tiistai 25. helmikuuta 2014

Espanjan eläinten tartuntataudit osa 1. Leishmania

Olen jo jonkin aikaa ajattelut kirjoittaa lisää/tarkemmin Espanjassa esiintyvistä eläintaudeista, nyt kun ajan myötä on tullut itselleni käytännönkin kokemusta asiasta. Jostain syystä kirjoitus on kuitenkin venynyt ja tuntuu etten oikein saa oikeaa lähestymistapaa jolla saisin ajatukset päästäni sanoiksi paperille, tai tässä tapauksessa koneelle. Yritetään kuitenkin, sillä tällaiselle kirjoitukselle on tarvetta, edelleen Suomessa vellovien huhujen ja täysin perättömien juorujen vastapainoksi. Parhaimmillaan näitä levittävät, tuskin pahantahtoisuuttaan vaan enemmän tietämättömyyttään, jopa alan ammattilaiset. Eri asia onkin sitten Kennelliitto sekä Evira, joilla on toki pointtinsa siinä ettei tauteja Suomeen tulisi. Hekään eivät kuitenkaan saisi nykyisen lailla lietsoa valtavaa tautipelkoa, joka leviää ainoastaan ulkomaan tuontikoirista - ja näistäkin kuulemma vain rescuekoirista. Puhdasrotuisethan eivät voi mitään tauteja kantaa ja levittää, vai miten se menikään..

LEISHMANIA

Tarttuminen
Aloitetaan Espanjassa kaikista tunnetuimmalla, sekä Suomessa eniten huhupuheita edelleen vuosienkin jälkeen levittävällä leishmanialla. Leishmanian väitetään olevan zoonoosi, eli tauti joka tarttuu ihmisestä eläimeen, näin ei kuitenkaan ole vaan tauti tarttuu ainoastaan hietasääsken välityksellä, hietasääsken imiessä verta eläimestä. Toistaiseksi ei yhtään tapausta ole todistettu missään että ihminen olisi saanut tartunnan koirasta, eikä koira toisesta koirasta. Tartunta vaatii siis aina välittäjäksi hietasääsken, joita ei Pohjoismaissa elä. Fimea (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) on julkaissut leishmaniasta (ja muistakin tartuntataudeista) tekstin, jossa selkeästi sanotaan että tauti vaatii välittyäkseen hietasääsken, ja että odotettavissa ei ole pysyvää sairausriskiä Suomeen. Eri keskustelupalstoilla huudellaan kuinka tauti voi kokea mutaation ja ruveta leviämään myöhemmin vaikka vesikirpun kautta, mutta vuosienkaan tuontien jälkeen näin ei ole tapahtunut. Samojen ihmisten mielestä ainoastaan rescue-koirat levittävät tautia. Rescue-koiria pääsääntöisesti testataan hyvin laajoilla veritesteillä, joissa leishmania on mukana. Kukaan ei kuitenkaan pidä samanalaista meteliä kun Espanjasta tai Portugalista tuodaan paperillisia rotukoiria, joita kukaan ei ole koskaan testannut. Herättääkö ajatuksia, olisikohan pari organisaatiota saanut luotua ennakkoluuloja sekä harhaisia käsityksiä ihmisille, jotka sokeasti luottavat ko. organisaatioihin ja niiden tiedonjakoon?

Leishmanian tartunta-aika on valitettavasti pitkä, mikä tarkoittaa sitä että vaikka koira olisi testattu Espanjassa negatiiviseksi, saattaa tartunta ilmetä myöhemmin. Lyhimmillään itämisaika on muutaman viikon, pisimmillään saattaa olla jopa seitsemän vuotta (lähde Fimea) Tästä saakin jo jonkinlaisen käsityksen siitä, kuinka pitkään koirat elävät kyseisen taudin kanssa.

Oireet sekä hoito

Oman kokemukseni mukaan, yleisin oire on nenän ja silmien ympäriltä lähtevä karvoitus/ihon "kesiminen" sekä nopeasti liian pitkiksi kasvavat kynnet. Nykyään jos käyn tappotarhalla, pystyn aika monesta koirasta suoraan sanomaan kenellä leishmania suurella todennäköisyydellä löytyy, vielä hyvin varhaisessa vaiheessa olevat tartunnat. Jos googleen laittaa hakusanaksi leishmania ja dog, tulee kuvatuloksista aika karuja kuvia. Näissä kuvissa tauti on jo hyvin paljon pidemmälle edennyt kuin esimerkiksi tässä alapuolella olevassa kuvassa esiintyvässä Kia bodeguerossa, joka meillä oli hoidossa ja jolla tauti oli vasta alkuvaiheissa.

Kialla oikean puoleisen silmän ympäriltä lähti karvat, tehden "silmälasit"




Tämän kuvan koiralla näkyy selkeästi sekä kirsussa oleva ihomuutos että karvan lähtö silmien/pään alueelta.
linkki kuvan alkup. sivulle

Muita oireita tartunnan saaneilla koirilla on mm. ihon hilseily muualla kropassa, ihon paksuuntuminen (esim. korvissa) sekä hankalasti paranevien haavojen muodostuminen. Myöhemmin taudin edettyä jo pitemmälle, vaikeammat oireet liittyvät koiran laihtumiseen, ajoittaiseen kuumeeseen, ripuliin, imurauhasten laajenemiseen sekä taudin loppuvaiheessa munuaisten vajaatoimintaan. Lisäksi oireina saattaa lisäksi esiintyä liikkumisen jäykkkyyttä sekä eriasteista ontumista. Hyvinkin laajat oireet joka tapauksessa, onneksi yleensä alkuvaiheessa pienistä oireista eläinlääkärit, ainakin täällä Espanjan päässä taudin hyvin tunnistavat.

Leishmaniatartunta ei kuitenkaan ole tappotuomio. Varsinkin aikaisessa vaiheessa koirilla joilla tartunta löydetään, on ennuste hyvä, ja täysin normaali kivuton elämä koiralle taattu. Aluksi koirat saavat 2 erilaista lääkettä, toisen lyhytkestoisen ja toisen pidempiaikaisen, jota koira syökin loppuelämänsä, ja jolla tauti pidetään kurissa. Lääkkeitä on toki eri merkkisiä ja riippuen eläinlääkäristä ja maasta, määräävät he näitä miten parhaaksi näkevät. Täällä yleisin lyhytkestoinen lääke on nimeltään Leishguard, oraalisesti annettava neste, joka vaikuttaa koiran immuunisysteemiin, parantaen tätä. Koira käy loppuelämänsä säännölliseti veritesteissä, esim. vuoden välein, ja jos arvot ovat kohonneet voidaan koiralle tätä lääkettä antaa kuuriluonteisesti.



Pitkävaikutteinen lääke on nimeltään Allopurinol, jota annetaan koiralle joko 1 viikon ajan/kuukausi tai 1 tabletti/pvä sen loppuelämän ajan. Annosteluun, verinäytteenotto-aikoihin sekä itse lääkkeisiin vaikuttaa paljon minkälaiset veriarvot koiralla tautiin liittyen on, ja sen vuoksi näitä kirjoittamiani annostelumääriä yms. ei kannata lukea muuten kuin suuntaa antavina ohjeina/kokemuksina, joita itse olen saanut hoitaessani leishmania-positiivisia koiria. Konsultoi aina eläinlääkäriä, ja jos tuntuu että oma, mahdollisesti suomalainen eläinlääkäri, ei tiedä taudista riittävästi (tai hänelläkin on jotain harhaluuloja taudista), ota yhteyttä espanjalaiseen eläinlääkäriin. Costa del Solilla on useita suomalaisia/pohjoismaalaisia eläinlääkäreitä jotka ovat päivittäin tekemisissä kyseisen sairauden kanssa ja jotka taatusti osaavat antaa hyviä neuvoja ja ohjeita. Jos et heihin suoraan halua ottaa yhteyttä niin länttää vaikka kommentti tähän tekstiin, niin taatusti kykyjeni mukaan autan ja konsultoin omaa maailman parasta (enkä edes yli-suitsuta!) eläinlääkäriäni täällä.

