Roskisprinsessa

Luulin että viikonlopun jälkeen pääsisin levänneenä päivittämään kuinka suloinen karvapörrö Sweetie (suomalaisittain Pörrö/Pörri/Pörre, mikä pääte sieltä suusta lipsahtaakaan..) onkaan, mutta eihän nyt mikään tietty mene suunnitelmien mukaan. En ole varma onko minuun kiinnitetty jokin magneetti joka vetää puoleensa roskikseen päätyneitä tai sen lähellä asustelevia eläimiä, sillä Pörrön saavuttua lauantaina, teimme sunnuntai-iltana kohtalokkaan virheen lähteä tankkaamaan auto valmiiksi alkavalle työviikolle. Kyllä, jopa auton tankkaaminen voi näköjään olla kohtalokasta.. Tankkausreissu venyi normaalista paristakymmenestä minuutista monen tunnin mittaiseksi, lähiroskiksilla vastaan tulleen bodeguero-tytön takia. Tytön kylkiluut paistoivat nahan läpi ja takapäässä oli tulehtunut ja vuotava haava. Tässä vaiheessa suusta pääsi kaiken tietävä huokaus, eihän tuollaisen ohi voitu vain ajaa ohi silmiä kiinni pitäen..

Pienen houkuttelun jälkeen antoi nuori, tässä vaiheessa ihan pennuksi luultu tyttö "kiinni" ja lähti mukaamme tankkaamaan autoa. Pelosta tärisevä, tuskin hetkeen hellyyttä saanut tyttö oli autossa parastakin parempi matkustaja ja kiltisti makoili sylissä, välillä ikkunasta maisemia katsellen tulevaan kotihoitokotiinsa huristellessa.

ensimmäisenä iltana vähän pelotti vielä

Mitä tähän voisi sanoa? Nyt meillä siis löytyisi kotihoidosta 2 tapausta, joista jälkimmäisenä tullutta joudutaan pitämään yksin eristyksissä vähintään viikon verran tautitartuntavaaran vuoksi. Lisätyötä kahdesta kotihoitolaisesta tulee auttamattakin paljon, sillä joudumme jokaisen ulkona käymisen jälkeen pesemään ja desinfioimaan lattiat/terassin/pihan, ennen kuin Pörrö pääsee niille riehumaan.

Kiaksi nimetty bodeguero oli täynnä kirppuja ja muita parasiitteja meille tullessaan, joiden häätö aloitettiin maanantaina eläinlääkäri-käynnillä. Samalla käynnillä tyttö sai antibiootti sekä kortisonipistokset avittamaan haavan parantumista ja tulehdusta ihosta.

 paljon iloisempana matkalla eläinlääkäriin

Aloitin tekemään tätä postausta maanantaina, ja kuten yläreunasta(?) näkyy on nyt jo torstai. Koko viikko on ollut hektistäkin hektisempää ja univelat kerääntyneet jättimäiseksi kasaksi sängynpäätyyn odottelemaan kuittausta. Kia sen sijaan voi jo uskomattoman paljon paremmin, on tullut ulos kuorestaan leikkisäksi bodegueroksi, ripauksella pilkettä silmäkulmassa - juuri sitä jonka tiedämme tarkoittavan että jossain vaiheessa jotain kauheaa tulee huonekalujemme nurkille tapahtumaan..

Tässä vaiheessa huonekalujen tuhoaminen ei kuitenkaan enää olisi katastrofi, sillä jälleen kerran olen joutumassa tien päällä ja uuden asunnon etsintään. - Tai oikeastaan olen joutunut jo. - Tällä kertaa naapurin pervopappa ei ollut syy uuden asunnon etsintään, vaan perinteinen "kusetetaan ulkomaalaista"-huijaus. Vuokraemäntämme oli siis jokunen viikko sitten jättänyt meille kirjeen josta löytyi 145 € vesilasku. Sinänsä ihan normaali-ele, vesi toki maksaa myös Espanjassa, sen sijaan laskusta omituisen teki seikka että se oli vain kolmelta kuukaudelta, mikä tarkoittaisi karkeasti n. 50 € vesilaskua per kuukausi. Vaikka Espanjassa saattaisi vesi maksaa hiukkasen Suomea enemmän kesän kuivuudesta johtuen, on todellakin yleinen hinta n. 10 € per kuukausi ja korkeimmillaankin 20 € per kuukausi, vahvistettuna myös useilta paikallisilta. Yritimme keskustella asiasta vuokraemännän kanssa, lähinnä pyytäen jonkinlaista erittelyä tai selitystä asialle, sitä kuitenkaan saamatta. Ainut minkä toki itsekin muistimme, mikä asiaan voisi vaikuttaa, oli talossa tapahtuneet (huom! monikko) vesivahingot, joissa varaston vesiputki räjähti vanhuuttaan vaatimattomat 3 kertaa. Vuokraemäntä jostain syystä oli kuitenkin sitä mieltä että jos pihalle ryöppyää kuutiotolkulla vettä, ei se ole vesilaskuun ole vaikuttanut, ainakaan niin että rakennuksen omistaja siitä kantaisi vastuut. Pienen pohdinnan jälkeen minä ja koko karvainen, miljoonajalkainen laumamme päätimme ottaa jalat allemme ja etsiä uuden asunnon tämän kuun aikana. Hyvästi Villa Rosa!