Osta halvalla, korjaa kalliilla

Harmi vain että tällä kertaa kyseessä oli koira eikä mikään muovinen aparaatti, Chica siis kyseessä. Viime syksynä tyttö steriloitiin sillä välin kun olin Suomessa, ja lopputuloksen halvan eläinlääkärin käytöstä näkee alla olevasta kuvasta. Tai oikeastaan ei voi edes sanoa eläinlääkäri sillä täysi puoskarihan koko tyyppi on/oli! Eilen siis avattiin toisen massu, koska haava rupesi näyttämään omituiselta.

 

Omituisia möykkyjä ihon alla

Omituiset möykyt tulivat koko ajan enemmän ja enemmän pinnalle, mikä sai minut huolestumaan ja käytiinkin viikko sitten eläinlääkäriä konsultoimassa. Veikkaus oli että arpikudos on alkanut rustottumaan ihon alla ja leikkaus tarpeellinen. Vaikka veikkaus rustosta meni pikkasen metsään, tuli leikkaustarpeeseen, aiempi puoskari oli nimittäin halpeus-päissään käyttänyt kalastussiimaa kursiessaan toisen sisuskaluja kasaan.. Kuinka kallista voi oikea sulava lanka olla?! Onneksi kyseinen henkilö ei ole ollut näköpiirissäni hetkeen, olisin voinut muutaman vähemmän sulavan sanan ja liikkeen suorittaa. Enemmän myös huolestuttaa ja mietityttää se fakta että kyseinen tyyppi on operoinut kymmeniä ja kymmeniä, myös Suomeen tulleita koiria ja mietinkin että onko heillä ollut samanlainen kursimis-menetelmä, jolloin muillakin voi olla tiedossa tällainen pommi.

 

Chica nyt joutui valitettavasti siis uusintaleikkaukseen, mikä jälleen lavensi omaa lompakkoani. En edes muista milloin on viimeksi ollut sellainen kuukausi kun en olisi eläinlääkäriin palkkaani kantanut. Rahassa näitä asioita ei tosin mitata, olisin kaivanut rahat tähän tai Nekun tai kenen tahansa leikkaukseen vaikka myymällä halpiskelloja Afrikasta tulleiden herrojen kanssa Fuengirolan rannoilla. Kumpa vain olisin tiennyt Suomessa ollessani minkälainen herra hoitaa tyttöni operoinnin sillä välin, niin olisi myös pieni kettutyttö välttynyt uudelta operaatiolta. Raasu oli eilenillalla ihan tokkurainen, ja me nukuttiinkin vierasmakkarissa muilta härkkijöiltä piilossa lautasantenni-koira mun kaulaa vasten tuhisten.

 

Aamulla oltiin edelleen ihan töttöröö..

 

Laiska blogaaja rakastuu

Ensimmäinen suomalaisaalto on saapunut Villa Rosaan ja jos tarkkoja ollaan, niin myös ehditty jo palauttaa takaisin Helsingin koneeseen. Syy blogi-hiljaisuuteen oli siis ensimmäisen suomalaisen vieraan eli ystäväni saapuminen luokseni viikoksi. Ehdittiin viikon aikana muuan muassa testailla paikallisen marketin punaviini-valikoimaa, käydä Espanjan eteläisimmässä pisteessä ja tanssia pimeässä baarissa.

 

Ensimmäisenä kuvapommi Benalmadenan perhoslandiasta eli virallisesti Mariposario de Benalmadenasta. Upea paikka jossa taisi olla yli 1000 perhosta trooppisissa oloissa ja ihmiset sitten siellä kävellä köpöttelivät niiden keskellä.

 

Ihanat värit!

Ruokintapaikka

Läpinäkyvä yksilö

Nää oli älyttömän kauniita, ja vaikeita kuvata varsinki puhelimella..

 

 

Perhoslandiassa oli myös pari iguaania, joista toisesta tuli välittömästi mun kaveri. Meillä oli jonkinlainen omituinen sielujen sympatia kun käytiin, kirjaimellisesti, vuoropuhelua - minä ääneen puhuen ja Igor (juu ehdin nimetä sen jo mielessäni) päätään puolelta toiselle kääntäen, ihan takuuvarmasti ymmärtäen!

