perjantai 28. syyskuuta 2012

Stressiä!

Olen kateellinen niille ihmisille, ketkä ammentavat stressistä energiaa toteuttaa kaiken suunnitellun. Mulle pitkäkestonen stressi aiheuttaa aina ihan hillittömän lamaantumisen, ja lamaantumisen jälkeen tulee paniikki kun en ole saanut tärkeitä asioita hoidettua. Töissä kestän stressiä ihan eri tavalla kuin vapaa-ajalla, työstressit kun yleensä jäävät töihin kun ovesta poistuu klo 16.00. Vapaa-ajan stressiä ei meinaa päästä pakoon minnekään, varsinkaan kun kyseessä on stressi mm. rahasta. Tajusin eilisen aikana että olen menossa kohti lamaantumista kun tiuskin ihan turhaan ja huokailin kassajonossa kuin olisin siinä odotellut ikuisuuden. Todellisuus paljasti minun olleen n. 2 minuuttia paikoillani. Tänään kamelinselkä katkesi kun tuli viime kuun palkka ja piti maksaa laskuja - "Tätä vartenko minä käyn töissä? Että saan maksaa laskuja ja silti tilille ei käytännössä jää mitään?" Tulin johtopäätökseen että yritän nyt kahta kauheammin saada myytyä loput tavarani, että saan viimeisetkin laskut maksettua ja Espanjassa saan keskittyä olennaiseen ilman että tarvitsee miettiä että onko kaikki laskut tulleet perille NetPostiin ja että mistä on vielä eriä maksamatta.



Ystävä lisäsi tämän kuvan Fb:ssä, sopii näköjään meihin kumpaankin..

Tänään, itse asiassa juurikin parhaillaan pitäisi olla sängyn ostajaehdokkaan olla paikalla katsomassa sänkyä. Toivottavasti saisin sen myytyä, se on isoin myytävä tällä hetkellä, terraarion ollessa seuraavana. Mikähän siinä on että jokainen ostajani on ollut myöhässä tänne tullessaan? Eikö nykyaikana arvosteta toisen aikaa sen vertaa että oltaisiin edes ajoissa? Hmph.. Joka tapauksessa huomenna on tulossa jo pleikkarini ostanut heppu katsomaan tv-tason ja sälekaihtimieni tilanteen..


keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Virallisesti koditon

Täällä kirjoittelee koditon Mangustiina, hei vaan! Ainakin ensi kuun lopusta eli 29.10 alkaen virallisesti asunnoton (hampuusi, hah!). Jouduin siis soittamaan maistraattiin ja kysymään mitä ihmettä teen osoitteenmuutokseni kanssa kun tulevaa osoitetta minulla ei vielä ole tiedossa. Neuvo oli että minun pitää kirjata itseni "vailla vakinaista asuntoa"-osioon eli kodittomaksi, siihen saakka kunnes osoitteen tiedän. Olisinhan toki voinut laittaa Espanjassa asuvien ystävieni osoitteen omakseni, mutta eihän sekään onnistunut sillä he asuvat maalla alueella, jossa ei ole jokaiselle talolle omaa osoitetta(?) Tässä vaiheessa tulee siis taas tämä reality-check, kun huomaa miten (varsinkin) Välimeren maissa asiat välillä hoidetaan.. Postini olen suurimmaksi osaksi kääntänyt NetPostiin sekä e-laskuiksi suoraan pankkiini. Loput saavat tulla poste restantena ystäväni lähipostiin, josta hän ystävällisesti lupasi kerran viikossa käydä tarkistamassa, jos minua joku olisi muistanut. Vähän on orpo olo kun ei ole omaa osoitetta ja postitkin tulevat menemään vähän minne nyt sattuvatkaan menemään..


Sen sijaan iloa tähän päivään minulle on tuonut yön yli ja päivähoidossa oleva pieni Sona-tyttönen. Sona tuli Espanjasta Suomeen kotihoitoon, ja on siis kotia vailla. Olin tätä ja toista tyttöstä vastassa yöllä lentokentällä, lennon saapuessa klo 3.35. Aamulla oli vähän nihkeää herätä kahdeksaksi töihin.. Sona on kuitenkin mitä iloisin ja ihmisrakkain tyttönen, eikä varmasti mene kauan kun hän Suomesta kodin saa. Alla siis kuvia toisesta toistaiseksi kodittomasta:



Terhakkaana ovella vastassa



Tuijotuskisa



Painiharjoitukset
 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Intoa täynnä

