torstai 31. lokakuuta 2013

Pökäleitä ja eläinlääkärireissuja

Varmaan ihan hurjan moni pohtii miltä tuntuu asua Välimeren leppoisassa ilmastossa, kauniissa talossa uima-altaineen sekä söpöine koirineen ja muine eläimineen (tai sitten vain nenäkkäästi kuvittelen ihmisten olevan kiinnostuneita tylsästä elämästäni). Joka tapauksessa jatkan itsekästä paasaustani, sillä blogin puolelta ei varmaan aina välillä tunnu saavan realistista kuvaa täällä elämisestä, auringonsäteiden laskeutuessa aurinkotuolilla löhöävän tyypin ihoa vasten. Jokainen eläimen omistava toki tietää että eläinten kanssa asuminen on totaalisen erilaista kuin hienossa Avotakka-kodissa asuvan elämä. Otetaanpa siis reality-check ja kerrataan esim. viime viikon tapahtumia.

Pyykit pilaa paratiisi-illuusion..

Uudessa talossamme olemme korjanneet aitoja tarkalleen koko sen ajan kun olemme siellä asuneet eli kolmatta viikkoa mennään. Tonttihan siis oli aidattu mutta ei niin hyvin etteikö Houdini-koirat Kia, Pörrö ja Negrita sieltä olisi ulos päässeet. Jokaisen uuden korjauksen jälkeen tuli tämä tuholaiskopla ja tekivät uuden reiän, parhaimmillaan päätyen talon katollemme "hiukan" hurjan oloisesti heilumaan. No ei hätää, "Team Ihmiset" tekivät jälleen lisää korjauksia. Kun kaikki katolle johtavat reitit oli tukittu, tuli tielle karkaamisen vuoro ja se ei ihan loppunut viiteen ensimmäiseen kertaan. Pahimmillaan tilanne oli eräänä kauniina tiistaina kun töistä palatessamme oli Pörrö hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Lyhyestä virsi kaunis, voin kertoa että paras tapa tutustua naapureihin ja paikalliseen romaniväestöön on päästää koira karkuun ja antaa romanien ottaa se itselleen päivähoitoon.. Emme ehkä kokeile tätä kuitenkaan toista kertaa, niin kivaa kuin Pörröllä hoidossa olikin.

Todistettavasti karkukopla myös nukkuu välillä
Samana iltana kun Pörrö viimein saatiin uusien tuttaviemme luota hoidosta, päätti Chica tunkea päänsä, naamasta päätellen herra Ampiaisen reviirille. Iltakymmenen aikaan typykän naama ja kaula turposivat muodottomaksi ja hengitys vaikeutui pahemman kerran niin että jouduimme suuntaamaan kohti päivystystä hakemaan turvotusta laskevaa antihistamiinia suoraan pistoksena suoneen. Onneksi toimittiin nopeasti ja seuraavana aamuna typykkä oli oma normaali itsensä ruokaa rouskutellessaan. Juurikaan mitään ei typykkä tästä episodista oppinut vaan sama mehiläisten jahtaus ja syöminen tuntuu vain jatkuvan, joten ainut mahdollisuus meillä onkin pitää antihistamiini-varastot täynnä.

Ystäväni sanoja lainatakseni, edellisen talon vaikuttaessa kesämökiltä - on tullut siivoukseen myös uusi into. Tai no ei ehkä suoranaisesta innosta voi puhua, mutta halu pitää talo siistinä on suurempi kuin edellisessä. Koiratkin ovat auttaneet oman osansa ja päättäneet rakastua käpyjen repimiseen sohvalla, ja mikäs sen mukavampaa on työpäivän jälkeen kuin repiä käpysilppua villaisesta sohvanpäällisestä, puhumattakaan päivän pökäletuotosten siivoamisesta takapihalta. Ai että siinä se glamouri rupeaakin pikkuhiljaa karisemaan.

Vinskin glamour-ilme

Vinski on ottanut ja ihan totaalisesti rakastunut uuteen taloon ja lisätilaan mitä sieltä löytyy. Ilmojen viilentyessä muuallakin kuin Suomessa, on pieni italiaano ruvennut saamaan normaalia enemmän hepulikohtauksia, joissa juostaan ympyrää niin lujaa kuin jaloista lähtee. Kiitorata makuuhuoneesta, olohuoneeseen sohvalle ja siitä eteenpäin keittiöön on ahkerassa käytössä. Lisälämmittimet on jo otettu käyttöön, tosin ainoastaan Vinskin toimesta ja lämmittimenä toimii kuka nyt lähimpänä toisista eläimistä sattuu olemaan.

Koirakasa
Jotta päästään ihan tarpeeksi fiiniin sisustukseen, on meillä ruvettu käyttämään eläimiä somisteina. Uudet huippumuodikkaat sohvan selkänojakoristeet on uusinta uutta, ja viimeksi eilen päästiin tästä silmiä hivelestä sisustuselämyksestä nauttimaan Pörrön ja Nekun muodossa. Vinskiä ja kissoja ei enää edes tarvitse mainita sillä he liikkuvat nykyään lähes kokonaan muualla kuin lattiapintoja pitkin..


