maanantai 22. lokakuuta 2012

Blogger sekoilee

Klo. 16.35

Huomasin tässä tuota viimeisintä päivitystä tehdessä että Blogger on ruvennut sekoilemaan ja näköjään muutamissa postauksissa on kuvat pelkkiä mustia laatikoita. Lisäksi kun yritän editoida tekstiä/kuvia, Blogger heittelee tekstejä ja kuvia ihan miten sattuu pitkin sivua. Todella raivostuttavaa, ja kaiken muun stressin keskellä mun pinna ei nyt kestä taistella tämän kanssa. Korjaan nuo siis heti kun olen hankkinut paremman lääkityksen.. Pahoitteluni!

----

Klo 17.27

Sain sittenkin Bloggerin järkiinsä - nyt näyttäisi kuvat toimivan. Ihan älytöntä sekoilua, laittakaa viestiä jos kuvat tai näkymä muuten on ihan sekaisin.

----

Klo 17.34

Näköjään eri selaimilla katottuna blogi näyttää erilaiselta. Itse käytän Mozillaa ja olen tähän asti testannut blogin ulkoasun näyttävän oikealta vain sillä. Nyt kokeilin miltä tämä näyttää Explorerilla ja näkymähän on ihan erilainen, välejä ja kirjaimia myöten *huokaus*. Miten blogin saa näyttämään samalta useamalla selaimella? Tai vaihtoehtoisesti, voisko lukijat käyttää vain Mozillaa? :D

Viimeinen työpäivä ja läksiäiset osa 2/3

Perjantaina oli viimeinen työpäivä, ja vastoin kaikkia odotuksia en ruvennut itkeä pillittämään ollenkaan! Olihan se silti aika nostalgista tehdä viimeistä kertaa "sitä" ja viimeistä kertaa "tätä". Edellisilta olin jopa vääntänyt uhkarohkeasti baileys-juustokakun koko köörille syötäväksi, ja yllättäen kukaan ei ainakaan tunnustanut että se olisi ollut syömäkelvotonta. Siitäkin faktasta huolimatta että baileysia saattoi lorahtaa ehkä "hieman" enemmän mitä ohjeessa luki. Halausten lisäksi sain mukaani tietysti työtodistuksen, joka oli erittäin positiivinen, ja josta kävi työnkuvani paremmin ilmi kuin itse olisin osannut kuvata. Mieltä ehkä eniten lämmitti kuitenkin se, että sain kuulla että iloisuuttani jäätäisiin kaipaamaan, olin siis ainakin jotenkin onnistunut piristämään muiden työpäiviä :)




Viimeisiä naputteluja koneella

Näkymä mun "loossista"





 


























Perjantai-sunnuntai välisenä yönä tuli minulle vielä hoitoon Aurora eli Ansa-koira Espanjasta. Ansa tuli oikein mukavalla 4.45 lennolla, mutta rauhoittui tosi mukavasti heti nukkumaan kun saavuttiin mun luo. Vinski oli jälleen kerran onnellinen uudesta ystävästä, Ansa tosin ei oikein lämmennyt Vinskin leikittely-yrityksille, ja sanoikin pari kertaa isolla äänellä mielipiteensä asiasta. Valitettavasti en saanut Ansasta juurikaan järkeviä kuvia, hänet kun haettiin heti lauantai-aamuna Kuopioon uusien omistajiensa luo.


Uni maistui

Robottikoirat pimeässä

Aurora Triple A:n sivuilla (kuva täältä)


Lauantai-iltana vietettiin myös mun läksiäisiä, hieman epäonnisesti tosin, sillä niin moni joutui perumaan viime tingassa tulonsa. Yhden uskollisen ystävän kanssa istuttiin sitten kahdestaan mun luona ja katottiin koirien kanssa Hairsprayta (en käsitä vieläkään että miksi.. :) Muutama muu ystävä oli lähempänä keskustaan, jonne siirryin illemmalla. Käytiin poikien kanssa valloittamassa LeBonkin tanssilattia ja lavat, ja loppupeleissä ilta oli oikein mukava. Jopa niinkin mukava, että lähes koko sunnuntai meni siitä toipuessa. Onneksi Vinskillä oli yhtä raju ilta koirakamujen kanssa, ja hänkin malttoi lepäillä koko päivän.