Olen ollut ihan täpinöissäni lippujen varaamisesta asti, ja tuntuu että lähtöpäivään on ikuisuus. Läksiäiset on jo suunniteltu, ja näillä näkymin kaikki tärkeät ystäväni ympäri Suomen ovat pääsemässä paikalle, mikä on ihan uskomatonta!! Tiedän jo etukäteen että päivästä/illasta tulee tunteellinen ja varmasti vuodatan monet kyyneleet kun ajattelen että joudun jättämään heidät Suomeen. Pitäisi yrittää kuitenkin ajatella että muutan vain Espanjaan, n. 4 tunnin lentomatkan päähän - se ei ole mikään maailmaa kaatava matka verrattuna vaikka Australiassa asuvaan ystävääni. Juttelin myös veljeni avovaimon, eli kummityttöni äidin kanssa eilen, ja hän mainitsikin että joulu on tulossa, ja materiaalisten lahjojen sijaan saankin lahjaksi tästä lähtien lentolippuja! Ihana ajatus, ja vielä enemmän minua ilahduttaa ajatus hänestä ja maailman ihanimmasta pienestä kummitytöstäni vierailemassa Espanjassa luonani <3 He ovat erittäin rakkaita minulle, ja surettaa kyllä kieltämättä kovin etten ole näkemässä pienen tytön isoksi kasvua - he kun tuossa parin vuoden iässä kasvavat ihan älytöntä vauhtia. Taattua itkua on siis luvassa kun kummityttö soittaa ja sanoo puhelimeen "täti".



Eläinrakas heti pienestä pitäen kuten kummitätinsä

Se mistä kuitenkin olen enemmän kuin innoissani, on tuleva kodittomien koirien auttaminen. Olen ollut vapaaehtoistoiminnassa mukana vasta lyhyen aikaa, jos ei lasketa noita kanien pelastamisia sellaiseksi. Olen täällä Suomen päässä auttanut lentokentällä vastaanottaen saapuvia koiria tuleville omistajilleen, ja jälleen ensi viikolla olen menossa yöllä kentälle vastaan. Työ on äärimmäisen palkitsevaa, sitä tunnetta on vaikea kuvailla kun kauan odotettu koiraa saapuu kentälle ja uusi omistaja saa koiran lentoboksista syliinsä ensimmäistä kertaa. Välillä tämä työ on rankkaa kun joutuu heräämään keskellä yötä ja silti aamulla menemään normaalisti toimistoaikoihin töihin.

Espanjan päässä vapaaehtoistyö tulee olemaan saman tapaista, koirien viemistä lentokentälle, eläinlääkäriin ja traces-tarkastukseen. Lisäksi olen ajatellut ottaa kotihoitoon tilanteen niin vaatiessa, ja tulevan asuntoni niin salliessa, pienen määrän koiria. Vinski italiaanon ja Chican koko ja luonne hieman rajoittavat, tulevia koiria mutta uskon että minusta on hyötyä myös siellä päässä. Ilmasto ainakin Vinskille ja minulle on suotuisampi :) Lisäksi pursuan ideoita tämän isomman kotihoitopaikan varojenkeräystä varten. Fakta on että 38 koiraa syövät valtavasti muonaa. Tällä hetkellä kotihoitopaikka siis tekeekin suurta osaa työstä täysin omasta pussistaan 24/7 ja tämän vuoksi varojenkeräys-kampanjat ovat enemmän kuin tervetulleita. Fuengirolan laaja suomalaiskanta taas tarkoittaa sitä että pystymme järjestämään hyväntekeväisyys match showta tai gaalaillallisia joiden tuotto ohjataan kotihoitopaikan koirien auttamiseksi. Enää siis pitää päästä paikan päälle ja ruveta toteuttamaan loputonta idea-valikoimaa!



 
Eilen Espanjalaisella koiratarhalle tuotu pieni ja aliravittu galgo-pentu

Yllä olevassa kuvassa eilen espanajalaiselle koiratarhalle tuotu aliravittu galgo-pentu (espanjalainen vinttikoira) joka sulatti sydämeni. Jos olisin jo Espanjassa asumassa olisin käynyt tämän pitkäkoiven hakemassa hoitooni. Tunnen suurta sympatiaa ja rakkautta kaikkia vinttikoiria kohtaan. Espanjassa varsin huonossa asemassa ovat juuri nämä erittäin ihmisystävälliset ja omistajauskolliset galgot. Googlettamalla löytää ihan järkyttävää materiaalia siitä mitä nämä erittäin hyväluonteiset koirat joutuvat kokemaan. En suosittele että herkimmät edes harkitsevat googlettavansa.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Heihei työpaikka!

