perjantai 31. toukokuuta 2013

Ota koppi Jesus tulee!

Tämän päiväisen postaukseni piti koskea suurta eilen kokemaani iloa kun viimein sain digiboksin, mutta kohtalo päätti toisin ja heitti Jesuksen syliini. Tai jos tarkempia ollaan niin päin autoni kylkeä.
 
Olin tosiaan poistumassa Alhaurinin terveyskeskuksen pihasta, joka on harvinaisen kettumainen paikka lähteä - varsinkin jos tien vierustalle on parkkeerattu autoja. Minun kohdallani kyseessä oli siis tietty korkea pakettiauto, kuinkas muutenkaan. Ensin tiellä ei ole ketään, ajaessani tielle - tadaa! - tiellä kaahaa tuhatta ja sataa Jesus kylkeeni. Tällä kertaa Jesse oli kuitenkin liikkeellä valkoisella Golfilla aasin sijaan. Kummempia ei sattunut, Golfi aka. panssarwagen sai pelkästään sinistä maalia pintaansa, ja jostain maagisesta syystä Jesse itse osui tismalleen samaan kohtaan mitä roskisauto oli runnonut. Nyt oveni on vain aavistuksen enemmän sisässä. Kaikki on hengissä ja paikalle tulevat poliisitkin olivat kivoja. Olisin ehkä kuitenkin voinut keksiä jonkin vähemmän rajun tavan päästä poliisikammostani eroon..
 
 
Nyt olen varmaan sitten virallisesti espanjalainen kun sain kolhittua autoani, ja nimenomaan omalla toiminnallani. Törmäyskumppanini Jesse ja (oletettu) Maria sen sijaan sanoivat ettei todellakaan ollut heille ensimmäinen kerta. Paikalle myös kerääntyi uteliaita pappoja renkaita potkimaan, onhan se toki aina jännittävää kun poliisit saapuvat paikalle, oli paikkana Suomen Pihtiputaa tai Espanjan Alhaurin el Grande.
 
Loppuun vielä laitettakoon se mitä olin aluksi aikonut hehkuttaa, nykyään siis voin katsella dubattuja Simpsoneita kotisohvaltani ♥
 
 

maanantai 27. toukokuuta 2013

Laumamuutoksia ja viikonloppua kuvina

Perjantai aloitettiin päikkäreillä







Tämän jälkeen pelastettiin sammakoita viekkailta pedoilta (lue Muhikselta)

Tyylikäs sammakonpelastaja työssään

Pelastuksen kohde, Saku Sammakko

Näin saatiinkiin purkkiin perjantai, hurjan villiä tämä elämä Espanjassa aina välillä!

Lauantaille olin sopinut työkaverini perheensä kanssa vierailun luokseni katsomaan Bobbya. Hän oli kuullut ruokatunnilla sivulauseen jossa olin puhunut Bobbyn etsivän kotia, ja tällä perheellä oli ollut jo pidemmän aikaa hakusessa toinen espanjanvesikoira heidän oman vesikoiratyttönsä seuraksi. Perhe tuli katsomaan Bobbya, ja kaikki rakastuivat puolin ja toisin saman tien. Eipä siinä sen kummempaa, Bobby lähti häntä heiluen uusien omistajiensa matkaan, aivan kuin olisi aina siihen kuulunutkin. Käytin heitä omassa eläinlääkärissä hankkimassa sirut ja tarvittavat rokotukset ja sitten olikin jo aika sanoa heipat tälle karvakasalle ja pentujen isälle.
 