Igor istuskeli oksalla

Ilmeikäs heppu

Komeus

Igorin tyttöystävä, Magdalena makoili lattialla

Tämän lisäksi ehdin viikon aikana rakastua, kahdesti vieläpä. Ensimmäinen rakkaus oli perhoslandiassa oleva wallaby (mitäs ihmettä nää nyt on suomeks..?) nimeltään Wally. Wally oli siis vapaana tuolla, ja törmäsinkin siihen melkein kirjaimellisesti kun kyykin puskassa ottamassa perhosesta lähikuvaa. Aivan yltiömäisen söpö tapaus!

 

Wally <3

 Toinen rakkaudenkohteeni oli Espanjan, ja samalla Euroopan eteläisin piste eli Tarifa. Tästä pienestä kylästä/kaupungista tuli saman tien hyvä fiilis kun isommalta tieltä sille käännyin. Uskomattoman hienoa hiekkaa kilometritolkulla, ystävällisiä ihmisiä ja tietty Atlantti - suuri rakkauteni, johon jälleen pääsin aaltojen kanssa telmimään pienen tauon jälkeen. Eikä tietoakaan aurinkorannikon suomibaareista tai mölyävistä briteistä, vain rannalla telmimiä iloisia koiria, palloa potkivia nuoria ja muutama lapsiperhe.

 

Atlantti

 

Mun paratiisi

Kisajuoma

Todistetusti paikalla

Rannalla oli myös linna

Aallonmurtaja/penger/mikälie erotti Atlantin ja Välimeren puolet toisistaan

Välimeren puoli

 

Käytiin myös El Chorro-nimisessä paikassa Àloran lähellä, joka on kuuluisa kiipeilymahiksistaan ja trekkailureiteistään. Omia kuvia ei valitettavasti ole kun piti ajaa pientä mutkittelevaa vuoristotietä, milloin ylös ja milloin alas, rystyset valkoisena rattia puristaen. Maisemat on joka tapauksessa ihan uskomattomat ja tuolloin ei tuolla ollut edes ryysistä, eli ihan rauhassa sai nauttia luonnosta.

 

Linkki kuvaan

Linkki kuvaan

Camino del Rey, linkki wikipediaan

 

Benalmadenan perhosparkin vierestä löytyi myös vahingossa Stupa, eli buddhalaisten meditaatiolle pyhitetty rakennus. Benalmadenan Enlightenment stupa on Euroopan suurin noustessaan 33 metrin korkeuteen. Sijainti on tosi makea, korkeahkolla vuoren reunalla kohti merta katsellen. Tuolla järjestetään 2 kertaa viikossa avoin ohjattu meditaatio, ja päätinkin että heti kun seuraavat vieraani lähtevät käyn kokeilemassa josko saisin uusia mahdollisuuksia tuota kautta. Perhoskeikan yhteydessä en halunnut mennä sisälle asti ollessani pukeutunut vähemmän soveliaasti ajatellen perhosten trooppisia olotiloja, joten sisätilat jäävätkin myöhemmin tarkistettavaksi.

 

Maisema merelle

Itse stupa

Huipulla tuulee

"Etuovi"

 

Pentupötkylät 4 viikkoa!

Pennut täyttivät eilen hurjat 4 viikkoa ja sen kunniaksi aloitettiinkin kiinteä ruoka. Puuro, johon sekoitin jauhelihaa, raejuustoa ja pienen nokareen voita upposi ahneiden pienten possujen kitoihin alta aikayksikön. Tasainen maiskutus, pienet harha-askeleet vesi- ja ruokakuppiin ja pienten häntien loppumaton heilunta sulattivat sydämeni täysin. Pennut ovat alkaneet nyt aktiivisesti liikkua omasta laatikostaan pois tutkailemaan ympäristöä, varsinkin aamuisin kun herätyskellon soitua valot syttyvät, alkaa lattialla melkoinen kuhina ja rapina käydä. Välillä loppuu kunto kesken ja pentu saattaakin levähtää mahalleen jalat sivulle sojottaen bambin lailla. Anna on osoittautunut porukasta rohkeimmaksi (ja isoimmaksi), Aino pieneksi mutta pippuriseksi ja Alma on jotain siltä väliltä - ainakin iso äänisin, kiljuen välillä vailla syytä.

 

Nam, mitä mössöä..