Eilinen lentojen selvittely oli aikamoinen farssi. Opin kuitenkin että kannattaa varata netissä lentoliput vain itselleen ja erikseen soittaa eläinpaikat. Minä nimittäin varasin yhden eläinpaikan koiralle (kaneille ei mahdollista nettisivuilla) ja yritin soittamalla lisätä kani-paikan lennolleni - mikä ei sitten onnistunutkaan. Katevaraus kuitenkin meni Visalta, ja tokihan olin laskenut sen limiitin äärimmilleen. Kun yritimme virkailijan kanssa puhelimitse lisätä kaneja reissuun mukaan, eihän se tietty enää onnistunutkaan. Samoin kuin Visani katevarauksen peruminen. Jouduin soittamaan pankkiin ja pyytämään nostamaan luottorajaani (ei hyvä), jotta saisin lippuni "toiseen kertaan" maksettua. Tiivistetysti, joudun nyt odottelemaan pari päivää että Visani katevaraukset normalisoituvat ja mikäli näin ei käy, joudun tappelemaan lisää AirBerlinin asiakaspalvelun kanssa. Tästä hässäkästä varmaan kertoo jotain fakta, että vietin eilen puhelimessa reippaat 2 tuntia. Keskellä työpäivää. Anteeksi kollegat venähtänyt lounastaukoni ja sen jälkeinen puhelin-farssi kun ravasin ympäriinsä.

Tänään kuitenkin viimein irtisanoin itseni töistä. Ajattelin että ensin varmistan lähtöpäiväni ja sen jälkeen hoidan tämän inhottavan osuuden. Työnantajani ei hirveästi ilahtunut (mikä yllätys), mutta oli ihan asiallinen ja kannustava. Yllätyksenä itselleni tuli se, että he olivat kaavailleet jotain uusia tehtäviä/vastuuta osalleni. Jäi vähän kutkuttamaan kun olisin halunnut tietää, mitä mysteeristä ylennystä toimistusjohtajaksi mulle olis tarjottu *hih*.

Ystäväni linkitti tämän minulle fb:ssä, ja täytyy sanoa että nyt kyllä uppoaa kuin nappi silmään:




" Vapaudelle ei oo hintaa. Villi sielu tietää sen.
Seikkailu suonissa sykkii. Rakkikoirat lyö rytmii.
Mitä vaan voi tehdä. Maailma edessä avoin, elä.
"



Mistähän Aste tiesi että mä lähden just rakkikoiria pelastamaan? ;)

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Lentolippujen selvittelyä

Hiphei, olen saanut osan omaisuudestani myytyä! Vielä ei puhuta merkittävistä määristä, mutta sentään pesukone ja mikro ovat saaneet uuden kodin. Ensin ajattelin etten laita pleikkariani myyntiin, mutta taidan sittenkin laittaa, ei raha puussa kasva. Soitot lentoyhtiöihin myös paljastivat että voi olla että joudun lentämään kalleimmalla eli Finnairilla..

Norwegianin asiakaspalvelu oli tylyä,  saattoi tosin myös johtua siitä että asiakaspalvelija ei selkestikään osannut kunnolla suomea. Joka tapauksessa Norwegian ei lennätä kaneja, ei matkustamossa tai rahtina, mitään selitystä tähän en saanut vain hoonolla soomella toistelua siitä ettei se vain onnistu. Mihinkä sitä halpalentoyhtiö karvoistaan pääsisi.. Seuraava soitto olikin sitten AirBerliinille, jonka asiakaspalvelu oli englanniksi, mikä tuli yllätyksenä kun luulin suomenkieliseen aspaan soittavani. No ei hätää, onneksi osaan sujuvasti englantia, lähinnä ihmetyttää että asiakaspalvelun kohdalla luki selkeästi "suomi" - sääliksi käy mummoja ja vaareja, jotka yrittävät saada apua ja vastauksia kysymyksiinsä. Asiakaspalvelija oli todella ystävällinen ja vaikka puhelu alkoikin arvelulla, ettei lentoyhtiö kuljeta jyrsijöitä (kirjoittajan huomio, kanit eivät kuulu jyrsijöihin) niin lopulta saatiin tieto että se kuitenkin olisi EHKÄ mahdollista. Hän yritti selvittää asiaa useampaan kertaan toiselta osastolta mutta ei saanut ketään kiinni. Lopputulos oli että hän pyysi minua soittamaan myöhemmin uudestaan. Minä joka niin kovasti pidän odottelusta! Hän kuitenkin vahvisti että vaikka lento olisi välilaskullinen, sen ei pitäisi olla ongelma ruumassa kulkevan koiran kannalta. Odottakaamme siis hetken ja soittakaamme uudelleen. Jos vaikka tässä välissä laittaisin pleikkarin myynti-ilmoituksen..