Ennaltaehkäisy

Hieman hölmösti tajusin kirjoittaneeni ensin koko taudinkuvan ennenkuin edes lähdin puhumaan taudin ennaltaehkäisystä, mikä on tärkeimmässä asemassa. Rescue-koirien kohdalla tämä on toki myöhäistä, mutta jos olet siis esimerkiksi muuttamassa Espanjaan, on ennaltaehkäisyn miettimiseen hyvä käyttää muutama minuutti. Itse kun muutin tänne, kaivoin eri taudeista hyvinkin paljon tietoa, ehkä jopa liikaakin sillä olin pienen hysterian parralla luettuani kaikki mahdolliset taudit ja loiset joiden altistukselle pienen Vinskini sekä kanini veisin. Hietasääsken ennaltaehkäisyyn on erilaisia keinoja, jopa hieman pumpuliin käärimisen-tyyppisiä, sillä meillä kaikki koirat nukkuvat sisällä hyttysten ulottumattomissa. Hietasääskihän "operoi" yleisimmiten lämpimässä ja kosteassa ilmastossa, mikä tarkoittaa kevättä ja syksyä ja aikataulullisesti yöaikaa. Näin ollen ulkona nukkuvat koirat ovat suurimmassa vaarassa saada tartunnan. Meillä on jopa sisällä käytössä myös pistorasiaan laitettava hyönteiskarkote, mikä tuntuu välillä hätävarjelun liiottelulta sillä olen ehkä 1,5 v. aikana nähnyt 2 hyttystä sisällä.. 

Lääketieteellisesti yleisin minkä täällä koirilla näkee on Scalibor-panta, jopa paikalliset ovat tähän heränneet ja aika usein näitä koirilla näkeekin. Kadullakin tunnistaa koiran jolla on omistaja siitä jos koiralta löytyy panta kaulasta, vaikkakin tämä yksin keskellä kaupunkia lenkkeilisikin..


Scalibor-panta


Joillekin koirille Scalibor ei yksinkertaisesti sovi, jolloin toinen vaihtoehto on Advantix spot on-niminen aine, joka laitetaan koiran niskaan/selkään (iholle) kerran kuukaudessa. Aineen vaikutus on vahvimmillaan seuraavat 2 viikkoa, jonka jälkeen teho laimenee. Moni käyttääkin sekä Scaliboria että Advantixia yhteiskäytössä, jolloin suoja hietasääskeä vastaan on oikein hyvä. 


Advantix-tipat


Olin alunperin ajatellut kirjoittaa yhteen postaukseen kaikki Espanjassa yleisimmin esiintyvät eläinten taudit mutta huomasin tätä kirjoittaessani kuinka se paisui kuin pullataikina ja silti niin paljon jäi sanomatta. Päätin siis ainakin leishmanian jättää omaksi tarinakseen, katsotaan löytyykö muista taudeista yhtä paljon sanottavaa. Lisäksi unohdin varasilmäni töihin, joten toinen silmäni tällä hetkellä todennäköisesti jo katselee katossa roikkuvaa tuuletinta kun toinen yrittää keskittyä ja välttyä kirjoitusvirheiltä. Yritän tulevaisuudessa päivitellä tätä tekstiä, ja mikäli jotain muutoksia aiheeseen tulee - tuoda ne myös esille tänne. Toistaiseksi näillä mennään, seuraavana esittelyvuorossa olisi kaikkien rakastama ekinokokkoosi, sekä meidän ei-enää-niin uuden hoitolaisen Silvian esittely (jonka tekeminen on vain venynyt purukumin lailla..)

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus mutta tuo että tauti ei tartu koirasta toiseen ei välttämättä pidä paikkaansa. Evira on nyt todennut Leishmania-tartunnan tapahtuneen suoraan koirasta toiseen ilman hietasääskeä. Ja tässä levittäjä on siitosuros, joten Evira ei varmaan syytä erityisesti rescue-koiria.
    http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/ajankohtaista/?bid=3981

    VastaaPoista
  2. Leishmaniaan on nykyään olemassa rokote, Canileish, sen kanssa koiralla on jo aika hyvä suoja, vaikkei silti 100%. Rokote otetaan 3 kerran sarjassa kolmen viikon välein ja suoja leishmaniaa vastaan on kehittynyt neljä viikkoa tuon kolmannen rokotuksen jälkeen. Mun laskuoppini mukaan siis koira pitäisi rokottaa 13 viikkoa ennen matkustamista alueelle, joilla tautia esiintyy. Rokotteeseen pitää ottaa tehosterokotus vuosittain.

    Ongelma tässä itselleni oli se, että rokotetta ei saa Suomesta ja kun saavuin Espanjaan, jossa aion olla 3kk, niin totesin, ettei koirani saisi suojaa tästä rokotteesta tälle reissulle kuitenkaan. Mutta varmasti jos kokonaan on muuttamassa, niin tämä pelastaa paljolta stressiltä!

    VastaaPoista