iloinen Bobby
En ollut vielä ehtinyt hämmästyksestä ja shokista toipua kun Annan eli Leylan uudet omistajat tulivat käymään mukanaan irkkupariskunta, joka oli tullut heidän koiriaan hoitamaan loman ajaksi. Pariskunta rakastui silminnähden Negritaan ja alkoivat saman tien jarrutteluistani huolimatta suunnitella Nekun vientiä irkkuihin. Heidän lähdettyään aivoni kävivät ylikierroksilla kaikesta tapahtuneesta ja rupesinkin tosissani pohtimaan Nekun kohtaloa. Nekkuhan arkailee uusia ihmisiä, ja aina kyyristyy maahan tai jopa heittäytyy selälleen alistuen, ilmeisesti peläten että joku häntä taas pahoinpitelee. Tämä yhdessä sen seikan kanssa että Nekku on sulautunut laumaani uskomattoman hyvin saivat minut pohtimaan pidemmän kaavan kautta, olisiko minun järkeä pitää Nekku itse vai antaa sen lähteä etsimään uutta kotia. Mielipiteitä useammalta henkilöltä kysyttyäni, tulin siihen tulokseen etten halua ottaa riskiä jossa Nekku ei enää sopeutuisi uuteen kotiin ja näin ollen päätyisi ties mihin jälleen hylätyksi. Päätös tuli tehtyä, ja pieni Negrita onkin nyt pysyvästi oman laumani jäsen :)
 
2 huonosti poseeraavaa linssiludea
 
Tässä vaiheessa lauantai oli vasta alkuvaiheessa, sillä olin lähdössä Fuengirolaan ystäväni tupareihin. Tupareissa tapasin paljon uusia tyyppejä, mm. erään tytön joka kiinnostui Muhiksesta kovin. Hänellä oli aiemmin ollut kissoja, jotka hän oli joutunut päästämään paremmille hiirimaille kisujen ollessa kunnioitettavassa 17 vuoden iässä. Näin ollen uudelle kisulle olisi paikka vapaana, ja jäimme tilanteeseen jossa selvitän matkasta tulevat kulut hänelle. Lentopaikka hänelle olisi mahdollisesti jo vapaana sillä seuraavan kerran saan Suomesta vieraita elokuun alussa, rakkaan ystäväni saapuessa minua ilahduttamaan ❤ Mikäli saisin Muhikselle varmistettua kodin, voisin käydä erään pizzerian pihalta noukkimassa yhden pienen mustavalkoisen kieroon katsovan söpöläisen hoiviini..
 
Muhis poseeraa
 
Itse juhlinta Fuengirolassa olikin sitten taas oma juttunsa. Kiersimme useamman paikan läpi, ja välillä kun jonotit muutaman parimetrisen transvestiitin välissä vessaan, tuli kyllä sekä äitiä että Coinia ikävä.. Loppuillasta löytyi kuitenkin helmi. Paikka jossa on (kuulemma) aina livebändi, ja jossa soitetaan reggaetonin ja salsan sijaan rockia. Pidän toki salsan ja muiden tanssimisesta, ja niitä tanssinkin kyseisenä iltana, mutta vasta tuonne baariin mentyämme tuli minulle olo kuin olisin kotiin tullut. Ihmiset näyttivät tutuilta, kuulostivat tutuilta ja olivat ystävällisiä kaikki jammaillen yhdessä. Poissa oli lihatiski-efekti ja jatkuva tarkkailun kohteena oleminen. Sopivan rupuinen paikka minulle ❤

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Oma sänky ♥

Viime viikon lopulla kaikki möhköfantit, nuo ihanaiset pötkylät lähtivät maailmalle. Pientä haikeutta oli ilmassa, mutta asia unohtui nopeasti kun tajusin että saan muuttaa takaisin omaan makuuhuoneeseeni ja leveään sänkyyni. Lisäksi tieto siitä että näen Ainon (nykyisin Mindy) parin viikon ajan säännöllisesti kuljettaessani häntä rokotuksiin, sekä Annan (nykyisin Leyla) ja Alman heidän tullessa minulle hoitoon parin viikon sisällä, ovat mahdollisesti lievittäneet luopumisen tuskaani. Juhlistinkin hurjasti tätä maailmalle lähtöä ostamalla yhden kokonaisen lonkeron sekä juustonaksupussin Fuengirolan suomi-kaupasta.
 
Jostain syystä kuvaan pääsi vain ruttuinen lonkero-tölkki
 
Suuremmat juhlat oli kuitenkin lauantaina kun viisaasti päätin jäädä kotiin katsomasta Suomi-Ruotsi teurastusta, näin ollen todistaen äidilleni että Suomi voi hävitä ilman että minä tuijotan tv-ruutua! Lisäksi olin illaksi luvannut mennä ystävälleni tekemään sapuskaa vastineeksi siitä että sain tuijottaa Euroviisut hänen telkkaristaan. Lupasin samalla myös itselleni että ensi kuun palkasta hankin tämän suuren sijoituksen, digiboksit kun maksavat täällä huikeasta 20 eurosta ylöspäin..
 
