Silvia tuijotti minua viikkotolkulla tietokoneen kuvaruudulta, muuttuen koko ajan laihemmaksi ja laihemmaksi Malagan kunnalisella tarhalla. Lopulta pitkän viikonlopun jälleen häntä surettuani, heltyi lupa talon toiselta ihmiseltä hakea tyttö kotihoitoon ja etsiä sille koti.
 |
| Silvia tarhalla |
Tarhalla häkistä esiin ryntäsi arka ja pelkkää luuta ja nahkaa oleva kaunotar, iäksi arvioitiin n. 2 vuotta. Nenä täynnä parantumattomia haavoja sekä jo parantuneita arpia, ei tyttö uskaltanut aluksi suoraan ihmistä päin edes katsoa vaan saman tien käänsi katseensa pois. Ensimmäisenä iltana ei nakkiakaan uskallettu ottaa kädestä ottaa, pelko oli liian kova.
 |
| Eläinlääkärissä |
Kahden viikon jälkeen ero on huomattava, paino on kohonnut, tyttö reipastunut ja kylkiluut rupeavat saamaan muutakin peitettä kuin nahkaa. Ensimmäisenä viikkona painoa oli tullut 2 kg, mikä ei isossa koirassa ilmiselvästi näy mutta suunta on oikea. Tyttö ei myöskään enää pelkää ihmisiä, vaan istuu kanssamme sohvalla ja yrittää tunkea sänkyyn kaikkien päälle nukkumaan. Leikkisyys on löydetty eikä surullista ilmetty tältä isokokoiselta kaunottarelta enää varastosta löydy :)
 |
| Iso ja pieni |
Päivitys 27.5.2014
Silvia on nyt ollut meillä kolmatta kuukautta ja mieletön muutos on neidissä näkynyt. Pikkuhiljaa myös traumat rupeavat olemaan taka-alalla ja tilalla on onnellinen ja nuori galgo. Niinä hetkinä kun Silvia on ensimmäisiä kertoja lähtenyt onnesta juoksemaan niin lujaa kuin pääsee ei kyyneleet ole olleet kaukana. Viimeksi eilen oli Vinskin kanssa kisa pitkin hevoslaidunta, ja harvoin näkee niin onnellisia koiria. Silviaa on tulossa perhe Suomesta katsomaan ensi viikolla, huolimatta tämän leishmania-positiivisuudesta joka todettiin reilu kuukausi takaperin. En osaa enää sanoa miten pystyn tästä kaunottaresta luopumaan jos perhe hänet haluaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti