torstai 28. helmikuuta 2013

"Your home is where your heart is"

Elämä viimein voitti torstai-aamuna kun huomasin heränneeni ilman kuumetta, ainoastaan pään ollessa täynnä räkää ja keuhkojen pyrkiessä purkautumaan ulos suuni kautta. Nukuin poikkeuksellisen pitkään näistä huolimatta, sillä yön aikana oli ollut ihan järkyttävä ukkosmyräkkä monen, monen tunnin ajan. Pahimmillaan tuntui kuin taivas olisi kirjaimellisesti revennyt tai joku vääntänyt jättikokoista peltiä rikki korvan juuressa. Yllättävää kyllä vielä pahempaa oli kun ukkonen oli hieman kauempana, jolloin ukkonen kuului enemmän normaalina tykkijyrinänä - tämä jyrinä sen sijaan aiheutti ikkunoihin ihan järkyttävät tärinät ja jossain vaiheessa olin varma että koko ikkuna hajoaa. Jo toistamiseen palasi mieleeni Vang Viengin myrsky Laosissa. Koirat osottautuivat ukkosen kestäviksi, kukaan neljästä ei ruvennut huutamaan tai vaihtelemaan paikkaansa vaan tyytyväisesti kuorsasivat. Minä, joka aiemmin olen ollut arka yksin ollessani ukkosella, olin enemmänkin ärsyyntynyt kun en saanut rauhassa nukkua. Ehkä jotain kehitystä on siis tapahtunut rohkeudelleni kun en enää pelkää pimeää, ukkosta tai yksin asumista maalla omassa talossa. Vau mikä saavutus 26-vuotiaalle.. Myrsky oli tuonut lähialueen vuorien huipuille valkoisen lumikerroksen ekan kerran tälle talvea, valitettavasti kuvat ei anna oikeutta sille kuinka hieno tuo näky paikan päällä oli.
Mietin tuliaisia ostaessani että hassua miten minulla on samanlainen odottava fiilis kuin aiemmin Suomessa oli ulkomaille lähtiessä. Tarkoittaako tämä siis sitä että pidän Espanjaa kotimaanani ja Suomi on kuin onkin mulle nyt enemmän lomakohde kuin maa johon tuntisin palaavani kotiin (mikä ei siis yleensä ole ollut näin innostavaa - Suomeen palaaminen)? Mielenkiintoisia juttuja, eikai sitä pakko ole rajoittaa omaa kotimaataan vain yhteen maahan, joten tyydyn vain toteamaan että "my home is where my heart is". Onko kukaan muuten sattunut näkemään kyseistä verta pumpaavaa elintäni? Olisi kiva tietää missä se vaeltelee. Tällä hetkellä home on Alhaurin de la Torressa, ystävän luona vierasmakkarissa. Ja vaikka olen pitkästä aikaa ollut koko päivän menossa ja pystyssä, sängyssä kuolemisen sijaan, ei uni meinaa tulla silmään. Voiko mua oikeasti jännittää 10 päivän Suomen loma, kun ennen Aasian reppureissaustakin nukuin kuin tukki ilman minkään maailman ajatuksia tulevasta reissusta. Mystistä.  

Lunta vuoren huipulla, tuolla jossain..
 

Vinski on tätä mieltä mun Suomeen lähdöstä, aika vakavana..
 