Huomenna startataan auto (ainakin epätoivoisesti yritetään) kohti Vaasaa, ja sieltä vanhempieni luo Pohjois-Pohjanmaalle. Auto on tällä hetkellä lastattu tolkuttomalla määrällä vaatteita, jotka yritän saada säilöön vanhemmilleni. Kyynelien vuodatukselta ei taatusti vältytä kun iso määrä tärkeitä ihmisiä pitää seuraavien muutaman päivän sisällä hyvästellä.

torstai 18. lokakuuta 2012

Eka työhaastattelu + läksiäiset osa 1/3

Erittäin masentavan tiistain jälkeen koitti hektinen keskiviikko (kuinka loogista että tiistain jälkeen tulee keskiviikko..) Joka tapauksessa keskiviikko-illaksi olimme muutaman kollegan kanssa varanneet pöydän ravintola Kaarnasta mun läksiäisten kunniaksi, ja ihan muuten vain arjen piristykseksi. Lisäksi meillä oli ollut puhetta koko kesä käydä yhdessä terassilla, mutta kiireet (mitkä kiireet näin jälkikäteen ajatellen?) olivat pitäneet meidät kuivin suin. Suunnitelma oli että töiden jälkeen käväistään pikaisesti kotona vaihtamassa vaatteita ja tekemässä tarpeellisia ehostuksia naamavärkille. Valmistautuminen alkoi hektisesti kun yritin keskustella samaan aikaan äitini kanssa muun muassa auton lämmityspiuhan lähettämisestä minulle, ja samalla yritin meikata, vaihtaa vaatteita ja ruokkia Vinskiä. Kesken tämän puhelun, tuli minulle toinen puhelu oudosta numerosta ja meinasin melkein jättää vastaamatta. Päädyin kuitenkin vastaamaan kun outo numero sinnikkäästi jatkoi koputtamista. Oudosta numerosta tullut soitto oli yhdestä yrityksestä, johon olin laittanut työhakemuksen! Nainen halusi alustavasti haastatella minua puhelimessa, ja kyseli nämä perinteiset "mitä tiedät yrityksestä?" ja "miksi hait tätä kyseistä paikkaa?"-kysymykset. Näin jälkikäteen ajatellen minulla ei ole hajuakaan mitä hänelle höpisin. Olin puolipukeissa, lähestyvästi myöhästymässä bussista ja koira ei ollut käynyt vielä ulkona tarpeillaan ja minun piti miettiä puskista vastauksia vaikeisiin kysymyksiin mm. espanjan työluvista. Yleensä olen erityisen hyvin valmistautunut haastatteluihin, ja jos muistini ei pahasti petä, olen jokaisessa haastattelussa mihin olen mennyt, saanut työpaikan. Hyörin ja pyörin ympäri asuntoa, ja lopulta päästiin puhelussa siihen vaiheeseen että haastattelija sanoi että hän palaa asiaan sillä viikolla kun olen saapunut Espanjaan ja sopii minulle toisen henkilökohtaisen haastattelun!! Jihuu! Minulla on siis mahdollisesti työpaikka tammikuusta alkaen, jos vain siihen asti saan jotenkin itseni elätettyä (enkä ole saanut parempaa työpaikkaa, khihihih). 

Lopulta ehdin hyvin bussiinkin, ja päästiin tyttöjen kanssa Sokoksen kautta syömään. Ruoka oli jokaisen kohdalla ihan ok, suurimman ihastuksen ainakin minulta sai kylmä snapas (eli suomalainen tapas joka toimi alkuruokana) "toast skagen". Katkarapuleipä, jossa oli mukana ihanaa siianmätiä sipulin ja yrttien kera. Ainoastaan koko oli pieni pettymys, olisin helposti syönyt ainakin neljä samanmoista.

 Ravintola Kaarna (kuva täältä)
 Ruokailun jälkeen kävimme vielä muutamilla (kerrankin oikeasti muutamilla!) Villi Wäinössä, joka oli minulle uusi tuttavuus, jos sitä ei lasketa että rapujuhlissa kävin eteisessä kääntymässä.