perjantai 14. syyskuuta 2012

Vainoharhaa

Nyt kun päätös muuttoon on tehty ja ensimmäiset konkreettiset asiat sen edistämiseksi, on mulle iskeny vainoharhat päälle. En nimittäin ole kertonut nykyisessä vakituisessa työpaikassani lähdöstäni. Tämä lähinnä siksi etten vielä tiedä tarkkaan milloin olen lähdössä, ja tiedän kokemuksesta (sekä omasta että ystävien) että on epämukavaa olla pidempää kuin tarvis viettämässä "loppuaikaa" työpaikalla. Usein ihmisten (lähinnä johtoportaan) kohtelu työpaikalla muuttuu, ainakin jonkin verran, vaikka kukaan ei sitä koskaan myöntäisi. Vainoharhat siis koskevat sitä että saan töistäni potkut, tai että nämä olisivat jostain saaneet tietää lähtöaikeistani. Potkut eivät olisi maailmanloppu tässä tilanteessa (tietenkään!), mutta onhan se mukavampaa lähteä työpaikasta omasta aloitteesta kuin saada potkut.

Irtaimistosta on tullut muutamat kyselyt, mutta kukaan ei vielä ole tullut mitään hakemaan. Toivottavasti saisin viikonlopun aikana ainakin Expedit-kirjahyllyni sekä mikroni myytyä. Uskon että kauemman aikaa menee sängyn ja pesukoneen myynnissä, ja jos niistä en saa kunnon hintaa, jää ne itselleni. En rupea täysin kelpoa sänkyä ja pesukonetta myymään pilkkahintaan. Tarvitsisin silti noista isoista huonekaluista rahat että saisin maksettua lentolipun ja päätettyä lähtöpäiväni.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ensimmäinen työhakemus

Sain siis ensimmäisen työhakemukseni Espanjaan lähetettyä! Hiphei! Ystäväni vinkkasi että paikallisessa suomalaisten lehdessä oli ilmoitus, jossa haettiin asiakaspalvelijaa ja minullahan on asiakaspalvelusta ainakin "vaatimattomat" 10 vuotta kokemusta. Asiakaspalvelu ei välttämättä olisi ensimmäinen työ, mitä lähtisin Suomessa hakemaan mutta tässä tilanteessa on parempi että saan ensin edes jonkun työ kyseisestä maasta. Sitten paikan päällä voin katsella parempia/toisia töitä, silloin pääsee jo paremmin haastatteluihinkin.

Lisäksi irtisanoin asuntoni tänään. Tai siis ainakin yritin. Vuokranantajan netti-irtisanominen meni hyvin siihen asti kunnes sen piti vahvistaa että irtisanominen on hyväksytty. No sieltähän vain pätkähti teksti ettei sopimusta löydy tai jotain vastaavaa. PItänee siis yrittää soittaa tai laittaa sähköpostia. On aina mukava huomata että etukäteen yksinkertaiselta vaikuttavat asiat mutkistuvat, nyt vähän kiukuttaa.

Ajattelin myös ruveta myymään irtaimistoani pikkuhiljaa. Pitäisi lentoliput saada varattua, ja jostain syystä tuota ylimääräistä rahaa ei ole koppakaupalla. Kun lopettaa työt niin lähtiessä onneksi saan palkan ja lomarahoja, millä pärjää vaikka ei heti töitä olisikaan. Asunto on tosiaan luvattu jo kahden eri ystävän luota, joten ei tarvitse heti vuokraakaan murehtia.



