Raskas työ

Työllä en tässä tapauksessa tarkoita työtä jolla tuodaan ruoka pöytään, vaan sitä oikeaa, kulisseissa tapahtuvaa 24/7 päällä olevaa jatkuvaa työtä. Työtä johon en ainakaan itse ole itseäni valinnut, vaan sydämeni joka ei voi sivuuttaa toisten puolustuskyvyttömien kärsimystä. Eläimet ilmaisevat ajatuksiaan ja tunteitaan (kyllä skeptikot, kaikilla elävillä eläimillä on kyky tuntea) niin paljon kuin osaavat, mutta usein heiltä puuttuu ääni jota ihminen ymmärtäisi. Kuinka moni koira tai hevonen vähemmän tulisi hakattua tai "ojennettua", jos eläin osaisi sanoilla kertoa mitä ajattelee? Maailma on täynnä pahuutta missä ihmiset tekevät toisilleen tietoisesti pahaa, vaikka puhuisivatkin samaa kieltä. Silti uskon että jos eläimillä olisi ääni, ainakin osa ihmisistä pysähtyisi miettimään mitä on tekemässä. Saatan olla naiivi, mutta usko parempaan on ainut mahdollisuus, millä kukaan jaksaa eteenpäin.

Sydämeni valittua kohteekseen eläimet, on pitänyt löytää oikea keino auttaa näitä. Ihmisten tietoisuuden lisääminen (mm. jatkuva fb:n seinäpommitus, kiitos ja anteeksi..) on auttanut esimerkiksi viime viikolla kunnalliselta tappotarhalta 3 koiraa pois ystäväpiiriini. Kahden osalta sain kunnian olla mukana kuskina auttamassa ja neuvomassa, myöskin tulkin ominaisuudessa. Kolmas koira (Lilli) sitten haettiin puhtaasti jakamani kansion takia, josta ystäväni löysi kaipaamansa pienen tytön laumaansa täydentämään.

Wicket odottelemassa eläinlääkäriin ja kotiin pääsyä

Nooa myöskin tarhalta lähdössä

Lilli ennen adoptointiaan El Paraisossa

Jakamisen lisäksi, olen kuten suurin osa tietääkin, auttanut kotihoitamalla. Kotihoito tällä hetkellä onkin se mikä minut on väsyttänyt. Minulla on pian vuoden verran putkeen ollut hoidettavia, Nekun pentuja, podenco-sisaruksia, suomalaisten hylkäämä Muhis-kissa sekä nyt Pörrö-terroristi sekä Kia. Kian, joka on rakastettava koira mutta hyvin epävakaalla tulevaisuudella varustettu. Tytöltä löytyi leishmania, tuo tauti mitä koko Skandinavia kammoaa, koska eivät tunne sitä. Kyseessä ei ole mikään tarttuva tauti, ja useimmiten koirat elävät taudin löydyttyä lähes normaalin mittaisen elämän, tosin säännöllisen lääkityksen turvin.

Kia & Pörrö

 

Olen ollut kipeä viimeiset 6 päivää, ja nähnyt aitiopaikalta kuinka Kia saa sekasorron sekunneissa aikaan. Niin kiltti ja alistuvainen kuin tyttö onkaan, on hän kehittänyt saalistusvietin kissojamme kohtaan - pitäen kissat joko ulkona tai pöydillä. Tilannetta ei auta että hän myös toiminnallaan saa toiset koirat samaan mukaan ja sitten kissankarvat pöllyävätkin. Näillä tiedoilla Kia onkin todennäköisesti - ja toivottavasti siirtymässä yhdistyksen tiloihin, en koe olevan reilua enää pidempään vaarantaa tai ahdistaa omien pysyväisjäsenieni elämää. 