Villi Wäinö (kuva täältä)
 Kaiken kaikkiaan ihan loistava ilta huippujen ihmisten kanssa. Naurettiin taas itsellemme ainakin muutama vuosi lisää. Kiitos kollegat näistä 1,5 vuodesta, ilman teitä olisin varmaan menettänyt viimeiset järjen rippeeni käkikellojen kanssa ;)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Hyvää matkaa rakkaat harjikset

Jokainen lemmikinomistaja tietää mikä osuus eläimen omistamisessa on se pahin. Itselleni tuo päivä koitti tänään, kun tiesin että harjasgekkojeni Aatun ja Dianan aika oli tullut.  Aatu, oikealta nimeltään Aadolf (hirmuhallitsija) on minulla ollut pienestä poikasesta asti, ja on luonteeltaan mitä mahtavin harjasgekko. Luottavainen ja utelias sekä aina valmis tutkimaan uusia paikkoja. Aatu jäi kokonsa puolesta ruipeloksi, ja jossain vaiheessa tyyppi myös ilmeisesti on tipahtanut kiipeilleessään ja saanut kierohkon selkärangan. Tämä ei menoa haitannut, ja Aatu olikin syömiseltään ja liikkumiseltaan loppuun asti yhtä iloinen ja vikkelä.








Diana tuli minulle vuosi Aatun tulon jälkeen, ja oli tuolloin 5-vuotias. Dianalla oli alusta asti erikoiset silmät, ja myöhemmin sairastuikin silmäsairauteen, joka lopulta vei lähes 100 % näön molemmista silmistä. Luonteeltaan Diana oli paljon pippurisempi kuin Aatu. Kerran tytöllä oli nahanluonti-ongelmia, ja kun yritin häntä auttaa pääsemään vanhasta nahasta eroon, päätti rinsessa hypätä suoraan sormeeni kiinni roikkumaan. Onneksi harjasgekoilla ei ole hampaita, mutta on heillä kyllä kiitettävästi puruvoimaa leuoissaan. Prinsessa oli paremmille sirkka-laitumille lähtiessään erittäin kunnioitettavassa 12-vuoden iässä.




Tiedän että moni ajattelee että "liskojahan ne vain ovat" ja että ei niihin voi kiintyä samalla lailla kuin esim. koiriin tai kissoihin.  Tällöin suosittelen kokeilemaan omistaa, vajaat 10 vuotta, mitä upeimmat kaverukset, jotka terraariostaan käsin iltaisin katselevat touhujasi ja selkeästi seuraavat kun liikut paikastaan toiseen. Samat tyypit kiipeävät olkapäällesi ja jäävät siihen kököttämään ja iltaa viettämään. 

Aatu poseeraa

Tilapäismajoituksessa
Aatu kaunis kuviointi (näkee myös kuinka ruipelo toinen onkaan..)

"Mitä sä koko ajan siinä räpsit kuvia?"


Aatun silmäkasvain
Dianaa hymyilyttää


Rakkaat mangrove-juurella

Aatu vaihtoi vielä takkinsa päivää ennen lähtöä, aivan kuin hän olisi tiennyt ja halunnut pitää värinsä dalmatialais-pilkkuja myöten mahdollisimman kirkkaana. Hyvää matkaa rakkaille gekoilleni, olkoon teidän omassa taivaassa loputtomasti sirkkoja, puut täynnä mangoja. Tulkoot näkönne takaisin ja suoristukoot selkärankanne. Voikaa hyvin.

Pieniä otuksia mutta isoja persoonia kaivaten,

Mangustiina 

torstai 11. lokakuuta 2012

Miksi hankkia (rescue)koira Espanjasta/ulkomailta?

Päätinpä tarttua härkää sarvista, kun näin Hevostalli.netissä Senioreiden kirjoituspalstalla ihmettelyä miksi kukaan ihminen haluaa hankkia Espanjasta rescuekoiran? Palstalla arveltiin että suurin osa ihmisistä hankkii koiran Espanjasta puhtaasti kirkastaakseen sädekehäänsä, samalla kun pääsee naapureille kehuskelemaan, kuinka hyvä ihminen sitä onkaan. Lisäksi rescue-koiran hankkiminen ulkomailta on (kuulemma) tullut muoti-ilmiöksi. En väitä etteikö osa ihmisistä hankkisi tällä periaatteella koiraa, hankitaanhan (liian) moni koira ihan pelkästä imago-syystä joko laukkuun kanniskeltavaksi tai munan jatkeeksi. Uskon kuitenkin että suurin osa hankkii koiran siitä syystä, että kotia vailla on se juuri itselle sopiva yksilö.
Tässä vaiheessa osa porukasta älähtää että onhan Suomessakin kodittomia koiria, ei niitä tarvitse ulkomailta raahata! Totuushan on se, että Suomi on pullollaan kodittomia koiria kun katselee eri eläinyhdistysten sekä Apulan sivuja. Toinen totuus on että, iso osa kodittomista koirista on ajokoira/pystykorva/norjan hirvikoiria tms. / mixejä, mikä taas rajoittaa kodin tarjoavia huomattavan paljon. Espanjasta kotia etsivät ovat usein suht pienikokoisia, ja (todellakin yleistäen) sanon että ns. "seurakoiria". Lisäksi Espanjasta tulee toki paljon galgoja eli espanjan vinttikoiria sekä podencoja. Nämä ovat kyllä samalla lailla metsästykseen käytettyjä koiria kuten yllä mainitut Suomi-rodut, mutta luonteeltaan todella erilaisia. Galgot ovat erittäin ihmisystävällisiä ja hellyyttä hakevia, rauhallisia sohvan valtaajia. Podencot taasen oman kokemuksen mukaan sählääviä ja hauskoja syliin kiipeäviä pusuttelijoita, varsinkin mahdollisen alku-ujouden jälkeen. Pitää uudestaan muistuttaa että toki jokaisesta rodusta löytyy ei-niin-rodunomaisia yksilöitä, sekä suuntaan että toiseen. Uskon että monesta perheestä löytyy se ihana sylissä ja peiton alla viihtyvä pystykorva. Pystykorva, jota isäni pitää suuressa arvossa monen muun suomalaisen metsäkoiran mukana, ja samoin pidän minäkin vaikka en sellaista omista.

Triple A:n tarhalla 6.9.2012 ollut galgo

Kaunis

Kotia odottava podenco Triplellä

Toinen podenco vailla kotia Triplellä

Seuraava argumentti on, että Espanjasta/ulkomailta tuotavat koirat tuovat mukanaan tauteja kuten leishmaniaa (kts. lisätietoa leishmaniasta) Leishmania on siis loistauti, joka leviää hietasääsken välityksellä. Ei siis veriteitse, ei koirasta koiraan, ei koirasta ihmiseen eikä ihmisestä ihmiseen. Vain ja ainoastaan hietasääsken pistosta. Hietasääsket vaativat elääkseen subtrooppisen / trooppisen ilmaston, ja esiintyvät näin ollen karkeasti sanottuna Etelä-Euroopassa. Hietasääsken leviäminen Suomeen, ei siis pitäisi olla mahdollista ennen kuin täällä ilmastonmuutos tekee rajun käännöksen välimeren ilmastoon (ehkä parin seuraavan vuosituhannen aikana sitten).  Jos tämänkin jälkeen epäilee että koirat tuovat hietasääskiä Suomeen, kannattaisin jokaisen matkailijan desinfioida laukkunsa ja itsensä juuri ennen lentokoneeseen astumista. Laitetaan tähän väliin faktaa, mitä Evira vaatii Suomeen tuotavilta koirilta löytyvän: 

1. Tunnistemerkintä, eli koiran pitää olla sirutettu
2. Raivotauti eli rabiesrokotus on annettava vähintään 21 vuorokautta ennen tuontia. Uusintarokotuksessa ei vaadita 21 vrk:n varoaikaa, jos rokotus on annettu ennen edellisen rokotuksen voimassaolon päättymistä. Sirutus on tehtävä ennen rabies-rokotteen antamista.
3. Ekinokokkoosi-käsittely, eli madotus heisimatoa varten, annettava 1-5 vuorokautta ennen maahantuloa.
4. Lemmikkieläin-passi, koiran mukana on oltava lemmikkieläimen todistus (ns. lemmikkieläinpassi), jossa on eläimen tunnistusta koskevat tiedot sekä eläinlääkärin tekemä merkintä voimassa olevasta raivotautirokotuksesta ja heisimatolääkityksestä (osat I-IV ja tarvittaessa osa VII).

Useimmat koiria tuovat yhdistykset tekevät vielä edellä mainittujen lisäksi seuraavat ei-pakolliset testit: Leishmania, ehrlichia sekä sydänmatoa ja Babesia-testit. Myös useampaan kertaan tehtävä loishäätö on toimenpiteiden listalla ennen Suomeen tuontia, unohtamatta koirien sterilointia.