Tällaset maisemat mua suunnilleen odottaa
 

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Starting from a scratch

Näin ikään, sain ihka ensimmäisen blogini pystyyn. Päätös Espanjaan muutosta on siis tehty, joten ajattelin että olisi kivaa saada ajatuksiaan tallennettua ja mahdollisesti niistä voisi olla apua toisille ulkomaille muuttaville (jos tätä nyt ikinä kukaan lukee). Palasin juuri Espanjasta, tarkemmin sanottuna Malagan alueelta viikon "lomalta", jos sen nyt niin voi muotoilla. Lähdin tuntemattomien ihmisten luo "pelastamaan" kodittomia koiria. Laitan aina tuon pelastamisen heittomerkkeihin, sillä se on jotenkin todella kornin kuuloista, pelastaminen kun ei aina tarkoita sitä että hamstrataan kaikki kuolevat omaan kotiinn. Pelastamista kun voi olla niin monenlaista, välillä paljon vaikeammin selitettävää. Joka tapauksessa, olin viikon ennestään tuntemattomien ihmisten luona, jotka ottivat minut tästä huolimatta, avosylin vastaan. He tekevät yhteistyötä erään Suomalaisen yhdistyksen kanssa, joka tuo Suomeen koiria adoptoitavaksi. Heillä on kotihoidossa vaihteleva määrä koiria, jotka eivät selviä, syystä tai toisesta (kipeitä, arkoja tms.) espanjalaisilla koiratarhoilla. Koko viikon minulla oli tunne kuin olisin tullut kotiin. Olen aina viihtynyt välimerellä, olen siellä useampaan otteeseen aiemmin ollut töissäkin, eri maassa tosin. Periaatteessa päätös tuli siinä vaiheessa kun astuin koneesta ulos Tampereella n. 10 asteen lämpöön ja vesisateeseen.

Minulla ei ole mitään Suomessa, joka minua pidättelisi. Avomieheni jätti minut kesällä ja muutti pois. Vanhempani asuvat 6 tunnin automatkan päässä, lentäen Espanjasta menee 4 tuntia.. Ystäviä en ollut uudessa kaupungissa ehtinyt kuin pienen kourallisen kerätä, ja oikeat ystävyydet kyllä kestävät välimatkat. Siitä minulla on todisteita jo aiemmista lähdöistäni. Koska olen luonteeltani eläinrakas, lähtisi eläinlaumani mukaan Espanjaan. Kanipariskunta, joista kummatkin on pelastettuja, pääsee mukaan. Samoin kuin vajaan vuoden ikäinen nahkakoirani, pieni ja höpsö italianvinttikoirapoika. Ainoat ketä eivät tälle seikkailulle lähde on harjasgekkopariskuntani. Toinen kunnioitettavassa 12 vuoden iässä, puoliksi sokeana sekä hänen kaverinsa muutaman vuoden nuorempi uros, jolla on ollut poikasesta asti kiero selkäranka. Liskojen vaivat eivät ole heitä mitenkään vaivanneet, terveydentilaa on tarkkailtu vuosia. Tulin kuitenkin siihen raskaaseen tulokseen että heidän kuntonsa tuskin kestäisi lentomatkoja, uuteen ilmastoon sopeutumista sekä uuden bakteerikannan kohtaamista, välimerellä kun elelee omat gekkolajinsa. Eteenpäin en halua heitä enää antaa noin pitkällä iällä, ja omituislaatuisten ulkonäköjensä perusteella. Raskain päätös tätä matkaa kohtaan onkin heidän aikansa päättyminen. Se, missä ja milloin tämä tapahtuu en tiedä, ainoa fakta on että se tulee olemaan vaikeaa niin monen yhteisen vuoden perusteella. Kummankin luonne on puhdasta kultaa.

Uusin laumamme jäsen, joka tällä hetkellä vielä tosin on Espanjassa, on kunnalliselta tappotarhalta pelastamani pinseri-mäyräkoira-podenco-mix (?) tyttö nimeltään Chica. Chica asuu kotihoidossa samaisen perheen luona, jossa lomailin. Samalta tarhalta Chican kanssa lähti 4 muuta koiraa, joille on koti etsinnässä, tosin yksi on jo varattuna. Chica tulee näillä näkymin lokakuussa Suomeen lentokummin avulla. Mikäli kummia ei löydy, luulen että Chica saa odottaa marraskuuhun, joka on todennäköisesti se kuukausi kun me muutamme. Mikäli työpaikka vain järjestyy.


Chica kunnallisella koiratarhalla, etummaisena
Chica kunnallisella koiratarhalla, etummaisena

Olen siitä hyvässä asemassa että puhun useaa eri pohjoismaista kieltä sekä sujuvasti englantia. Espanjan taitoni on tällä hetkellä se mihin minun pitäisi yrittää panostaa, tosin uskon sen paranevan käytössä, samoin kuten kävi ruotsini kanssa. Sain lomani aikana useita hyviä kontakteja, erittäin mukavien ja ystävällisten ihmisten luota, joiden kautta aloitan työn hakemisen. Väliaikainen asunto minulle on jo luvattu heidän luotaan, oman talon / villan saan etsiä kunhan pääsen paikan päälle.

Tässä siis pikaisena lähtökohta mistä ollaan aloittamassa. Yritän siis kuvata koko muuttoprosessia, kaikkine ihanuuksineen ja kamaluuksineen - varsinkin kun mukana kuvioissa lisämausteena on eläimet.