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

(Matka)kuumetta ja lisää urgenciaa

Ensimmäistä kertaa viimeisen neljän päivän aikana jaksan edes istua ja paneutua tämän tekstin kirjoittamiseen. Todennäköisesti tästäkin tulee sekavaa mutta haluaisin edes jotenkin pitää tämän ajan tasalla. Mahataudin jälkeen kävi niin että sunnuntaina rupesi agility-harkoissa pikkasen tuntumaan ettei oikein aivot ja kroppa kohtaa, ja lopulta päädyin kentän laidalle istumaan ja miettimään kun en jaksanut enää seistä. Lopulta olotila huononi niin paljon että päädyin raahustamaan kotiin ja mittaamaan kuumeen, ja kappas 39.1 näytti kuumemittari. Sinänsä harvinaista, koska mulla ei ole oikeastaan koskaan kuumetta. Tosin sitten kun se tulee, niin se tulee sitten kanssa voimalla eikä mitään pientä 37.6 pelleilyä.. Sunnuntaista lähtien olen ollut enemmän ja vähemmän taju kankaalla, kuumeen noustessa ylös ja alas, minun rampatessa välillä urgenciassa hakemassa Buranaa (näköjään muuallakin kuin Suomessa parannetaan vaiva kuin vaiva Buranalla..) Olotila ei ottanut kohotakseen, joten tänään olen viimeisen kerran käynyt urgenciassa hakemassa antibiootit akuuttiin poskiontelontulehdukseen. Ainiin, muistutinko jo että olen lentämässä ylihuomenna 2 eri lentoa, ja viettämässä kentillä ja muualla yhteensä 14 tuntia? Mahtaa tehdä nannaa mun korville ja muulle kropalle, joka on siis tosiaan niin heikossa hapessa mahataudista ja kuumeesta, etten jaksa seistä puolta tuntia kauempaa. Istumalla jaksaa jokusen tunnin. Suomeen joka tapauksessa rehaan ruumiini, Helsingin kautta helliin äidin käsiin - saapahan paapoa mua välillä mun kummitytön sijaan *hih*. Mun ruokavaliooni on kuulunu viimeisten 4 päivän aikana n. 6 mansikkaa, n. 5 kaurakeksiä, suolakurkku, serranokinkun pala ja paaaaljon colaa. Ihme ettei voimat ole kovinkaan hääppöiset. Minkäs teet kun olo on huono enkä enää aio palata halailemaan kaakelipönttöä.


Perjantaina oli vielä mukavaa Malagan Ikeassa, sain kaurakeksejäkin!
Lauantaina oli tyyntä myrskyn edellä (lähinnä siis mun kuumeen, ei oikean myrskyn) Sateenkaaria oli joka puolella
Sitten päästiinkin jo asiaan, eli ystävääni kuumemittariin
Kovia kokenut portti
palliton herra tötteröpää
Kaiken kuumeen ja sekavan olotilan tosiaan sitten kruunasi myös Muhiksen alkanut libido. Herra päätti sunnuntaina toteuttaa seksuaalisia mielihalujaan, ja käytännössä otti väkisin murisevan ja huutavan Tinkan keskellä pihaa. Olipahan naapureilla taas nähtävää ja kuultavaa! Joka tapauksessa Muhis lähti pikana pallien poisto leikkaukseen maanantaina, jotta tyyppi ehtisi jokseenkin parantua ennen lähtöäni Suomeen. Ja miten hienosti ja nopeasti toinen onkaan palannut normaaliksi! Antibiootit tämä ottaa innolla vastaan, lähes tulkoon hyökkää pipetin kimppuun kun kaivan sen esille. Tötterökään ei tunnu haittavaan, vaan komea herra senkun löntystää leijonamaisesti päätään heilutellen. Kontrolli olisi lähtöni jälkeen, ja onneksi eläintenhoitajani lupasi siellä toista myös käyttää.

Maanantain pallien poisto opetaarion jälkeen päätin antaa kisuille vapaan yön naapurin koirista, mikä tarkoitti käytännössä sitä että ne joutuivat viettämään yönsä ulkona portin ulkopuolella Muhiksen toipuessa nukutuksestaan. Virhe... Heräsin tiistaina siihen että kummatkin koirat olivat terassilla - ja olivat käytännössä repineet koko portin auki niin että sieltä olisi pienet hevosetkin karanneet. Ei muuta kuin kanin verkkoa esiin, ja jälleen askartelemaan kuumeessa.. Josko tällä kertaa se olisi koiran pitävä? Niin että koirat siis pysyisivät tarvittaessa ulkopuolella.. Kerron myöhemmin episodi-vessan korjauksesta, joka siis saatiin korjattua mutta ajoittui juuri näihin aikoihin ja oli melkoinen farssi. Tällä hetkellä en ole hyvissä puheväleissä hieman vajaan vuokranantajani kanssa, ja miten mielelläni olenkaan poissa Suomessa hetken ajan ettei tarvitse kuunnella hänen jankkaustaan samasta asiasta. Me kaikki kun emme ole niin yksinkertaisia että kaikki pitää toistaa vähintään 3-4 kertaa.. Anteeksi pahat sanani, mutta kerron vain totuuden tällä erää.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Urgenciaa ja neuloja

