Castillo de la Reina

Aloitin tämänkin kirjoituksen jo viikko sitten, eli ollaan n. viikon jäljessä päivityksessä, hupsheijaa..

Viikonloppu meni ällistyttävän nopeasti kun oli enemmän kuin riittävästi puuhaa. Pörrö kävi hakemassa oman rokotuksensa, sekä itse käytin omia koiria eläinlääkärissä tyhjentämässä loputkin rahat lompakostani. Eläinten omistaminen on välillä ihanan kallista! Toisaalta parempi varmaan rakkaus eläimiin kuin kalliisiin urheiluautoihin..

Perjantaina tehtiin myös periaatepäätös ostaa kerran viikossa lähikaupasta aina jokin eri kala/äyriäinen, sillä täällä kauppojen kalatiskin valikoima on aivan uskomaton. Ensimmäiseksi koekaniiniksi päätyi, älyttömän verinen kala, jonka nimen tietysti olen ehtinyt parissa päivässä unohtaa. Kala oli ihan kivan makuinen - ei tosin hypännyt suoraan meidän suosikkilistalle. Keittiökin oli perkauksen jälkeen sitä mieltä ettei sitä tarvitsisi lavastaa enää uudemman kerran b-luokan kauhuleffaa varten.

Siisti vaihe vielä meneillään..

Pörrö, viaton pieni kalavaras

Sunnuntaina iski järjetön koti-ikävä naamakirjaan laitetun kummitytön kuvan myötä. Ajatus siitä että jään kaikesta paitsi toisen ollessa (vielä) pieni, pisti kyynelkanavat koetukselle. Pieni tytöntyllerö onkin Suomesta ainut ihminen, ketä oikeasti ikävöin niin kovin että mietin jo lentolipun ostoa takaisin. Ikävää ei toki auttanut että kun nukahdin uudestaan näin unta jossa söin uunituoretta ruisleipää suolakurkun kera.. Ilman maailmanmatkaan läsnäoloa olisin varmaan vieläkin sängynpohjalla nyyhkimässä maailman epäreiluutta. Onneksi hän sai minut raahattua Fuengirolaan, lahjomalla ihanalla sushi-aterialla - nam! Ihan loistava korvike ruisleivälle.

Samalla reissulla päädyttiin myös käymään aiemmin vain ohi ajetulla Alhaurin el Granden hylätyllä linnalla. Jossain vaiheessa kyseinen pytinki on kuulemma ollut myös vesitorni, mutta tällä hetkellä sillä ei, nuorten dokauspaikkana olemista, parempaa käyttötarkoitusta ole. Hiirivaarasta huolimatta, päästiin kiipeämaan ihan ylös asti, josta olikin makeat näkymät vähän joka suuntaan. Ja hei, olihan koko pytinki jo itsessaan aika superpäheä!

Linnavierailu päättyi siihen kun jumituttiin Alhaurinin "sunnuntai-ruuhkaan", joka tässä tapauksessa paljastuikin Romeria-kekkereiksi (eihän pelkät feriat normaalien juhlapyhien lisäksi riitä, ja tietty joka kylällä pitää olla omansa). Romerioissa ihmiset koristelevat vaunuja ja vankkureita, ja ennen vanhaan niitä vetivät härät - nykyään tätä raskasta tehtävää suorittaa (ainakin Alhaurinissa) traktorit sekä isommat autot.