Yhtenä argumenttina oli myös bisneksen teko rescue-koirilla. Koiria siis varastettaisiin Espanjassa ja toimitettaisiin rescue-koiriksi rahan toivossa, samoin kuin pentutehtaita käytettäisiin tähän tarkoitukseen. Nämä ovatkin jo sen verran isoja kysymyksiä että niitä varten pitäisi tehdä erillinen postaus-aiheesta. Tyydynkin kommentoimeen aihetta ensin liittämällä linkin Iltalehden sivuille, jossa puhutaan Suomalaisesta pentutehtailusta. Kyllä, se että pentutehtailua on myös Suomessa, ei oikeuta sitä hyväksymään Espanjassa. Uskon ja osaksi tiedänkin että Suomalaiset yhdistykset toimivat vastuullisesti ja ovat yhteistyössä oikeiden ja rehellisten koiratarhojen kanssa, jolloin pyritään välttämään ettei tuettaisi vääränlaista toimintaa. Lisäksi huomioon kannattaa ottaa se, että ainakin osa Suomeen tulevista rescue-koirista on kunnallisilta, niin kutsutuilta tappotarhoilta, jonne rankkurit niitä keräävät ja osa hylätään suoraan omistajien toimesta. Tappotarhoilla osa päätyy adoptoitavaksi, kun osa saa heti tuotaessaan tappotuomion. Ne ketä ei adoptoida, saavat myös saman kohtalon. Voin kokemuksesta kertoa että tällaisessa tapauksessa ei raha juurikaan vaihda omistajaa (ellei lasketa kaupungin ja tarhan välisiä sopimuksia), niin että koirien varastaminen kannattaisi.

Tappotarhalta minun adoptoimani Chica
Chica rakastaa leluja

Itse olen puhtaasti, ja hieman jopa naiivisti tässä toiminnassa mukana, ainoana motiivinani halu auttaa eläimiä. Olen toki huomannut eri yhdistysten välillä olevan politiikan ja välillä jopa ilmiselvät kinat, jotka meinaavat sotkea alkuperäistä ideaa, eli auttaa kodittomia eläimiä. En siis ihan sokeasti kulje ympäriinsä, vaan tiedostan koko ajan asioita ympärilläni. Silti itselläni motiviina on aina, auttaminen - ei raha eikä taatusti sädekehän kiillotus. Kerrottakoon, että Suomessa asuessani olen toiminut vapaaehtoisena mm. Koiratarha Kulkurissa Vaasassa asuessani. Heiltä olen mm. adoptoinut jo edesmenneen Taavi-kanini. Lisäksi muistin tarhan väkeä aina mm. jouluisin viemällä herkkuja, eri toten kani-osastolle. Tällä hetkellä kun siis muutan Espanjaan, ovat Espanjassa hädässä ja avun tarpeessa olevat eläimet itsestään selvästi itselleni tärkeitä. Minulla ei ole tarvetta päästä kehuskelemaan yhdellekään ihmiselle että eläimeni ovat "pelastettuja" tai muuten parempia kuin suomalaiset kodittomat. Onhan minulla itselläni useampi alunperin suomalainen koditon eläin! Minulle jokainen eläin on yksilö, ja jokainen koditon eläin, sellainen jota haluan auttaa. Maasta tai taustasta viis, on täysin turhaa olla "rasistina" sanomassa että ulkomailta pelastetut koirat olisivat joten huonompia TAI parempia kuin suomalaiset.

Taavi-kani

Mitä suloisin ja kiltein Taavi-kani


Muistutetaan tässä lopussa että kaikki ylläpitävät ovat vain omia mielipiteitäni, jotka olen hankkinut niin oikeasta elämästä kuin lukemalla. Mielipiteet eivät siis ole yhdenkään Suomeen Espanjasta tuovan yhdistyksen mielipiteitä, ja tämän olen kirjoittanut puhtaasti yksityishenkilönä, vaikka toimin aktiivisesti yhdistyksen jäsenenä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Unettomia öitä