Viimeiset pari päivää ovat sitten kuluneet sängyn pohjalla ja vaihtoehtoisesti vessassa istuen. Tästä kuvauksesta jokainen voikin sitten päätellä mitä olen potenut, ilman että tarvitsee laittaa tarkempaa taudinkuvausta.. Koska kroppani sai päähänsä alkaa temppuilemaan keskellä viikkoa, tarkoitti tämä myöskin sitä että jouduin etsiytymään päivystykseen, saadakseni tarvittavia todisteita työnantajalleni, ilman että joudun lähettämään hänelle karseaa kuvamateriaali (no hyi yök..!) Edelleenkään en ole saanut aikaiseksi ottaa asioiden hoitovapaata ja mennä kirjautumaan Coiniin virastoon x, jossa he ottaisivat tietoni (mm. nominassa eli palkkakuitissa olevan social securidad numeroni) ylös. Tästä sitten jatkaisin nykyisen asuinkaupunkini puolelle Alhaurin El Grandeen rekisteröimään itseni virallisesti ja saamaan omalääkärin. Vasta tässä vaiheessa oikeasti pystyisin jäämään sairaslomalle, ja saisin kaikki työnantajan vaatimat paperit (sairaslomatodistuksen ja todistuksen siitä että olen jälleen terve - kuinka loogista ja espanjalaista!) Kun en ollut tätä vielä toteuttanut jouduin keskiviikkona tosiaan karauttamaan urgenciaan eli sairaalaan päivystykseen..


..Piikillä
Jonotusta päivystyksessä





















Luojalle kiitos espanjankielen taitoisesta ystävästä! Olisin nimittäin ollut erittäin pulassa kun jo neuvoa antavassa numerossa huokaistiin kovin epätoivoisen kuuloisena, että toivottavasti olen saapumassa jonkun henkilön kanssa, joka osaa espanjaa. Lopulta tämä osoittautui oikein hyväksi neuvoksi, sillä olin ihan riittävän kipeä ja siinä vaiheessa kun vastaanottotäti tankkaa kysymyksiä espanjaksi, olivat aivoni niin mössöä, etten lähes osannut omaa puhelinnumeroani tavata, puhumattakaan että olisin ymmärtänyt lääketiede-sanastoa. Odottelua oli reipas 20 minuuttia, mikä oman mittapuuni mukaan on erittäin nopeaa kun puhutaan sairaalan päivystyksestä. Kivasti lääkäri kyseli liudan kysymyksiä, paineli vatsan ja lopulta ehdotti että laitettaisiin mahan lihaksia rentouttava piikki persauksiin. No mikäs siinä, laitetaan vaan, kuulemma nopeuttaa paranemista. Viimeksi penskana on taidettu takapuolta pistellä, jos nyt ei tatuoinnin tekoa lasketa joka suht lähellä kyseistä aluetta viilettää. Joka tapauksessa, miksi neulalla pistäminen sattuu aina enemmän kuin esim. se tatuoinnin teko? Omaa isoa tatuointia Bangkokissa tehdessä loppuajasta toki sattui ihan törkeän paljon, mutta se lähinnä johtui siitä että iho oli niin kosketusarka 5 tunnin session jälkeen. En sentään parkunut ääneen kun muuten mukava hoitaja tämän järkyttävän suuren (ainakin puolimetrisen!) neulan kankkuuni iski. Toimivaa tavaraa joka tapauksessa oli sillä maha on lakannut kokonaan toimimasta tuon jälkeen, mutta hei, eipä ole ollut paha olo eikä varpusparvia näkynyt!
 
Neljän tunnin jälkeen ei enää naurattanut Bangkokissa (11/2010)

Samalla kun olen sairastellut olen yrittänyt jaotellani päässäni mitä kaikkea täytyy suorittaa ennen lähestyvää Suomen visiittiäni. Tärkein on toki hoitaa eläimille hoitaja, joka on alustavasti suunniteltu niin että työkaverini asuisi talossani tämän ajan jolloin asia hoituisi helpoiten. Katsotaan järkyttyykö hän eläintarhastani kun tulee ensi viikolla visiitille. Lisäksi pitäisi koittaa hoitaa wc kuntoon, tällä hetkellä se kun liplattelee vettä non-stop 24/7, mistä varmaan saa mukavan vesilaskun aikaiseksi. Onneksi vuokraisäntä kävi sen jo tsekkaamassa ja putkimies on tilattu kunhan saadaan sopiva aika jolloin olisin myös itse kotona enkä a) tiimipalaverissa töissä b) Ikeassa auttamassa ystävää c) hakemassa Malagasta omia autopapereitani  d) hoitamassa velkojani eli siivoamassa e) hankkimassa kaasulämmitintä Alorasta. Tuossa vain muutama esimerkki mitä pitäisi saada hoidettua ennen lähtöäni, puhumattakaan tuliaisista ja eläinten ruokien hamstraamisesta.
 