Bestikset

Päälleni juurtunut seepra-haalari ja elävä lämpöpatteri Chica

Myöskin Pörrön lähtöpäivä on varmistunut tämän viikon loppupuolelle, jolloin hän matkaa tulevaan kotiinsa Ruotsiin. Vain muutamaa päivää aiemmin on lento myös podencoilla, Dannyllä ja Estherillä, kohti Ruotsin kamaraa. Jos vielä Kian lähtö vahvistuu samalle viikonlopulle, jäämme kokonaan ilman hoidokkeja ja saamme hengittää. On hankala kuvailla kuinka palkitsevaa ja väsyttävää yhtä aikaa on auttaa koiria, auttaa kipeitä ja tutustua heihin. Huomata että he piristyvät ja saavat elämänilonsa takaisin, ruveten tuhoamaan sohvia, kaukosäätimiä ja pensaita. Kyllä, nyt tauko tulee ehdottomasti tarpeeseen. Missään kohtaa en myönnä että pientä pörrötintä ehkä saattaisi tulla ikävä..

Elämää muokkaavat taiteet

Koin toista blogia lukiessani muistutuksen siitä kuinka kirja, elokuva tai jokin tietty biisi muuttaa elämää. Ihminen, varsinkin paljon lukeva, lukee elämänsä aikana paljon kirjoja, novelleja ja artikkeleita, joista suurin osa on itselle mitättömiä eivätkä sen kummemmin kirjan loputtua edes muistu mieleen. Jotkut sanat ja jutut vaikuttavat sillä hetkellä tärkeiltä ja opettavilta mutta hetken kuluttua tuskin niitä enää muistatkaan. Sitten on niitä, jotka jäävät kummittelemaan alitajuntaan ja jotka muuttavat elämää. Joiden loppumisen jälkeen kokee jopa puhdasta ikävää kirjan maailmaa ja henkilöitä kohtaan.

Viime aikoina on paljon kohistu Googlen työntekijästä joka jätti kyseisen imperiumin ja rupesi tekemään jotain oikeasti tärkeää - kertoo jo jonkin verran etten edes muista henkilön nimeä tai mitä tämä rupesi tekemään. Uskon tämän johtuneen siitä että olin jo kyseisen opetuksen tajunnut ennen tämän työntekijän julistamista. Olen keksinyt mitä oikeasti haluan tehdä, minkä koen merkitykselliseksi ja tietty myös mahdolliseksi. Tämä suuri (lisää sarkasmi tähän) aivojen mullistus on tapahtunut viimeisen parin vuoden sisällä, joten ihan mistään nopeasta *PAM* omena putosi puusta-oivalluksesta ei ole kyse.

Huomaamatta myös monesta kappaleesta tulee merkittäviä. Tietyllä hetkellä tietty kappale taustalla jää ikuisesti muistoihin muistuttaen siitä hetkestä. Mikä sopisi paremmin soivaksi, kun ystäväni vanha kumppani lähti koirien taivaaseen, kuin Adelen Someone like you? Maailmankaikkeus teki tämän valinnan kun kyseinen kappale radiosta juuri tuolloin hiljaisena soi. 

linkki youtubeen

Jokaisella pariskunnallakin yleensä kai on jokin tietty kappale, ja jos ei ole niin kai se on tapana vaikka päättämällä päättää. Onnekseni en ole joutunut (enkä kyllä näin olisi tehnytkään) päättämällä päättämään, vaan on ollut alusta asti selvää mikä kappale on meidän. Kuulin tämän ensimmäistä kertaa samana päivänä kun tapasin hänet, koko automatka Vaasasta Helsinkiin oli tämä kappale repeatilla, kuskimme kiusaksi. Kun tapasimme ja kun kyseinen kappale laitettiin hieman myöhemmin ilmoille, yleisön vaatimuksesta tietty, tunnisti hän biisin ja piti siitä. Sillä hetkellä tiesin sydämeni karanneen kuorestaan, ja hyvää nopeutta myöskin puhelinnumeroni. 

Pökäleitä ja eläinlääkärireissuja

Varmaan ihan hurjan moni pohtii miltä tuntuu asua Välimeren leppoisassa ilmastossa, kauniissa talossa uima-altaineen sekä söpöine koirineen ja muine eläimineen (tai sitten vain nenäkkäästi kuvittelen ihmisten olevan kiinnostuneita tylsästä elämästäni). Joka tapauksessa jatkan itsekästä paasaustani, sillä blogin puolelta ei varmaan aina välillä tunnu saavan realistista kuvaa täällä elämisestä, auringonsäteiden laskeutuessa aurinkotuolilla löhöävän tyypin ihoa vasten. Jokainen eläimen omistava toki tietää että eläinten kanssa asuminen on totaalisen erilaista kuin hienossa Avotakka-kodissa asuvan elämä. Otetaanpa siis reality-check ja kerrataan esim. viime viikon tapahtumia.