 
Hyvä blogaaja ottaa kuvan vasta kun lähes kaikki on syöty, ja nimenomaan jälkiruuasta..
Kuten jokainen medioita tai itse kisoja seurannat tietää, Suomi ei tänäkään vuonna pärjännyt - ei jääkiekossa eikä viisuissa. Turhaksi jäi siis pohdintani minkä kaupungin torille olisin mennyt voittoja tuulettamaan ja suihkulähteisiin hyppimään. Täällä tosin sää on ollut viimeisen viikon todella epätavanomaista ja epävakaata, joten voi olla että olisi pitänyt tulla kummastakin voitot että olisin rohkaistunut kylvettämään itseäni Coinin keskusaukiolla.
 
Exhibit A) Pilvet peittivät pahaenteisesti koko vuoren, hitaasti laaksoon taloani kohti vyöryen. Säätiedotukset varoittivat rajusta ukonilmasta, ja kilttinä tyttönä edellisen myrskyn koettuani keräsin nopeasti eläimet sisälle, muoviset tuolit varastoon ja muut särkyvät pihalta pois.
 
Menee n. 15 minuuttia ja sää näytti sen jälkeen tältä:
 


Juu ei tullut myrskyä ei. Jos jotain olen täällä oppinut, niin sen että on turha yrittää etukäteen varautua mihinkään. Sää vaihtuu aina älyttömän nopeasti, ja monesti liikkumalla ainoastaan 10 km suuntaan x, olet voinut löytää aivan kuin toisen maan. Lupauksien mukaan sää olisi tästä päivästä eteenpäin lämpiämässä kohti normaalia hellelukemaa, jolloin jälleen olisi kivempaa koittaa pyykkiäkin saada kuivaksi. Meille eilen aerobicissä tehtiin ylläripyyntö ohjaajan toimesta, hän nimittäin pitää perjantaina kaupunginaukiolla Zumba-esittelyn eli vetää ilmaisen tunnin kaikille, jotka eivät aiemmin ole lajiin tutustuneet. Hän pyysi meitä pientä ryhmäänsä sinne mukaan tueksi ja avuksi, ja ei siinä muu auttanut kuin ruveta koreografiaa opettelemaan. Aikaahan on huikeat 2 harjoituskertaa ennen esitystä. Ja kyllä, oi että suomalainen lantio on ihan jäätävän jäykkä verrattuna espanjalaisiin. Onneksi otamme koko homman huumorin ja hauskanpidon kannalta, pukeudutaan värikkäästi ja jälkikäteen juodaan porukalla olutta. Seuraava, erittäin mahdollinen, julkinen nolaus olisikin tiedossa parin viikon sisällä kun teen "suuren" agilitykisa debyyttini Algecirasin agilitykokeissa Tompan kanssa.
 
Muutama yhtään aiheeseen liittymätön kuva vielä loppuun
 
Lähes kaikki samassa kuvassa
 
Vinskin suurin rakkaudenosoitus, kirputus, meneillään
 
Koirajengi
Ainiin meinasi unohtua, tiistaina kävin myös tutustumassa Malagan sairaalaan saamani lähetteen tiimoilta. Kyseessä siis oli reidessäni ihon alla kasvanut patti, joka on ruvennut oikkuilemaan parin kuukauden aikana, sainkin siis lähetteen Malagaan sairaalaan kirurgiselle puolelle mammojen sekaan.
 
 
Lääkärin sekä kandin kirjaimellisesti pattia tökittyä, he tulivat lopputulokseen että kyseessä olisi jonkin sortin kysta. En voi ymmärtää miksi Espanjassa kaikki lääkärit päätyvät tuota tökkimään? Kenties sijainti reiden ja pakaran puolessa välissä ei ole ehkä parhain paikka puristella ja käännellä lihasta.. Joka tapauksessa pääsin leikkausjonoon päiväkirurgian puolelle, jossa epämääräinen patti poistetaan. Halutessani saan lähettää patin analysoitavaksi poiston jälkeen, ja ajattelin näin tehdä sillä pikainen googletus tuotti tuloksen, jossa ei löytynyt juurikaan tuloksia jossa kystaa olisi löydetty muualta kuin sisäelimistä, munasarjoista yms.. Ainut poikkeus oli bakerin kysta, joka on polven nivelpussin pullistuma. Ei nyt ehkä ihan sovi tuohon kategoriaan lihaksessa oleva epämääräinen kipeä möykky, joten ehkä parempi varmistaa, ettei möykky olekaan jotain muuta kuin epämääräisellä tökkimisellä määritelty kysta.
 