Toivon mukaan Negrita, eli naapurin pikkumusta tyttökoira ei rupea tekemään pentuja mun poissaollessani, jolloin työkaverilleni jäisi tämäkin sotku hoidettavaksi. Mikään ei tosin takaa että hän pentunsa tekisi lähelle taloanikaan, mutta yönsä sohvallani viettäneenä ja pihalleni "murtautuneena", en yhtään yllättyisi jos hän ne haluaisi jonnekin lähelle putkauttaa. Negritalla ei virallisesti ole nimeä kuten selvisi tiistaina, kun tyttö oli tosiaan murtautunut aidan ulkopuolelta terassilleni nukkumaan. Chica tietty käytti uuden reiän hyväkseen ja otti jalat alleen minun viipottaessa perässä vatsaani pidellen. Sain kettutytön kiinni naapurin puolella, jossa naapurin mummo rupesi selittämään linnuistaan ja siitä kuinka Chica niitä on aiemmin ahdistellut.. Onneksi hän ei vihainen ollut, tosin suurin osa puheesta meni täysin ohi kun en vain yksinkertaisesti ymmärtänyt. Kysyin häneltä kuitenkin koirien nimiä ja ainoastaan takkutukalla oli nimi, jonka hän kykeni muistamaan. Takkutukka onkin siis nykyään Johnny :) Otin siis oikeuden omiin käsiini ja kun Tanjushka ei suuhuni oikein luonnistunut, päädyin mustan söpöliinin nimeämään Negritaksi. Kysyin myös Negritan pennuista, mummo sanoi että juu pentuja on tulossa ja isä on kuulemma joku lähialueella asuva koira.. Hyvin tiedostavaa touhua, ja niiiiin espanjalaista kuin vain voi olla! Takkuileva keskustelumme naapurin mummon kanssa keskeytyi kun huomattiin että Muhis oli löytänyt Negritan tekemän reiän ja oli päättänyt tulla katsomaan mitä ihmettä pällistelimme. Koira toiseen kainaloon ja kissa toiseen kainaloon ja kohti omaa taloa. Kuinka ihminen voikaan välillä hävetä omien eläintensä käytöstä..
 
Vinski pitää huolta kirputtamalla tulevaa mammaa

Ainiin, lisätään vielä loppuun edellisestä postauksesta unohtamani kaksi Suomi-himoa..

Sushia <3 mieluiten Itiksen all you can eat-konsepti, josta saa 110 % varmuudella puolitappavan ähkyn
Kotipizzan Parmiamo (extrana punasipulia, nams!!)
 

tiistai 19. helmikuuta 2013

.. Suomi-himot

Olen jo pitempään haaveillut mitä syön/teen Suomessa ollessani. Lista näyttää tältä..
(linkit kuvien alkuperiin kuvateksteissä)

Ruisleipää

+
 
.. ja mätiä, mun ehkä eniten odottama herkku!
 
Taffelin ryppyset sipsit, kyllä Jenni - ryppyset ;)

Karjalanpiirakoita ja munavoita


Pacifiqueilua, tai tänä vuonna Wonder festivaaleilua T:n kanssa
Lonkero, Ou how i've missed u

N:n paistamaa medium miinus sisäfilettä <3
Jättisäkkiä Candy Kingin irttareita
Graavilohta ilman tilliä!
Äitin tekemää vispipuuroa


















Huomaa että odotan Suomelta (turhan) paljon syömistä, ja todennäköisesti varmaan lihonkin 10 kiloa, joita sitten joudun sulattelemaan seuraavat kuukaudet ennen kuin palaan takaisin Suomeen toukokuussa. Odotan kuitenkin Suomelta myös seuraavia asioita, joita ei oikein kuviksi saa etukäteen laitettua:

* leikkimistä ja lumikasoissa riehumista kummityttöni kanssa
* ystävien kanssa saatuja mahdottomia itku-nauru-kohtauksia
* vanhojen muistojen verestelyä (varokaa tytöt, mulla on missiona käydä Pullossa!)
* jalkojen tanssimista rakoille kolmessa eri kaupungissa
* ystävien sohvilla lööbailua

TJ 9 !