Pyykit pilaa paratiisi-illuusion..

Uudessa talossamme olemme korjanneet aitoja tarkalleen koko sen ajan kun olemme siellä asuneet eli kolmatta viikkoa mennään. Tonttihan siis oli aidattu mutta ei niin hyvin etteikö Houdini-koirat Kia, Pörrö ja Negrita sieltä olisi ulos päässeet. Jokaisen uuden korjauksen jälkeen tuli tämä tuholaiskopla ja tekivät uuden reiän, parhaimmillaan päätyen talon katollemme "hiukan" hurjan oloisesti heilumaan. No ei hätää, "Team Ihmiset" tekivät jälleen lisää korjauksia. Kun kaikki katolle johtavat reitit oli tukittu, tuli tielle karkaamisen vuoro ja se ei ihan loppunut viiteen ensimmäiseen kertaan. Pahimmillaan tilanne oli eräänä kauniina tiistaina kun töistä palatessamme oli Pörrö hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Lyhyestä virsi kaunis, voin kertoa että paras tapa tutustua naapureihin ja paikalliseen romaniväestöön on päästää koira karkuun ja antaa romanien ottaa se itselleen päivähoitoon.. Emme ehkä kokeile tätä kuitenkaan toista kertaa, niin kivaa kuin Pörröllä hoidossa olikin.

Todistettavasti karkukopla myös nukkuu välillä

Samana iltana kun Pörrö viimein saatiin uusien tuttaviemme luota hoidosta, päätti Chica tunkea päänsä, naamasta päätellen herra Ampiaisen reviirille. Iltakymmenen aikaan typykän naama ja kaula turposivat muodottomaksi ja hengitys vaikeutui pahemman kerran niin että jouduimme suuntaamaan kohti päivystystä hakemaan turvotusta laskevaa antihistamiinia suoraan pistoksena suoneen. Onneksi toimittiin nopeasti ja seuraavana aamuna typykkä oli oma normaali itsensä ruokaa rouskutellessaan. Juurikaan mitään ei typykkä tästä episodista oppinut vaan sama mehiläisten jahtaus ja syöminen tuntuu vain jatkuvan, joten ainut mahdollisuus meillä onkin pitää antihistamiini-varastot täynnä.

Ystäväni sanoja lainatakseni, edellisen talon vaikuttaessa kesämökiltä - on tullut siivoukseen myös uusi into. Tai no ei ehkä suoranaisesta innosta voi puhua, mutta halu pitää talo siistinä on suurempi kuin edellisessä. Koiratkin ovat auttaneet oman osansa ja päättäneet rakastua käpyjen repimiseen sohvalla, ja mikäs sen mukavampaa on työpäivän jälkeen kuin repiä käpysilppua villaisesta sohvanpäällisestä, puhumattakaan päivän pökäletuotosten siivoamisesta takapihalta. Ai että siinä se glamouri rupeaakin pikkuhiljaa karisemaan.

Vinskin glamour-ilme

Vinski on ottanut ja ihan totaalisesti rakastunut uuteen taloon ja lisätilaan mitä sieltä löytyy. Ilmojen viilentyessä muuallakin kuin Suomessa, on pieni italiaano ruvennut saamaan normaalia enemmän hepulikohtauksia, joissa juostaan ympyrää niin lujaa kuin jaloista lähtee. Kiitorata makuuhuoneesta, olohuoneeseen sohvalle ja siitä eteenpäin keittiöön on ahkerassa käytössä. Lisälämmittimet on jo otettu käyttöön, tosin ainoastaan Vinskin toimesta ja lämmittimenä toimii kuka nyt lähimpänä toisista eläimistä sattuu olemaan.

Koirakasa

Jotta päästään ihan tarpeeksi fiiniin sisustukseen, on meillä ruvettu käyttämään eläimiä somisteina. Uudet huippumuodikkaat sohvan selkänojakoristeet on uusinta uutta, ja viimeksi eilen päästiin tästä silmiä hivelestä sisustuselämyksestä nauttimaan Pörrön ja Nekun muodossa. Vinskiä ja kissoja ei enää edes tarvitse mainita sillä he liikkuvat nykyään lähes kokonaan muualla kuin lattiapintoja pitkin..