torstai 16. toukokuuta 2013

Espanjan autoilukulttuuri

Kerrotaas pieni sananen espanjan autoilukulttuurista, sillä jälleen tänään meinasi hermot mennä riekaleiksi liikenteessä. Eniten täällä on oppinut joustamaan, oli siihen laillisesti velvoitetta tai ei, pienellä tonnikalapurkilla ajellessa mielellään kun väistää vauhdilla tulevaa rekkaa. Espanjalaiset tunnetusti rakastavat liikenneympyröitä, ja niitä onkin sullottu joka paikka täyteen. Useimmiten nämä ovat 2-kaistaisia ja ajotapa hieman erilainen kuin Suomessa. Sisemmällä kaistalla ajava on aina väistämisvelvollinen ulkokaistaan nähden, eli lähes poikkeuksetta ihmiset ajavat mielellään ulkokaistaa. Ulompaa kaistaa tulisi käyttää jos poistuu 1. tai 2. liittymästä, muissa tapauksissa pitäisi kurvailla sisempää kaistaa. Ja toki jos poistut vasta 2. liittymästä, on sinun koko tämän touhun ajan vilkutettava vasemmalle ympäri ympyrää ajaessasi, hauskaa vai mitä? Paras osio on kuitenkin se, että kaikki mitä juuri äsken ympyrässä ajosta kerroin, ei välttämättä päde käytännössä. Helpointa onkin siis seurata muiden toimia, ja olla joustava ja välillä riittävän rohkea päästäkseen haluamaansa suuntaan. Yllättäen olen huomannut olevani suht hyvä toimimaan tällä mentaliteetilla :)
 
 
Teoriassa kuinka sen pitäisi mennä..
 
Se miksi mulla meinasi tänä aamuna mennä hermot ei kuitenkaan liittynyt liikenneympyröihin vaan motarille liittymiseen. Espanjalaisilla on tapana ajaa liittymää äääärimmäisen hiljaa, max. 60 km/h. Paras osio on kuitenkin se ku liittymän päättyessä pitäisi liittyä moottoritielle, lyövät espanjalaiset jarrut pohjaan ja vauhdit nollaan, tämän jälkeen EHKÄ liittyen tielle. Jokainen varmaan voi kuvitella kuinka helpooa tällaisen auton takaa on sitten seuraavan lähteä yrittämään motarille jossa rajoitus on 100 km/h (rajoitus on eri asia kuin se mitä siellä ajetaan tietty!..) täysin nollavauhdeista. Varsinkin autolla, jonka kiihtyvyys vastaa etanaa. Suomessa sentään motareille liitytään sulavasti, ei nyt ehkä ihan 100 km kaahaten, mutta sopivalla vauhdilla että meno on sujuvaa. Ai että jälleen tänään revin tukkaani madellessa liittymää ja yrittäessäni sujahtaa nollavauhdeista johonkin rekkojen väliin..
 
 
Mangustiina liikenteessä.. linkki
 
Onneksi olen nyt taas rauhoittunut aamun koetuksista, ja kotiinpaluumatkalla mulla onkin Ainon tulevat omistajat kyydissä niin etten kehtaa vetäistä ihan täydellistä huutokirosanapuinyrkkiä-efektiä muille autoilijoille. Aino siis tosiaan lähtee tänään toisena matkaan, jättäen Alman viimeiseksi lähtemään huomenna. Pikkasen tuntuu kirpaisevan tämän pikkuvekkulin lähtö, Aino kun on pennuista riehakkain ja selkeästi iloisin tapaus. Pieni kullanmuru!
 
Pikku-Aino

Don't worry (mom), be happy!
 

