Raskas työ

Työllä en tässä tapauksessa tarkoita työtä jolla tuodaan ruoka pöytään, vaan sitä oikeaa, kulisseissa tapahtuvaa 24/7 päällä olevaa jatkuvaa työtä. Työtä johon en ainakaan itse ole itseäni valinnut, vaan sydämeni joka ei voi sivuuttaa toisten puolustuskyvyttömien kärsimystä. Eläimet ilmaisevat ajatuksiaan ja tunteitaan (kyllä skeptikot, kaikilla elävillä eläimillä on kyky tuntea) niin paljon kuin osaavat, mutta usein heiltä puuttuu ääni jota ihminen ymmärtäisi. Kuinka moni koira tai hevonen vähemmän tulisi hakattua tai "ojennettua", jos eläin osaisi sanoilla kertoa mitä ajattelee? Maailma on täynnä pahuutta missä ihmiset tekevät toisilleen tietoisesti pahaa, vaikka puhuisivatkin samaa kieltä. Silti uskon että jos eläimillä olisi ääni, ainakin osa ihmisistä pysähtyisi miettimään mitä on tekemässä. Saatan olla naiivi, mutta usko parempaan on ainut mahdollisuus, millä kukaan jaksaa eteenpäin.

Sydämeni valittua kohteekseen eläimet, on pitänyt löytää oikea keino auttaa näitä. Ihmisten tietoisuuden lisääminen (mm. jatkuva fb:n seinäpommitus, kiitos ja anteeksi..) on auttanut esimerkiksi viime viikolla kunnalliselta tappotarhalta 3 koiraa pois ystäväpiiriini. Kahden osalta sain kunnian olla mukana kuskina auttamassa ja neuvomassa, myöskin tulkin ominaisuudessa. Kolmas koira (Lilli) sitten haettiin puhtaasti jakamani kansion takia, josta ystäväni löysi kaipaamansa pienen tytön laumaansa täydentämään.

Wicket odottelemassa eläinlääkäriin ja kotiin pääsyä

Nooa myöskin tarhalta lähdössä

Lilli ennen adoptointiaan El Paraisossa

Jakamisen lisäksi, olen kuten suurin osa tietääkin, auttanut kotihoitamalla. Kotihoito tällä hetkellä onkin se mikä minut on väsyttänyt. Minulla on pian vuoden verran putkeen ollut hoidettavia, Nekun pentuja, podenco-sisaruksia, suomalaisten hylkäämä Muhis-kissa sekä nyt Pörrö-terroristi sekä Kia. Kian, joka on rakastettava koira mutta hyvin epävakaalla tulevaisuudella varustettu. Tytöltä löytyi leishmania, tuo tauti mitä koko Skandinavia kammoaa, koska eivät tunne sitä. Kyseessä ei ole mikään tarttuva tauti, ja useimmiten koirat elävät taudin löydyttyä lähes normaalin mittaisen elämän, tosin säännöllisen lääkityksen turvin.

Kia & Pörrö

 

Olen ollut kipeä viimeiset 6 päivää, ja nähnyt aitiopaikalta kuinka Kia saa sekasorron sekunneissa aikaan. Niin kiltti ja alistuvainen kuin tyttö onkaan, on hän kehittänyt saalistusvietin kissojamme kohtaan - pitäen kissat joko ulkona tai pöydillä. Tilannetta ei auta että hän myös toiminnallaan saa toiset koirat samaan mukaan ja sitten kissankarvat pöllyävätkin. Näillä tiedoilla Kia onkin todennäköisesti - ja toivottavasti siirtymässä yhdistyksen tiloihin, en koe olevan reilua enää pidempään vaarantaa tai ahdistaa omien pysyväisjäsenieni elämää. 

Bestikset

Päälleni juurtunut seepra-haalari ja elävä lämpöpatteri Chica

Myöskin Pörrön lähtöpäivä on varmistunut tämän viikon loppupuolelle, jolloin hän matkaa tulevaan kotiinsa Ruotsiin. Vain muutamaa päivää aiemmin on lento myös podencoilla, Dannyllä ja Estherillä, kohti Ruotsin kamaraa. Jos vielä Kian lähtö vahvistuu samalle viikonlopulle, jäämme kokonaan ilman hoidokkeja ja saamme hengittää. On hankala kuvailla kuinka palkitsevaa ja väsyttävää yhtä aikaa on auttaa koiria, auttaa kipeitä ja tutustua heihin. Huomata että he piristyvät ja saavat elämänilonsa takaisin, ruveten tuhoamaan sohvia, kaukosäätimiä ja pensaita. Kyllä, nyt tauko tulee ehdottomasti tarpeeseen. Missään kohtaa en myönnä että pientä pörrötintä ehkä saattaisi tulla ikävä..