Pakko huomauttaa että kuvassa olevassa telkkarissa ei pyöri taustalla mikään sopimaton ohjelma vaan ihan HIMYM:n "naked man"-jakso.

Tänään jatketaan eläinlääkärillä käyntejä - ohjelmassa mm. omituisten ihottumien tutkintaa koirien osalta, Pörrön 2. rokotus (neiti on saanut kodin Ruotsista ja lähtee marraskuun aikana!) sekä Morvokin omituisen tulehduksen tulkintaa. Stay tuned..

maanantai 14. lokakuuta 2013

Montaña Vista

Kun äsken ehdinkin sitten julkaista viime viikolla kirjoitetun edellisviikonlopun tekstin niin tehdäänpä nopeasti pötköön, mitä oikeasti tänä viikonloppuna puuhailtiin..




Kummitytölle oma pikku-allas ♥



Uusi Koti

Takapihan puutarhaa







Kylppärin peili ♥ (ja sisustus kyl muutenkin..)




Tilava, uudenaikainen keittiö kaikilla herkuilla


Takapihan iltavalaistusta

Etupihan iltavalaistusta

Kuvat puhukoot puolestaan ♥ Kuvista tosin puuttuu vielä "salainen Liisa Ihmemaassa-puutarha" sekä erillinen katettu terassi/löhöilyalue sohvineen. Menee hetki ennen kuin uskon että saatiin tämä talo oikeasti..

Castillo de la Reina

Aloitin tämänkin kirjoituksen jo viikko sitten, eli ollaan n. viikon jäljessä päivityksessä, hupsheijaa..

Viikonloppu meni ällistyttävän nopeasti kun oli enemmän kuin riittävästi puuhaa. Pörrö kävi hakemassa oman rokotuksensa, sekä itse käytin omia koiria eläinlääkärissä tyhjentämässä loputkin rahat lompakostani. Eläinten omistaminen on välillä ihanan kallista! Toisaalta parempi varmaan rakkaus eläimiin kuin kalliisiin urheiluautoihin..

Perjantaina tehtiin myös periaatepäätös ostaa kerran viikossa lähikaupasta aina jokin eri kala/äyriäinen, sillä täällä kauppojen kalatiskin valikoima on aivan uskomaton. Ensimmäiseksi koekaniiniksi päätyi, älyttömän verinen kala, jonka nimen tietysti olen ehtinyt parissa päivässä unohtaa. Kala oli ihan kivan makuinen - ei tosin hypännyt suoraan meidän suosikkilistalle. Keittiökin oli perkauksen jälkeen sitä mieltä ettei sitä tarvitsisi lavastaa enää uudemman kerran b-luokan kauhuleffaa varten.

Siisti vaihe vielä meneillään..

Pörrö, viaton pieni kalavaras

Sunnuntaina iski järjetön koti-ikävä naamakirjaan laitetun kummitytön kuvan myötä. Ajatus siitä että jään kaikesta paitsi toisen ollessa (vielä) pieni, pisti kyynelkanavat koetukselle. Pieni tytöntyllerö onkin Suomesta ainut ihminen, ketä oikeasti ikävöin niin kovin että mietin jo lentolipun ostoa takaisin. Ikävää ei toki auttanut että kun nukahdin uudestaan näin unta jossa söin uunituoretta ruisleipää suolakurkun kera.. Ilman maailmanmatkaan läsnäoloa olisin varmaan vieläkin sängynpohjalla nyyhkimässä maailman epäreiluutta. Onneksi hän sai minut raahattua Fuengirolaan, lahjomalla ihanalla sushi-aterialla - nam! Ihan loistava korvike ruisleivälle.

Samalla reissulla päädyttiin myös käymään aiemmin vain ohi ajetulla Alhaurin el Granden hylätyllä linnalla. Jossain vaiheessa kyseinen pytinki on kuulemma ollut myös vesitorni, mutta tällä hetkellä sillä ei, nuorten dokauspaikkana olemista, parempaa käyttötarkoitusta ole. Hiirivaarasta huolimatta, päästiin kiipeämaan ihan ylös asti, josta olikin makeat näkymät vähän joka suuntaan. Ja hei, olihan koko pytinki jo itsessaan aika superpäheä!














Linnavierailu päättyi siihen kun jumituttiin Alhaurinin "sunnuntai-ruuhkaan", joka tässä tapauksessa paljastuikin Romeria-kekkereiksi (eihän pelkät feriat normaalien juhlapyhien lisäksi riitä, ja tietty joka kylällä pitää olla omansa). Romerioissa ihmiset koristelevat vaunuja ja vankkureita, ja ennen vanhaan niitä vetivät härät - nykyään tätä raskasta tehtävää suorittaa (ainakin Alhaurinissa) traktorit sekä isommat autot.