Iskän piirteet rupeavat erottumaan

 

Välillä saattaa takajalat vähän harottaa..

Aino tarkkailee

Alma tuijottaa Ainon kömpimistä

 

 

Suloinen Aino

"Mitäs jos tarraan siskoa korvasta.."

Anna söpöilee

 

Ensi viikon aikana on tulossa 2 omistaja-ehdokasta katsomaan pentuja, ja kerrottakoon vielä erikseen että Alma onkin jo alustavasti varattu! Jos siis nämä kaksi ehdokasta onnistuvat rakastumaan eri pentuihin, olisi kaikille tiedossa oma koti :)
 

Myynkö sieluni paholaiselle?

Olen useamman kerran päätynyt miettimään myynkö sieluni paholaiselle jos otan/laitan blogiini mainoksia? Mikään tarkkaan varjeltu salaisuushan ei ole että möyrin järkyttävän valuuttakriisin kourissa, ja kaikki extra-tulot olisivat enemmän kuin kiitollisuudella vastaanotettuja. Jos totta puhutaan, niin lisätulot olisivat niin suotavia että tällä hetkellä etsin osa-aikatyötä täydentämään jo kokoaikaista työtäni. Silti jokin on vielä toistaiseksi jarruttanut lätkäisemästä noita "hirvityksiä" sivuilleni. Itsekin inhoan blogeja lukiessani jos vahingossa tökkään väärään kohtaan ja ohjaudunkin ties minne. Vielä suuremman äklötys-kohtauksen saan kun bloggaaja hehkuttaa jotain tuotetta kirjoituksessaan, josta niin selvästi paistaa läpi että häneltä on ostettu tämä hehkutus. Ymmärrän toki jos kirjoittaja itse pitää jostain tuotteesta ja suosittelee sitä, näin ollen saaden tuloja. Hehkutus muotiblogissa uudesta perhovavasta, ei ehkä ole uskottavin tapa toimia. Ja ei, väsynyt mieleni ei keksinyt järkevämpää vertausta.. 

 

 

Vielä en ole pohdinnoissani päässyt tikkua pidemmälle sillä tässä vaiheessa blogillani ei mitään suurta määrää lukijoita ole, ja mietinkin haluanko niitä muutamaa jotka tätä lukevat, kiusata mainoksilla puhumattakaan siitä että tulot varmaan olisivat senttien luokkaa. Hyöty-laatusuhde onkin siis se mitä tämän kohdalla pohdin, joku fiksumpi voisi mua tämän osalta valottaa. Alun perin blogini idea ja tarkoituskin oli toimia päiväkirjana Espanjaan muuttoon ja täällä asumisen kanssa, sekä "tiedotusvälineenä" ystävilleni. Kaikista kissanristiäisistä kun ei aina muista naamakirjassa tai puhelimessa huudella.

 

 

Hop lähteekin Suomeen

Juuri kun olin saanut ilmoituksen Hopista laitettua naamakirjan kotia etsivien sivustolle, tulee soitto henkilöltä joilta kani minulle tuli, että he haluavat kanin takaisin ja että ilmoitukseni oli perseestä. Ilmoituksessa kerroin kanin kynsien tilanteen realistisesti sekä kerroin toivovani kanille loppuelämän kotia koska tämä oli jo niin nuorena vaihtanut kotia monta kertaa. Lisäksi halusin että kani tulee sellaiseen paikkaan missä on aikuisia valvomassa ja kanit tuttuja lemmikkejä. Ei mielestäni kohtuuttomia vaatimuksia? Lopputuloksena kani nyt lähteekin Suomeen, ja minä jään miettimään mitä pahaa olen tehnyt.

Välillä maanantaitkin on kivoja

Posti toi pienen paketin kaukaakaukaa, toiselta puolen maapalloa ♥

Correos toi myös kivan kirjeen Suomesta

 

Harvinaisen hyvä päivä maanantaiksi, hymyilin vielä illallakin kuin hangon keksi. Ja mikäpä siinä hymyillessä, oli lämmin ilta ja tuli muutenkin hyvä mieli omaa pihaa ja puutarhaa katsellessa.

 

 

 

 

 

Muhiksesta tuli myös napattua muutama uusi kuva, samoin kuin uudesta tulokkaasta Hopista. Toivotaan että heille kummallekin löytyy rakastava koti pian.