maanantai 18. helmikuuta 2013

Pisamia ja kuolleita (?) kanoja

Viikonloppu lusittiin jälleen kerran liian nopeasti, ja suurin osa ajasta menikin muualla kuin kotona voimia kerätessä (mikä ei olisi ollenkaan ollut pahasta.) Perjantai-illan yritin epätoivoisesti korjata porttiani, sillä Chica oli edellispäivänä jälleen keksinyt uuden reitin karata. Tällä kertaa karkureissu vaan meinasi päättyä huonosti sillä Chica oli suunnannut naapurin kanalaan (mitä en edes tiennyt olevan olemassa), ja päätyi naapurin huutojen säestyksellä juoskemaan takaisin kotiin suu täynnä kanan höyhemiä.. Koska naapuri ei vaatinut rahoja, tai edes ollut älyttömän vihainen tilanteen huomioon ottaen (ehkä mun silmien räpsyttely ja huonolla espanjalla anteeksi pyytelyni auttoivat) oletan että kanat jäivät henkiin. Tästä viisastuneena käytinkin siis perjantai-illasta 2 tuntia portin korjaamiseen. Lopputulos oli tämä


Katu-uskottavaa laastaria

Vetaisin siis portilla makoisan haavan käteeni, joka vuoti vielä maanantainakin. Kaiken lisäksi neiti Chiquitita keksi lauantai-aamuna tavan ohittaa mun 2 tuntia puurtamani korjaus aitaan.. Meni herne nenään ja pinosin tiilistä muurin portin eteen, ja kas kummaa neiti pikkukettu on pysynyt ainakin sunnuntain aitojen sisäpuolella, hurraa!

Mun naapurit on aika ihania, vaikka osaltaankin ovat omituista väkeä pitämällä koiria asumassa palstalla, jossa eivät itse asu. Torstain kana-episodista huolimatta naapurin setä toi perjantaina mulle laatikollisen appelsiineja kun se oli aiemmin tiedustellut mitä puita mulla kasvaa (toistaiseksi ainoastaan sitruunoita on saatavilla). Lisäksi toinen naapuri kävi esittelemässä tämän rauhallisemman hevosen mulle, niiden sukulaispojan ollessa selässä (joka myös kovasti kehui heppaa). Nyt enää pitäisi uskaltaa lähteä ratsaille, vähän jänskättää kun nää näiden hevoset tuppaa olemaan vähän säpäkämpiä, jopa ne rauhallisemmiksikin tituleeratut.

Naapurin tuomat appelsiinit
Muuten viikonloppu kuluikin ystäväni luona kun siirryin lunastamaan lupaustani auttaa häntä siivoamaan/järjestämään talonsa vastineeksi siitä, että hän uskomattomana fairy godmotherina, pystyi  lainaamaan minulle kipeästi tarvitsemani takuuvuokran. Oli siis aika kääriä hihat ja ruveta heilumaan uima-altaalla haavien kanssa. Olin ilmeisen vakuuttava allaspoika, sillä ystäväni naapuritkin tulivat työni jälkeä kehumaan tai vaihtoehtoisesti välttelemään omia hommiaan eli ruohon leikkuuta. Joka tapauksessa sain hyvän alun velkani maksamiselle, vaikka laiskana ihmisenä olisi tietysti ollut mukavampi lölliä kotona auringossa. Tosin sunnuntaina sain todistettavasti aurinkoa 4 tunnin agility-riehunnan aikana, sillä mulle on ilmestynyt, joka keväinen ilmiö (yleensä tosin vasta toukokuussa Suomessa ollessa) nenäpisamat! :) Ensi viikonloppu onkin viimeinen viikonloppu ennen Suomen reissua, ja tulevaa konemusa-pippalointia Serenassa - eli viimeinen mahdollisuus yrittää värittää maidon valkeaa alaruumistani edes vähän täsmäämään kasvojen ja käsivarsien väriin.
 
nti. Pisamanenä
Tinka osaa myös nauttia auringosta
Vinski on päässyt kirputuksen makuun
 

torstai 14. helmikuuta 2013

Feliz Día de San Valentin!

Kuva täältä
Alotetaan tällä, hyvin mun näköisellä, ystävänpäivän toivotuksella eli hyvää ystävänpäivää kaikille rakkaille! ♥ Mulla on tällä hetkellä suht kova ikävä Suomen ystäviäni, siispä onneksi tj Suomeen tuloon on enää 14 päivää (kuinkas sattuikaan)! Aion ruttia jokaisen ystävän hengiltä, samalla kun ahdan kupuuni karjalanpiirakoita, lohta, ruisleipää ja mätiä + n. miljoonaa muuta asiaa mistä olen viimeisen kuukauden ajan haaveillut. Lihon 10 päivän aikana todennäköisesti kilon päivässä, joten niitä kiloja saakin sitten taas sulatella hetken aikaa..