Pakko huomauttaa että kuvassa olevassa telkkarissa ei pyöri taustalla mikään sopimaton ohjelma vaan ihan HIMYM:n "naked man"-jakso.

Tänään jatketaan eläinlääkärillä käyntejä - ohjelmassa mm. omituisten ihottumien tutkintaa koirien osalta, Pörrön 2. rokotus (neiti on saanut kodin Ruotsista ja lähtee marraskuun aikana!) sekä Morvokin omituisen tulehduksen tulkintaa. Stay tuned..

Montaña Vista

Kun äsken ehdinkin sitten julkaista viime viikolla kirjoitetun edellisviikonlopun tekstin niin tehdäänpä nopeasti pötköön, mitä oikeasti tänä viikonloppuna puuhailtiin..

Kummitytölle oma pikku-allas ♥

Uusi Koti

Takapihan puutarhaa

Kylppärin peili ♥ (ja sisustus kyl muutenkin..)

Tilava, uudenaikainen keittiö kaikilla herkuilla

Takapihan iltavalaistusta

Etupihan iltavalaistusta

Kuvat puhukoot puolestaan ♥ Kuvista tosin puuttuu vielä "salainen Liisa Ihmemaassa-puutarha" sekä erillinen katettu terassi/löhöilyalue sohvineen. Menee hetki ennen kuin uskon että saatiin tämä talo oikeasti..

Castillo de la Reina

Aloitin tämänkin kirjoituksen jo viikko sitten, eli ollaan n. viikon jäljessä päivityksessä, hupsheijaa..

Viikonloppu meni ällistyttävän nopeasti kun oli enemmän kuin riittävästi puuhaa. Pörrö kävi hakemassa oman rokotuksensa, sekä itse käytin omia koiria eläinlääkärissä tyhjentämässä loputkin rahat lompakostani. Eläinten omistaminen on välillä ihanan kallista! Toisaalta parempi varmaan rakkaus eläimiin kuin kalliisiin urheiluautoihin..

Perjantaina tehtiin myös periaatepäätös ostaa kerran viikossa lähikaupasta aina jokin eri kala/äyriäinen, sillä täällä kauppojen kalatiskin valikoima on aivan uskomaton. Ensimmäiseksi koekaniiniksi päätyi, älyttömän verinen kala, jonka nimen tietysti olen ehtinyt parissa päivässä unohtaa. Kala oli ihan kivan makuinen - ei tosin hypännyt suoraan meidän suosikkilistalle. Keittiökin oli perkauksen jälkeen sitä mieltä ettei sitä tarvitsisi lavastaa enää uudemman kerran b-luokan kauhuleffaa varten.

Siisti vaihe vielä meneillään..

Pörrö, viaton pieni kalavaras

Sunnuntaina iski järjetön koti-ikävä naamakirjaan laitetun kummitytön kuvan myötä. Ajatus siitä että jään kaikesta paitsi toisen ollessa (vielä) pieni, pisti kyynelkanavat koetukselle. Pieni tytöntyllerö onkin Suomesta ainut ihminen, ketä oikeasti ikävöin niin kovin että mietin jo lentolipun ostoa takaisin. Ikävää ei toki auttanut että kun nukahdin uudestaan näin unta jossa söin uunituoretta ruisleipää suolakurkun kera.. Ilman maailmanmatkaan läsnäoloa olisin varmaan vieläkin sängynpohjalla nyyhkimässä maailman epäreiluutta. Onneksi hän sai minut raahattua Fuengirolaan, lahjomalla ihanalla sushi-aterialla - nam! Ihan loistava korvike ruisleivälle.

Samalla reissulla päädyttiin myös käymään aiemmin vain ohi ajetulla Alhaurin el Granden hylätyllä linnalla. Jossain vaiheessa kyseinen pytinki on kuulemma ollut myös vesitorni, mutta tällä hetkellä sillä ei, nuorten dokauspaikkana olemista, parempaa käyttötarkoitusta ole. Hiirivaarasta huolimatta, päästiin kiipeämaan ihan ylös asti, josta olikin makeat näkymät vähän joka suuntaan. Ja hei, olihan koko pytinki jo itsessaan aika superpäheä!