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Materiaalihaaveilua

Agility-hulluus on taas vallannut suuren osan ajatuksistani, nukkumisesta haaveilun lisäksi. Edelleen tässä hulluudessa on ehkä huvittavinta se etten ole koskaan itse kisannut ja edellisistä harjoituksistakin on aikaa varmaan kuukauden verran. Silti kun kerrankin koen olevani jossakin hyvä, en siis ainoastaan keskitasoa, on lamppu syttynyt pienen pääni sisällä ja haaveilu alkanut. Parin viikon kuluttua olisi Sevillassa kisat, ja malttamattomana sekä täysin omasta osaamisestani ja valmiudestani tietämättömänä olen kuolaillut esimerkiksi telttoja ja makuupusseja, mahdollista matkaa varten.
 
Decathlonin eteisellinen kuolauskohde 119,95 € linkki
Olen tuota eteisellistä kuolaillut juuri sen eteisen takia, sillä tällä hetkellä tilanne on se että jos lähden reissuun, en todennäköisesti saa hoitajaa koirille, ja se tarkoittaisi sitä että 4 hurttaa olisi matkassani. Itse matka ei ole ongelma ystäväni ison auton ja koiratrailerin kanssa, mutta yöpyminen olisi mukavampaa kun olisi tila jossa koirat saisivat olla ns. vapaana yön aikana. Ja koirilla tarkoitan Bobbya, koska kaikki muut olisivat 100 % varmuudella tunkeutuneet makuupussiini.
 
Huokeampi 2. vaihtoehto 49,95 € linkki
 
 
.. Ja kun todellisuus iskee löydän itseni todennäköisesti täältä 29,95 € linkki
 
Telttojen kuolailu ei siis yleisesti ottaen ole minun "piece of pie", joten on aika yllättävää viettää toista tuntia etsien netistä espanjalaisia telttakauppoja. Ehkä mun on vastapainoksi tarkisteltava muutama hotelli/hostelli/leirintäalue, muutenhan tästä maailmasta häviää viimeinen fysiikan laki.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Ensimmäinen lintu lensi pesästä

Ensimmäinen lintu, tai jos tarkkoja ollaan niin koira, lensi eilen pesästä uuteen kotiin. Talo tuntui hetken aikaa jotenkin tyhjältä Annan lähdettyä, vaikka jaloissa pyöri jos minkä näköistä otusta. Hieman lohtua tilanteeseen tuo myös tieto siitä että Anna muutti n. puolen kilometrin päähän ja on tulossa minulle hoitoon 1,5 viikon kuluttua. Olihan se silti aika omituista..
 
 
Anna, uudelta nimeltään Leyla/Laila
 
Koko jengi koossa, vain Bobby on piilossa

maanantai 13. toukokuuta 2013

Nervous mealtdown

Sain aamulla ihan totaalisen hermoromahduksen, hiphei! Vaikka menin eilen ajoissa nukkumaan, olin aamulla rättiväsynyt ja sängystä nouseminen oli tuskaisen hidasta. Jostain syystä eläimet sen sijaan olivat äärettömän energisiä ja ensimmäistä kertaa tämän lauman kanssa tuli olo etten itse mahtunut kävelemään olohuoneen läpi ulko-ovea avaamaan. Tinkan tunkiessa loputtoman jääräpäisenä, kuten yleensäkin, syömään kaiken mahdollisen mitä pöydällä käsittelin, olin jo lähellä pakata koko köörin autoon, ajaa 50 km pohjoiseen ja vapauttaa eläimet luontoon.

"Run my child, run!" linkki kuvaan
Päätin kuitenkin pitää järkeni sillä, tattadadaadadaa! - Kaikki pennut ovat viimein saaneet kodin ja lähtevät perjantaina, jihuuuu! Gagan siivoaminen vähenee karkeasti arvioituna n. 70 prosentilla, sekä lattialla oleva liikkumatila lisääntyy n. 30 prosentilla. Kaikille on tiedossa hyvät kodit, ja viimeisin kodin saaja eli Anna muuttaa sattumalta n. parin sadan metrin päähän omasta talostani. Enää siis kotia vailla olisi Negrita ja Muhis, joiden toivoisin pääsevän Suomeen nauttimaan elämästään. Näiden kahden jälkeen on enää ongelma nimeltä Johnny/Bobby, jonka kanssa en vielä oikein tiedä mitä tekisin. Hänen omistajuutensa ei ole minulle siirtynyt koska omistajat eivät halua arvokkaasta "turcosta" luopua, mutta käytännössä en voi häntä jättää uloskaan asumaan jolloin hän tuhoaa porttini. Tämä taas vaikuttaa omaan sosiaaliseen elämääni, mitä minulla välillä jopa on muiden ihmissukuun kuuluvien olentojen kanssa.