torstai 3. lokakuuta 2013

Roskisprinsessa

Luulin että viikonlopun jälkeen pääsisin levänneenä päivittämään kuinka suloinen karvapörrö Sweetie (suomalaisittain Pörrö/Pörri/Pörre, mikä pääte sieltä suusta lipsahtaakaan..) onkaan, mutta eihän nyt mikään tietty mene suunnitelmien mukaan. En ole varma onko minuun kiinnitetty jokin magneetti joka vetää puoleensa roskikseen päätyneitä tai sen lähellä asustelevia eläimiä, sillä Pörrön saavuttua lauantaina, teimme sunnuntai-iltana kohtalokkaan virheen lähteä tankkaamaan auto valmiiksi alkavalle työviikolle. Kyllä, jopa auton tankkaaminen voi näköjään olla kohtalokasta.. Tankkausreissu venyi normaalista paristakymmenestä minuutista monen tunnin mittaiseksi, lähiroskiksilla vastaan tulleen bodeguero-tytön takia. Tytön kylkiluut paistoivat nahan läpi ja takapäässä oli tulehtunut ja vuotava haava. Tässä vaiheessa suusta pääsi kaiken tietävä huokaus, eihän tuollaisen ohi voitu vain ajaa ohi silmiä kiinni pitäen..

Pienen houkuttelun jälkeen antoi nuori, tässä vaiheessa ihan pennuksi luultu tyttö "kiinni" ja lähti mukaamme tankkaamaan autoa. Pelosta tärisevä, tuskin hetkeen hellyyttä saanut tyttö oli autossa parastakin parempi matkustaja ja kiltisti makoili sylissä, välillä ikkunasta maisemia katsellen tulevaan kotihoitokotiinsa huristellessa.

ensimmäisenä iltana vähän pelotti vielä


Mitä tähän voisi sanoa? Nyt meillä siis löytyisi kotihoidosta 2 tapausta, joista jälkimmäisenä tullutta joudutaan pitämään yksin eristyksissä vähintään viikon verran tautitartuntavaaran vuoksi. Lisätyötä kahdesta kotihoitolaisesta tulee auttamattakin paljon, sillä joudumme jokaisen ulkona käymisen jälkeen pesemään ja desinfioimaan lattiat/terassin/pihan, ennen kuin Pörrö pääsee niille riehumaan.

Kiaksi nimetty bodeguero oli täynnä kirppuja ja muita parasiitteja meille tullessaan, joiden häätö aloitettiin maanantaina eläinlääkäri-käynnillä. Samalla käynnillä tyttö sai antibiootti sekä kortisonipistokset avittamaan haavan parantumista ja tulehdusta ihosta.


 paljon iloisempana matkalla eläinlääkäriin

Aloitin tekemään tätä postausta maanantaina, ja kuten yläreunasta(?) näkyy on nyt jo torstai. Koko viikko on ollut hektistäkin hektisempää ja univelat kerääntyneet jättimäiseksi kasaksi sängynpäätyyn odottelemaan kuittausta. Kia sen sijaan voi jo uskomattoman paljon paremmin, on tullut ulos kuorestaan leikkisäksi bodegueroksi, ripauksella pilkettä silmäkulmassa - juuri sitä jonka tiedämme tarkoittavan että jossain vaiheessa jotain kauheaa tulee huonekalujemme nurkille tapahtumaan..

Tässä vaiheessa huonekalujen tuhoaminen ei kuitenkaan enää olisi katastrofi, sillä jälleen kerran olen joutumassa tien päällä ja uuden asunnon etsintään. - Tai oikeastaan olen joutunut jo. - Tällä kertaa naapurin pervopappa ei ollut syy uuden asunnon etsintään, vaan perinteinen "kusetetaan ulkomaalaista"-huijaus. Vuokraemäntämme oli siis jokunen viikko sitten jättänyt meille kirjeen josta löytyi 145 € vesilasku. Sinänsä ihan normaali-ele, vesi toki maksaa myös Espanjassa, sen sijaan laskusta omituisen teki seikka että se oli vain kolmelta kuukaudelta, mikä tarkoittaisi karkeasti n. 50 € vesilaskua per kuukausi. Vaikka Espanjassa saattaisi vesi maksaa hiukkasen Suomea enemmän kesän kuivuudesta johtuen, on todellakin yleinen hinta n. 10 € per kuukausi ja korkeimmillaankin 20 € per kuukausi, vahvistettuna myös useilta paikallisilta. Yritimme keskustella asiasta vuokraemännän kanssa, lähinnä pyytäen jonkinlaista erittelyä tai selitystä asialle, sitä kuitenkaan saamatta. Ainut minkä toki itsekin muistimme, mikä asiaan voisi vaikuttaa, oli talossa tapahtuneet (huom! monikko) vesivahingot, joissa varaston vesiputki räjähti vanhuuttaan vaatimattomat 3 kertaa. Vuokraemäntä jostain syystä oli kuitenkin sitä mieltä että jos pihalle ryöppyää kuutiotolkulla vettä, ei se ole vesilaskuun ole vaikuttanut, ainakaan niin että rakennuksen omistaja siitä kantaisi vastuut. Pienen pohdinnan jälkeen minä ja koko karvainen, miljoonajalkainen laumamme päätimme ottaa jalat allemme ja etsiä uuden asunnon tämän kuun aikana. Hyvästi Villa Rosa!