Linnavierailu päättyi siihen kun jumituttiin Alhaurinin "sunnuntai-ruuhkaan", joka tässä tapauksessa paljastuikin Romeria-kekkereiksi (eihän pelkät feriat normaalien juhlapyhien lisäksi riitä, ja tietty joka kylällä pitää olla omansa). Romerioissa ihmiset koristelevat vaunuja ja vankkureita, ja ennen vanhaan niitä vetivät härät - nykyään tätä raskasta tehtävää suorittaa (ainakin Alhaurinissa) traktorit sekä isommat autot.

Roskisprinsessa

Luulin että viikonlopun jälkeen pääsisin levänneenä päivittämään kuinka suloinen karvapörrö Sweetie (suomalaisittain Pörrö/Pörri/Pörre, mikä pääte sieltä suusta lipsahtaakaan..) onkaan, mutta eihän nyt mikään tietty mene suunnitelmien mukaan. En ole varma onko minuun kiinnitetty jokin magneetti joka vetää puoleensa roskikseen päätyneitä tai sen lähellä asustelevia eläimiä, sillä Pörrön saavuttua lauantaina, teimme sunnuntai-iltana kohtalokkaan virheen lähteä tankkaamaan auto valmiiksi alkavalle työviikolle. Kyllä, jopa auton tankkaaminen voi näköjään olla kohtalokasta.. Tankkausreissu venyi normaalista paristakymmenestä minuutista monen tunnin mittaiseksi, lähiroskiksilla vastaan tulleen bodeguero-tytön takia. Tytön kylkiluut paistoivat nahan läpi ja takapäässä oli tulehtunut ja vuotava haava. Tässä vaiheessa suusta pääsi kaiken tietävä huokaus, eihän tuollaisen ohi voitu vain ajaa ohi silmiä kiinni pitäen..

Pienen houkuttelun jälkeen antoi nuori, tässä vaiheessa ihan pennuksi luultu tyttö "kiinni" ja lähti mukaamme tankkaamaan autoa. Pelosta tärisevä, tuskin hetkeen hellyyttä saanut tyttö oli autossa parastakin parempi matkustaja ja kiltisti makoili sylissä, välillä ikkunasta maisemia katsellen tulevaan kotihoitokotiinsa huristellessa.

ensimmäisenä iltana vähän pelotti vielä

Mitä tähän voisi sanoa? Nyt meillä siis löytyisi kotihoidosta 2 tapausta, joista jälkimmäisenä tullutta joudutaan pitämään yksin eristyksissä vähintään viikon verran tautitartuntavaaran vuoksi. Lisätyötä kahdesta kotihoitolaisesta tulee auttamattakin paljon, sillä joudumme jokaisen ulkona käymisen jälkeen pesemään ja desinfioimaan lattiat/terassin/pihan, ennen kuin Pörrö pääsee niille riehumaan.

Kiaksi nimetty bodeguero oli täynnä kirppuja ja muita parasiitteja meille tullessaan, joiden häätö aloitettiin maanantaina eläinlääkäri-käynnillä. Samalla käynnillä tyttö sai antibiootti sekä kortisonipistokset avittamaan haavan parantumista ja tulehdusta ihosta.

 paljon iloisempana matkalla eläinlääkäriin

Aloitin tekemään tätä postausta maanantaina, ja kuten yläreunasta(?) näkyy on nyt jo torstai. Koko viikko on ollut hektistäkin hektisempää ja univelat kerääntyneet jättimäiseksi kasaksi sängynpäätyyn odottelemaan kuittausta. Kia sen sijaan voi jo uskomattoman paljon paremmin, on tullut ulos kuorestaan leikkisäksi bodegueroksi, ripauksella pilkettä silmäkulmassa - juuri sitä jonka tiedämme tarkoittavan että jossain vaiheessa jotain kauheaa tulee huonekalujemme nurkille tapahtumaan..