Täällä päin maailmaa ystävänpäivä on enemmänkin tarkoitettu rakastavaisten päiväksi, mutta sillä oikeudella että mulla ei oikein toista puolta rakastavaisista tähän hätään ole, pidänkin tätä jääräpäisesti vain ja ainoastaan ystävyyden päivänä :) Siitä syystä laitankin tänne muutamia epämääräisiä kuvia, joissa ei esiinny henkilöitä mutta henkilöt kyllä tietävät olleensa paikalla. Mun rakkaat ystävät ♥

Paras kesä Top5:ssa ehdottomasti
1 ämpäri kahdelle on vähän liikaa samaa makua ;)
Vinski ikävöi parasta kaveriaan Renoa (+ tietty Roniakin yhtä lailla)
Toinen kesä (ja juhannus) joka menee Top5:een heittämällä











Mansikka-margaritoja



Sua mä ikävöin eniten 

Muiden lähtiessä tänään ulos syömään rakkaidensa kanssa, on mulla illalle terveelliset suunnitelmat pilateksen ja aerobicin parissa. Aerobic-tunti tosin on vähän erilainen sillä meitä pyydettiin (tai oikeastaan komennettiin) pukeutumaan naamiaisasuun tunnille, paras asu kuulemma palkitaan ilmaisilla tunneilla. Pakkohan sitä on siis johonkin yrittää pukeutua, persaukisena kaikki ilmainen on aina luksusta! :) Voi olla että mennään samalla asulla kuin uutena vuotena, sen kanssa kun pystyy joten kuten tanssimaankin (mitä meillä siis on myös tarkoitus tehdä asuissa, pelkän patsastelun sijaan..)

tiistai 12. helmikuuta 2013

Onni on..

..Iso ja helposti lämpiävä takka
 

.. Sohvalla pönöttävät kaverukset
 
 
.. Viltin alla nautittu Muumimamman voimajuoma-tee ♥

maanantai 11. helmikuuta 2013

Alóra roadtrip

Perjantai-iltana päädyin lähtemään pikaiselle roadtripille Aloraan ystäväni sekä hänen ystävänsä kanssa. Ystäväni edesmennyt äiti omisti hienon talon korkealla vuoristossa, jota ystäväni on (epäonnisesti) vuokrannut lyhyen aikaa kahdelle britti-naiselle ja epäonnesta johtuen oli pakollinen autoajelu edessä töiden jälkeen. Pikaisena huomautuksena tähän väliin, Espanjassa asuessa eniten ihmisiä (mukaan lukien minua ja ystäviäni) ovat britit kusettaneet, ja tämä on useamman henkilön kautta todettu fakta. Pahinta tässä on se että ensin he käyttäytyvät ja esiintyvät ystävinäsi ja kun rupeaa taloudellisesti menemään huonosti, on heillä pokkaa yrittää kusettaa jopa ystäviään. Suomalaisena periaatteen ihmisenä tällainen käytös nostattaa mulla käsikarvat pystyyn, enkä oman kusetus-yritykseni jälkeen ole vilkaissutkaan tähän henkilöön päin. Jotain rotia sillä kusetetaanko ventovieraita vai omia ystäviä! Joka tapauksessa maisemat Alórassa olivat huikeat, vaikka tie perille olikin pitkähkö ja kuoppainen.

Joen pohjalta lähdettiin kipuamaan ylöspäin
Pikkasen jo korkeammalla








Ihana talo, rakastuin :)



Näkymä talolta kun aurinko laski vuorten taa

Pakolliset asiat saatiin hoidettua ja pimeän laskeuduttua pääsimme myös pienellä poppoollamme takaisin Coiniin. Lopun viikonlopusta kulutinkin pyrkien purkamaan loput tavarat oikeille paikoilleen ja taltuttamaan massiivista pyykkivuorta. Naapurin takkutukka-koira pääsi myös saksien alle, raukalla kun oli lähes koko turkki takkuuntunut ja huopaantunut ihan ihoon kiinni. Leikkauksen ja pesun jälkeen kuoriutui nuoresta koirasta ihan uusi kaveri, joka leikki Vinskin ja Chican kanssa täysiä pitkin pihaa juosten :) Kuvia tästä herrasta on hankala saada samasta syystä kuin Muhiksesta, saman tien kun kumarrut kuvaa ottamaan säntää herraa kohti hakemaan rapsutuksia.