Tällä kertaa unettomia öitä ei aiheuttanutkaan tuleva muutto vaan hund karusellen, eli koirakaruselli. Chispa saapui eilen Espanjasta tuoden lisää vauhtia ja "vaarallisia" tilanteita mukanaan. Alku ei ollut mitä aurinkoisin, sillä lentokentältä lähtiessämme tuli sopivasti kaatosade-kuuro, jonka aikana yritin pakata innostunutta koiraa ja järkyttävän isoa lentoboksia pienehköön henkilöautooni, samalla kun revin auton konepellin päällä olevaa suojaa irti (tiedoksi siis että autoni on tämän kesän jälkeen päättänyt ettei käynnisty kostealla/sateisella säällä, tästä johtuvat epätoivoiset kuivana pitämis-yritykseni). Auto, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä käynnistyi, mutta seuraava vastoinkäyminen koitti portilla kun yritin päästä parkkialueelta ulos. Olin maksanut lipun kuten tapoihin kuuluu, ja jopa ottanut kuitin, mutta syystä x tämä herjasi että en ole sitä maksanut. Muutaman lisäminuutin vesisateessa seisottuani (rakkaassa henkilöautossanihan ei voi avata kuskin puoleista ikkunaa, tai se jämähtää alas - taas yksi erilainen lisäominaisuus) ja asiakaspalvelun kanssa keskusteltuani portti viimein aukeni ja päästiin matkaan. Pienelle, tai ei enää niin pienelle matkalaiselle koitti väsy saman tien.

  

Kotona sitten odottikin enemmän liekeissä oleva Vinski. Vinskihän rakastaa yli kaiken muita koiria, ja kun uusi leikkikaveri tuli ei riemulla ollut rajaa. Kuvista sitä ei tosin varmaan huomaa, koska on ihan mahdotonta ottaa kännykällä (vaikka 12 megapixelinen onkin) kuvaa kahdesta jatkuvasti liikkuvasta elohiirestä.

"Mikset sä leiki mun kaa vaikka heilutan peppua sun naaman edessä?"








Pallo meni sohvan/sängyn alle piiloon


Vinski tarkkailee kumikanan tappoa




Viimein tuli väsy, paitsi lattialla vaanivalle robotti-koiralle


Yö sujui hyvin siis klo 3.20 asti, kunnes ensin Chispa päätti että on aika herätä, ja tästä n. 5 sekuntia myöhemmin Vinski myös nousi ylös riehumaan. Voin kertoa että lähes tyhjässä asunnossa kaikuu ihan älyttömän hyvin esim. kynsien rapina laminaatilla, jättikokoisten korvien heilutus/läpsytys sekä muut yölliset koiran äänet. Tunnin tätä kuunneltua kaivoin korvatulpat esiin, ja käskin koirien suksia kuuseen. Jännä kyllä, nekin rauhottuivat ja heräsivät vasta aamulla kellon pirinään. Sanomattakin selvää että koirat jäivät aamulla nukkumaan kun minä lähdin töihin..

tiistai 9. lokakuuta 2012

Hässäkkää

Kyllä on Casa Mangustiinan ovi käynyt viikonloppuna ja eilen. Huonekaluja on lähtenyt asunnosta sen verran, että jokaisessa huoneessa kaikuu tällä hetkellä. Isoimmat huonekalut mahtuvatkin yhden käden sormiin laskettavaksi. Vinski tämä ei tunnu haittaavan, on enemmän tilaa riehua ja peuhata, sen mitä tänään alkaneelta yskältään kykenee. Saa nähdä joutuuko tässä eläinlääkärin pakeille vielä ennen toista, jo varattua eläinlääkärin aikaa, jolloin on tarkoitus laittaa leptospiroosi-rokote. Leptospiroosi-rokote (=kuumetauti) ei ole pakollinen, mutta sitä suositellaan laitettavaksi jos koira matkustaa maihin, joissa tartunnat ovat yleisiä. Lisäksi tauti voi tarttua eläimistä ihmisiin, joten ajattelin että miksei tuota laitettaisi. 

"Tavara vähenee, menot paranee"

Tänään kuitenkin Vinskille olisi tulossa kahdeksi yöksi kaveri, Chispa-niminen koira Espanjasta, juurikin tämän perheen hoidosta minne olen matkustamassa. Chispa on tosiaan vain muutaman yön, sillä hänen uusi omistajansa asuu hieman kauempana pääkaupunkiseudulta, ja pääsee vasta muutaman päivän jälkeen hakemaan hänet. Minulla ei ole pieniä (ja välillä vähän isompiakin) koiravieraita vastaan, päinvastoin on mukavaa kun Vinskille tulee leikkikaveri. Tuo Vinskin rakkaus muita koiria (kaikkia muita paitsi mopseja - pikku rasisti! :) on välillä ihan älyttömän liikuttavaa, ja välillä noloa. Ei ole monta yhtä suloista näkyä kuin pieni kasa italiaanoja nukkumassa päällekkäin. Nolo-osuus onkin se kun koiran pitäisi totella ja tulla kutsuttaessa luokse, sanotaanko vaikka juoksu-harjoituksista (ai miten niin tosi tarina!), ja koira vain päättää juosta ympyrää ventovieraiden ihmisten ja koirien ympärillä. Ensi viikonloppuna meillä olisikin epäviralliset maastojuoksukisat Hyvinkäällä, mutta voi olla että jää juoksut juoksematta, jos tuo yskä ei parane. Toisaalta myös pohdin sitä kun juoksurata on aitaamaton, ja paikalla taatusti kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä ja koiria - miten ihmeessä tuon pienen kuuraketin saa juoksun/vieheen jälkeen kiinni..