Tässä vaiheessa huonekalujen tuhoaminen ei kuitenkaan enää olisi katastrofi, sillä jälleen kerran olen joutumassa tien päällä ja uuden asunnon etsintään. - Tai oikeastaan olen joutunut jo. - Tällä kertaa naapurin pervopappa ei ollut syy uuden asunnon etsintään, vaan perinteinen "kusetetaan ulkomaalaista"-huijaus. Vuokraemäntämme oli siis jokunen viikko sitten jättänyt meille kirjeen josta löytyi 145 € vesilasku. Sinänsä ihan normaali-ele, vesi toki maksaa myös Espanjassa, sen sijaan laskusta omituisen teki seikka että se oli vain kolmelta kuukaudelta, mikä tarkoittaisi karkeasti n. 50 € vesilaskua per kuukausi. Vaikka Espanjassa saattaisi vesi maksaa hiukkasen Suomea enemmän kesän kuivuudesta johtuen, on todellakin yleinen hinta n. 10 € per kuukausi ja korkeimmillaankin 20 € per kuukausi, vahvistettuna myös useilta paikallisilta. Yritimme keskustella asiasta vuokraemännän kanssa, lähinnä pyytäen jonkinlaista erittelyä tai selitystä asialle, sitä kuitenkaan saamatta. Ainut minkä toki itsekin muistimme, mikä asiaan voisi vaikuttaa, oli talossa tapahtuneet (huom! monikko) vesivahingot, joissa varaston vesiputki räjähti vanhuuttaan vaatimattomat 3 kertaa. Vuokraemäntä jostain syystä oli kuitenkin sitä mieltä että jos pihalle ryöppyää kuutiotolkulla vettä, ei se ole vesilaskuun ole vaikuttanut, ainakaan niin että rakennuksen omistaja siitä kantaisi vastuut. Pienen pohdinnan jälkeen minä ja koko karvainen, miljoonajalkainen laumamme päätimme ottaa jalat allemme ja etsiä uuden asunnon tämän kuun aikana. Hyvästi Villa Rosa!

Sweetie

Edellisten pentujen lähdettyä vasta viikko sitten on jo seuraava koputtamassa ovella..

Sweetieksi nimetty n. 8-12 viikkoa vanha pentu löytyi maalta Alhaurinista, suht läheltä kotiamme. Rokotuksia sekä matkustusvalmiutta odotellessaan, tulee Sweetie meille sosiaalistumaan sekä keräämään voimia meille. Nappisilmää odotellessa..

Tyrmäys hiljaiselolle

Vastikään tullut kommentti herätti minut viimein horroksestani, ja tajusin että on tullut luvattoman pitkä tauko blogeilussa. Suurin syy tähän on todennäköisesti huono nettiyhteys ja hetkellinen läppärin puute, joka aiheutti laiskuus-geenin aktivoitumisen. Tehdään siis pikapäivitys kuva-kollaasin avulla:

Kotihoitolaiset Esteri & Danny

Malagassa roskiksesta löytyneet sisarukset Esteri ja Danny ehtivät käväistä kotihoidossa muutaman kuukauden ajan, ennen siirtymistään SOS Animals Sverigelle, josta matka jatkuu kohti uutta kotia Ruotsiin. Muistoksi jäi mm. 2 pureskeltua sohvaa sekä muutama kuoppa pihalle.. Pennut ♥

Ystävä Suomesta ehti käväistä Espanjan lämmössä mm. tuhomassa Coinin baarin bacardi limón-varastoja

Ehdin Suomeen reiluksi pariksi viikoksi, mm. Vaasaan halailemaan nappisilmiä..

Vanhempien luo syömään iskän paistamia nahkiaisia.. nam!

ja toki tuijottelemaan Hki-Vantaan lähtöportteja

Syksy tuli myös Suomeen

Espanjassa sain sakot ajamalla 6 km ylinopeutta, ainoana (ulkomaalaisena) koko pitkässä autoletkassa..

Viimeisimmästä mutta ehkä isoimmaista uutisesta en saa kuvaa laitettua mutta ehkä pelkästään tämän tekstin julkaiseminen sen kertoo, eli olen saanut viimein töitä, jihuu!! Hyvästi nettipimento ja blogihiljaisuus, ainakin yhtä laajalla skaalalla kuin tässä aiemmin.. Näihin tunnelmiin!