Takku-vapaa herra Takkutukka
Tietysti n. tunti sen jälkeen kun oltiin herra Takkutukka kynitty lähes kaljuksi ja pesty puhtaaksi muiden koirien kera, ilmestyi herra Takkutukan ja Tanjushkan omistaja, ensimmäistä kertaa omalle tontilleen - ainakin niin että näin heidät. Selvisi että koirat kuuluvat hänelle/heille, ja että he eivät asu tontilla missä koirat asustelevat. Käyvät siellä epäsäännöllisin väliajoin - mitä tähän sanoisi, espanjalaiset.. Jos koirat olisivat laihassa kunnossa olisin varmaan asiasta huomauttaunut, mutta nämä kaksi kaverusta ovat kuitenkin ihan hyvässä lihassa (varsinkin Tanjuhska ilmeisten mahassa olevien pentujensa kanssa) että päädyin vain toteamaan että leikattiin karvat ja pestiin kun oli huonossa kunnossa toisen turkki. Ei kuulemma haitannut ja appelsiinejakin saisin tulla poimimaan jos haluaisin. Naapuri myös kertoi että aiemmin taloa, jossa nyt asun, oli kuulemma vuokrannut vanhempi mummeli, jonka kanssa koirat viettivät suurimman osan ajastaan. Ei siis mikään ihme, että vaikka mummeli muutti pois, palaavat koirat samalle talolle kun huomasivat että uusi vuokralainenkin on kiltti ja antaa rapsutuksia.. Joka tapauksessa, en ainakaan vielä voi näille tyypeille uusia koteja etsiä, päästän heidät kuitenkin päivällä leikkimään Vinskin ja Chican kanssa, ja kylmimpinä öinä olen ottanut heidät olkkariini nukkumaan. Muuten saisivat jäädä terassille mutta Tanjushka räkyttää öisin niin pahasti etten saa nukuttua, sen sijaan olohuoneessa he ovat hiirenhiljaa. Fiksuja kavereita täytyy myöntää ;) Tanjushkan mahdollisille tuleville pennuille aion etsiä kodin suomalaisen yhdistyksen kautta, kunhan nyt ensin maailmaan putkahtavat. Jännä nähdä minkä näköisiä herra Takkutukan ja Tanjushkan lapsosista tulee..
 
Tanjushka viettää siestaa

Vinskin ja Tinkan siesta
 

perjantai 8. helmikuuta 2013

Hyvä fiiwis

Mulla on ollut muutosta lähtien hirveä hässäkkä yrittää saada koti kuntoon, samalla kun käyn töissä, jumpassa ja välillä jopa yritän ehtiä kauppaan asti. Eilen sain viimein korjattua portin, ettei Chica ja Vinski pääse luikkimaan tielle tai naapurin puolelle. Naapuri kun ehti varoittaa oman koiransa tekevän Chicasta jauhelihaa, jos tämä eksyy väärälle puolelle naapurin vahtikoiran aitaa.. Mitä vapautta rakastava Chica ei tietenkään ehtinyt tässä vajaan viikon aikana tehdä, kuin ehkä n. 10 kertaa. Vielä nolompaa on marssia hakemaan koiraa toisten pihalta ja osittain juosta tämän perässä ennen kuin se antaa kiinni.. Muuten naapurit ovatkin oikein mukavia, ja vaikka en heidän espanjaansa hirveästi ymmärrä - puhuttiin eilen kuitenkin ratsastuksesta, minkä varmuudella ymmärsin. Naapurilla tosiaan on 4 hevosta tallissaa, joista 1 "ulkoilee" maahan kiinnitetyssä pitkässä narussa porttini ulkopuolella olevalla alueella. Tämä heppa on on matadorien härkätaisteluissa käyttämä heppa, joka onkin aika "ärhäkkä", jos tuolla sanalla nyt hevosta voi kutsua. Pitänee muistaa ottaa siitä kuva ja esitellä vähän espanjalaisten hevosten pitoa, joka on todella kaukana suomalaisista laiduntamisista ja minimikoon tarhoista..  Mun ilokseni naapuri sen sijaan sanoi että hänellä olisi myös minulle rauhallisempi heppa tallissa, jolla pääsisin ratsastelemaan vaiheessa x (en oikein ymmärtänyt milloin hän tarkoitti), mikä joka tapauksessa kuulostaa ihan huipulta! \o/  Viimein päättyisi yli vuoden kestänyt tauko ratsastamisen kanssa.
 