"Vinski ja Vinskin bestikset Reno ja Roni"











torstai 4. lokakuuta 2012

Ensimmäinen epäröinti

Ensimmäiset "mitä jos"-ajatukset ovat livahtaneet ajatuksiini. Tiesin onneksi etukäteen niiden tulevan jossain vaiheessa, joten en sentään kastellut pöksyjäni kun ensimmäisen kerran ajattelin että "mitä hittoa olen tekemässä?!" Syyksi paljastui täysin jotain muuta kuin etukäteen uumoilemani "Apua, mulla ei oo työpaikkaa ja olen persaukinen!" En halua liikaa muiden ihmisten yksityisasioita jakaa, mutta sanotaan sen verran että perheellä, joka minut alustavasti majoittaa, on ollut eläinten kanssa vastoinkäymisiä lähipäivinä ja stressi näiden kautta on kasvanut suureksi. Minä sitten pienessä päässäni käänsin tämän niin että he ovat paluumuuttamassa takaisin Suomeen, mihin he tosin vastasivat ettei se ole tällä hetkellä ensimmäinen vaihtoehto. Olen kuitenkin henkisesti varautunut että jos näin käy (ennemmin tai myöhemmin) niin pitäisin silti lähtöaikeistani kiinni. Minulla on siellä muitakin tuttavia, ja olen suht avoin ihminen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. Onhan se silti vähän pelottava ajatus, ettei paikan päällä olisi ystäviä, vaan ainoastaan tuttavia (joista tosin tiedän että he ovat valmiita auttamaan minua saman tien jos tilanne vaatii). Olen luonteeltani hyvin paljon ihmisten kanssa viihtyvä, ja pahimmissa painajaisissani istunkin yksin omassa talossa keskitalvella pimeässä kaikki illat - ja päivät olen töissä..



Lohduttavaa että Suomessakin on pimeitä ja yksinäisiä iltoja, täällä ne vaan ovat pirun kylmiäkin!

Tiedän että on ihan normaalia jännittää ja pohtia mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos minkäänlaista epäröintiä ei olisi havaittavissa, olisin luultavasti joko oikein hyvällä lääkityksellä tai sitten totaalisesti järkeni menettänyt pakkopaita-kamaa oleva kuolaava ihmisraato. Jos hieman liioitellaan.. :) Vaikka pieni pupu on hiipinyt pöksyihin, on myös pöksyt sen verran innoissaan että liekö siellä pupun kaverina jokin siiseli tai orava. Olen nimittäin nähnyt nyt monta yötä putkeen unia, joissa jo asun Espanjassa. Nämä unet ovat olleet positiivisia, joten innostus lähtöön ei kyllä ole vielä minnekään hävinnyt.

Huonekalujen osalta viikko on mitä mainioin. Sänky muutti uuteen kotiinsa tiistaina, lauantaina lähtevät kirjahyllyt ja pesukone. Pikkuhiljaa rupeaa huoneissa kaikumaan, ja minä ja Vinski ollaan jouduttu sohva-majoitukseen. Positiivista on että kanit ovat saaneet kokonaan oman huoneen makuuhuoneesta, ja nyt on tilaa rällätä ympäriinsä. Ensi viikolla onkin Chispa-koira tulossa Espanjasta luokseni pariksi päivää ennen kuin sen uusi omistaja tulee koiran noutamaan. Chispa on keskikokoinen, ja erittäin innokas poika, joten saa nähdä miten hän tulee pakkaamme sekoittamaan :)

Tässä vielä kuva Vinskin uudesta lentoasusta, joka tosin paljasti että mulla on robottikoira, joka ampuu silmistään lasersäteitä..