tiistai 16. lokakuuta 2012

Hyvää matkaa rakkaat harjikset

Jokainen lemmikinomistaja tietää mikä osuus eläimen omistamisessa on se pahin. Itselleni tuo päivä koitti tänään, kun tiesin että harjasgekkojeni Aatun ja Dianan aika oli tullut.  Aatu, oikealta nimeltään Aadolf (hirmuhallitsija) on minulla ollut pienestä poikasesta asti, ja on luonteeltaan mitä mahtavin harjasgekko. Luottavainen ja utelias sekä aina valmis tutkimaan uusia paikkoja. Aatu jäi kokonsa puolesta ruipeloksi, ja jossain vaiheessa tyyppi myös ilmeisesti on tipahtanut kiipeilleessään ja saanut kierohkon selkärangan. Tämä ei menoa haitannut, ja Aatu olikin syömiseltään ja liikkumiseltaan loppuun asti yhtä iloinen ja vikkelä.








Diana tuli minulle vuosi Aatun tulon jälkeen, ja oli tuolloin 5-vuotias. Dianalla oli alusta asti erikoiset silmät, ja myöhemmin sairastuikin silmäsairauteen, joka lopulta vei lähes 100 % näön molemmista silmistä. Luonteeltaan Diana oli paljon pippurisempi kuin Aatu. Kerran tytöllä oli nahanluonti-ongelmia, ja kun yritin häntä auttaa pääsemään vanhasta nahasta eroon, päätti rinsessa hypätä suoraan sormeeni kiinni roikkumaan. Onneksi harjasgekoilla ei ole hampaita, mutta on heillä kyllä kiitettävästi puruvoimaa leuoissaan. Prinsessa oli paremmille sirkka-laitumille lähtiessään erittäin kunnioitettavassa 12-vuoden iässä.




Tiedän että moni ajattelee että "liskojahan ne vain ovat" ja että ei niihin voi kiintyä samalla lailla kuin esim. koiriin tai kissoihin.  Tällöin suosittelen kokeilemaan omistaa, vajaat 10 vuotta, mitä upeimmat kaverukset, jotka terraariostaan käsin iltaisin katselevat touhujasi ja selkeästi seuraavat kun liikut paikastaan toiseen. Samat tyypit kiipeävät olkapäällesi ja jäävät siihen kököttämään ja iltaa viettämään. 

Aatu poseeraa

Tilapäismajoituksessa
Aatu kaunis kuviointi (näkee myös kuinka ruipelo toinen onkaan..)

"Mitä sä koko ajan siinä räpsit kuvia?"


Aatun silmäkasvain
Dianaa hymyilyttää


Rakkaat mangrove-juurella

Aatu vaihtoi vielä takkinsa päivää ennen lähtöä, aivan kuin hän olisi tiennyt ja halunnut pitää värinsä dalmatialais-pilkkuja myöten mahdollisimman kirkkaana. Hyvää matkaa rakkaille gekoilleni, olkoon teidän omassa taivaassa loputtomasti sirkkoja, puut täynnä mangoja. Tulkoot näkönne takaisin ja suoristukoot selkärankanne. Voikaa hyvin.

Pieniä otuksia mutta isoja persoonia kaivaten,

Mangustiina 

2 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa pienille harjasgekoille. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että niille on aivan oma paratiisinsa, jossa ne tassuttelevat terveinä, mangoja mussuttaen.

    Uskomattoman pitkä, yhteinen matka harjasgekoilla ja sinuilla. Ymmärrän täysin, miten tolaltaan niiden muuttaminen autuaimmille mangomaille soi sinulle olla.

    Olet oikeassa, kissat ja koirat ovat erilaisia ja on ymmärrettävämpää surra niitä. Mutta rakkaus, välittäminen ja huolenpito, vastuusta puhumattakaan ei katso rotua, kokoa tai kohdetta. Kaikki ovat rakastamisen arvoisia.

    Ison iso halaus, voimia ja jaksamista. Itke rauhassa, sillä sinulla oli mahdollisuus tutustua lajiin, joka on suurimmalle osalle meistä ihmisistä tuntematon. Rakastit ja sait vastarakkautta, voisiko elettyä elämää enää paremmin kuvata.

    Osanottoni
    ja
    Aatulle sekä Dianalle hyvää matkaa...

    VastaaPoista