Speedo aiheutti pientä sydämen tykytystä päättämällä toissapäivänä ettei enää anna avata bensatankin korkkiaan. Tietysti tämä on hyvä  huomata siinä vaiheessa kun tankki on lähes tyhjä. Onneksi sain ajan korjaamolle niin, että pääsin eilen ennen jumppaa käymään siellä, jossa korkin fiksaamiseen meni vaivaiset 5 minuuttia ja yllätys kyllä, ei maksanut mitään! Korjaajasetä lähes loukkaantui kun kysyin paljonko aherrus maksoi, kuulemma noin pienestä työstä ei kuulukaan maksaa (ai miten niin Suomessa ja rannikolla jokaisesta pienestä ruuvin käännöstä pitää jotain maksaa..) Joka tapauksessa sain Speedon taas kuntoon, mikä on tärkeintä! Myös eilinen pilates ja aerobic menivät putkeen, kummallakin tunnilla tuli venyttyä hyviin suorituksiin ja esim. pilates-tunnilla kaikki liikkeet tuntuivat, eli jaksoin keskittyä myös niiden oikeaoppiseen suorittamiseen. Aerobic-tunti oli tällä kertaa uuden koreografian opettelemista, ja alkusähellyksen jälkeen rakastuinkin siihen, tuli tosi vahvat deja vú - fiilikset ajatellen aiempaa "tanssi-uraani" (jos sen voi noin muotoilla.) Lopputunnista väännettiin vielä kunnon rääkki reisille ja pepulle, ja harvoin olen noin makaronijalkaisena mutta onnellisena mennyt kotiin :) Vielä kun uudessa talossa veden lämmitys toimii kaasulla, voi suihkussa olla pitempään kuin tasan tarkkaan max. 7 minuuttia, mikä edellisessä talossa oli lämminvesivaraajan ongelmana.
 
Kaiken kaikkiaan suht hyvä fiilis pitkästä aikaa, ehkä se on ohimenevää harhaa ja viikonloppuna rupean taas kiukuttelemaan ellen saa korjattua velkasuhdettani Nukkumatin kanssa. Tänään pitäisi  ehtiä hoitaa töiden jälkeen vielä auton vakuutusasioita ja lähteä "piipahtamaan" Aloraan (n. 100 km päähän) jeesimään ystävää. Viikonlopuksi ajattelin, että jos sää suosii pesen kaikki koirat, mukaan lukien tieltä muuttaneet Tanjushkan ja Takkutukan kirppushampoolla. On jotenkin kivempi tieto ajatella, ettei kellään olisi sitten varmasti kirppuja, joita kuljetella pitkin ja poikin - kellään tosin ei kirppusyynissä näkynyt mitään, mutta ei vara venettä kaada. Kaapissa olisi myös vielä paketillinen matolääkettä, eli sitäkin voisi harkita jakavansa elukoiden kesken, edellisestä kerrasta kun on jo useampi kuukausi aikaa - eikä todellakaan ole pahitteeksi antaa näille muumioituneiden sammakon syöjille uutta kuuria. True story! Ja ihan vielä tiedoksi, muumioituneet sammakot jäävät kellumaan vessanpönttöön - suosittelen isoa määrää paperia jos meinaatte sen/ne saada alas..
 
Awkward-smile kuten mulla aina on kuvissa, ei oo hävinny Espanjassa minnekään..! :) Hehkeä otos jumpan jälkeen vessassa, otettava oli kun pyyntö tuli toiselta puolen maapalloa.
 

tiistai 5. helmikuuta 2013

Villa Rosa

Villa Rosa, sisustusintoa ja rahaa odotellessa
Ruusuaita odottelee maaliskuuta että pääsee kukkimaan

Takapihalla on mm. sitruunapuita <3














Oma uikka-allas <3 ja tietty katos Speedolle
Terassi
Olkkaria
"Moi, mä oon tuo naapuritontin koira, mä tulin tosta portin raosta ja muutan teidän kanssa tohon terassille"


















"Mä oon oikeasti tosi kiva pikkukoira, kato ny ku mä heittäydyn selälle kun sä rapsutat"
"Ja tolle laiheliinillekin mä heittäydyn selälleni"
"Mulla on kuulemma omistajat jossain, mutta ei ne ainakaan täällä asu joten enks mä sais asua teiän kans, eiks jeh?"
"Mä haluun kans sinne mun kamun kans, mut en mahu tosta raosta - avaiksiks portin?"