Olin sunnuntaina Antequerassa agilitykisoissa lisäämässä omaa hurahtamistani lajiin, jos kaikki sujuisi hyvin, voi oma debyyttini ihmisten naurattamisessa olla jo parin viikon kuluttua Sevillassa. Tavoitteet ei ole kovin korkealla, sillä haluaisin ainoastaan selvittää radan unohtamatta sitä, virheistä ja hylkäyksistä viis. Harjoituksissa radan muistaminen on ollut vahvuuteni, mutta epäilen että kilpailutilanteessa minusta kuoriutuu Pinky and the Brainin, Pinky..


Ongelmaksi siis muodostuu Bobby, jota ei voi jättää portin ulkopuolelle tuollaisten viikonloppureissujen ajaksi mutta ei oikein sisällekään kahdeksi päiväksi. Negritan pystyn ottamaan Vinskin ja Chican seuraksi mukaan tarvittaessa koska kaikki osaavat kulkea hihnassa, Bobby sen sijaan ei.. Mitä tehdä? En voi etsiä Bobbylle uutta kotiakaan kun en sitä omista, enkä halua riitoihin naapureideni kanssa mutta en voi sitä uloskaan jättää tuhoamaan omaisuuttani. Rehellisesti sanottuna myös, ei sydämeni antaisi jättää tätä yhtä ulos muiden ollessa sisällä sohvilla löhöilemässä.. Houston, we have a problem. Onneksi niillä on tapana lopulta selvitä.

Mealtdowniani ei ainakaan vähentänyt lähteä ajamaan autolla töihin, jossa palaa lähes kaikki mahdolliset huomio- ja varoitusvalot. Näky on todella koominen, ja olisin varmaan revennyt nauramaan ellen olisi niin järjiltäni ollut. Speedossa ei tällä hetkellä toimi lämmitin (mitä yllättäen tarvitsisi aamulla kun lämpöä on "vain" viitisentoista astetta), ja toisaalta se taas meinaa keittää oli päivä tai yö. Moottoriöljyä saa lisätä parin viikon välein, mutta jos lisäät liikaa niin moottori meinaa keittää vielä helpommin. Onko muita vihjeitä kuin ajaa Speedo rotkoon jonain kauniina päivänä aamukuuden jälkeen ilman todistajia? Onneksi jonku verran pieniä rahasummia on todennäköisesti luvassa lähitulevaisuudessa, ja ehkä siis EHKÄ, jonain kauniina päivänä käytän Speedoa tohtorilla korjaamolla. Poden myös huonoa omaatuntoa kun olen salaa haaveillut isommasta ja uudemmasta autosta ilmastoinnilla. Pelkäänkin että Speedo saa tietää petturuudestani ja päättää lahota keskelle tietä koska tietää ettei minulla oikeasti ole varaa uuteen autoon.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Suhailuviikko

Jälleen tuli hienoinen tauko kirjoittelussa kun osa 2. vieraista saapui Espanjan lämpöön, joka viimein alkoi kunnolla toimia. Samalla tosin saapui itselleni kuume ja hienoiset mahaongelmat, jotka ovat vauhtia hieman hillinneet. Viikon aikana on hundkarusellenin ohella käyty Tarifassa (meidän rakkaussuhde edelleen jatkuu ❤), keitelty Speedoa pitkin Rondan kiemuraisia teitä ja tutustuttu Coinin feriaan.
 
Tarifa jatkaa mun hurmaamistaan lipevästi puhuvan etelänmiehen lailla. Voisin kuvitella viettäväni vähintään viikon tuolla, ilman kummoisempaa aktiviteettia, vaikka ilman seuraakin ja täysin tyytyväisenä. Ehkä joskus.. Suuri etu muihin rantoihin verrattuna on tuolla se että sinne saa ottaa koirat mukaan. Välimeren puolen rannalle on kieltokyltti mutta Atlantin puolelle ei, ja siellä onkin aina jonkin verran karvakasoja omistajiensa seurassa. Niimpä tällä kertaa Vinskikin pääsi mukaan, kun kuvittelin että hän se varmasti pysyy lähettyvillä eikä karkaile - muut koirat kun ovat tuolla myös vapaina ja hyvin käyttäytyvinä. Kattia kanssa.. Ensimmäinen tuulenpuuska kun tuli niin nahkahiiri-koira karkasi ventovieraiden ihmisten pyyhkeille vaikka vieressä olisi ollut omakin leiri ja oma fleecepeitto. En ilmeisesti viisastunut ensimmäisestä kerrasta, vaan ajattelin että kyllähän toinen nyt kepin heittelyn merkeissä viihtyy. Viihtyi kyllä hetken kunnes keksi että kepin voi kuljettaa juoksemalla suoraan ventovieraiden syliin, toki kepin kera..
 
..Rakastuin lisää
 

Vinski joutui hihnan päähän..

 
 
 

Uusi hattu-rakkaus

 
 
 
Rondan roadtrip olikin sitten huvittava keikka. Jos oltaisiin oltu enemmän negatiivisia voisi sitä kuvailla farssiksi. Toisaalta jos kaupunki tuli lopulta nähtyä, ruokaa syötyä ja hengissä kotiin päästyä, ei lopputulos kovin huono ole, eihän? Speedo on siis osoittaunut merkkejä (eikä vain merkkejä vaan ihan suoraa punaista valoa) ylikuumenemisesta, vaikka edes pahin helle ei ole lähelläkään. Rondan reissulla jouduttiinkin siis mennen tulleen pysäyttämään tien sivuun ja nostamaan pellit taivaalle että kuumana käynyt Speedo sai levätä. Loppumatkasta oltiin jokseenkin väsyneitä ja koko homma meni ihan pelleilyksi..
 
Ninalta tuli kyynel Speedon takia


Väliaika-piknik
Fuengirolan kansainväliset päivät "feriat" jäivät väliin tänä vuonna vaikka tarkoitus oli alunperin mennä samalla kyydillä, viime viikonloppuna tapaamamme Frankin kanssa. Laiskuus voitti koko poppoolla ja lopulta pelisuunnitelma oli mennä Coiniin. Autolla pärräilystä ja muusta yleisestä pööpöilystä johtuen suomalaisten pelikunto hyytyi lauantaina ja lopulta Coinikin jäi suunnitelmista, sänkyjen siirryttyä prioriteettilistalla ykköseksi. Perjantaina onneksi ehdittiin tehdä jo jonkinmoinen kierros, jolloin nähtiin kulkue jossa mm. jälleen (miksi?) kannettiin Jeesus-patsasta koristellulla alustalla, pelottavia hiippalakki-tyyppejä sekä sotilaita marssimassa ja heiluttelemassa aseita. Samanmoista settiä siis kuin pääsiäisenä. Tosin asemiehet ei kuitenkaan tällä kertaa olleet muukalaislegioonalaisia.. Omalle luonteelleni tyypillisesti, en ottanut ainuttakaan kuvaa kulkueesta. Sen sijaan kaupassa käydessä nähtiin perjantain lasten kulkueen yksi menopeli..
 
 
 
SpongeBob-lava!
 
Pennut täyttävät ensi viikolla 8 viikkoa, ja ovat luovutusikäisiä. Tällä hetkellä pennuista kodin löytäneitä ovat Alma sekä viimeisimpänä Aino, jota viime viikolla käytiin katsomassa ja varaattiin. Niin ihania ja suloisia kuin pienet pentupötkylät ovatkin, tulee kyllä helpotuksena kun eläimistö talossa vähenee. Pennut vaativat paljon huomiota, sotkevat ihan tuhottomasti ja jos eivät muuta niin pyörivät jaloissa niin että itse meinaat naamallesi lentää vähän väliä. Puhumattakaan öisistä heräilyistä, niin etten ole saanut nukuttua ja olen muuttunut aamujen ärripurriksi.
 
 
Lomailija ja pentupötkylät