Eka työhaastattelu + läksiäiset osa 1/3

Erittäin masentavan tiistain jälkeen koitti hektinen keskiviikko (kuinka loogista että tiistain jälkeen tulee keskiviikko..) Joka tapauksessa keskiviikko-illaksi olimme muutaman kollegan kanssa varanneet pöydän ravintola Kaarnasta mun läksiäisten kunniaksi, ja ihan muuten vain arjen piristykseksi. Lisäksi meillä oli ollut puhetta koko kesä käydä yhdessä terassilla, mutta kiireet (mitkä kiireet näin jälkikäteen ajatellen?) olivat pitäneet meidät kuivin suin. Suunnitelma oli että töiden jälkeen käväistään pikaisesti kotona vaihtamassa vaatteita ja tekemässä tarpeellisia ehostuksia naamavärkille. Valmistautuminen alkoi hektisesti kun yritin keskustella samaan aikaan äitini kanssa muun muassa auton lämmityspiuhan lähettämisestä minulle, ja samalla yritin meikata, vaihtaa vaatteita ja ruokkia Vinskiä. Kesken tämän puhelun, tuli minulle toinen puhelu oudosta numerosta ja meinasin melkein jättää vastaamatta. Päädyin kuitenkin vastaamaan kun outo numero sinnikkäästi jatkoi koputtamista. Oudosta numerosta tullut soitto oli yhdestä yrityksestä, johon olin laittanut työhakemuksen! Nainen halusi alustavasti haastatella minua puhelimessa, ja kyseli nämä perinteiset "mitä tiedät yrityksestä?" ja "miksi hait tätä kyseistä paikkaa?"-kysymykset. Näin jälkikäteen ajatellen minulla ei ole hajuakaan mitä hänelle höpisin. Olin puolipukeissa, lähestyvästi myöhästymässä bussista ja koira ei ollut käynyt vielä ulkona tarpeillaan ja minun piti miettiä puskista vastauksia vaikeisiin kysymyksiin mm. espanjan työluvista. Yleensä olen erityisen hyvin valmistautunut haastatteluihin, ja jos muistini ei pahasti petä, olen jokaisessa haastattelussa mihin olen mennyt, saanut työpaikan. Hyörin ja pyörin ympäri asuntoa, ja lopulta päästiin puhelussa siihen vaiheeseen että haastattelija sanoi että hän palaa asiaan sillä viikolla kun olen saapunut Espanjaan ja sopii minulle toisen henkilökohtaisen haastattelun!! Jihuu! Minulla on siis mahdollisesti työpaikka tammikuusta alkaen, jos vain siihen asti saan jotenkin itseni elätettyä (enkä ole saanut parempaa työpaikkaa, khihihih). 

Lopulta ehdin hyvin bussiinkin, ja päästiin tyttöjen kanssa Sokoksen kautta syömään. Ruoka oli jokaisen kohdalla ihan ok, suurimman ihastuksen ainakin minulta sai kylmä snapas (eli suomalainen tapas joka toimi alkuruokana) "toast skagen". Katkarapuleipä, jossa oli mukana ihanaa siianmätiä sipulin ja yrttien kera. Ainoastaan koko oli pieni pettymys, olisin helposti syönyt ainakin neljä samanmoista.

 Ravintola Kaarna (kuva täältä)

 Ruokailun jälkeen kävimme vielä muutamilla (kerrankin oikeasti muutamilla!) Villi Wäinössä, joka oli minulle uusi tuttavuus, jos sitä ei lasketa että rapujuhlissa kävin eteisessä kääntymässä.

Villi Wäinö (kuva täältä)

 Kaiken kaikkiaan ihan loistava ilta huippujen ihmisten kanssa. Naurettiin taas itsellemme ainakin muutama vuosi lisää. Kiitos kollegat näistä 1,5 vuodesta, ilman teitä olisin varmaan menettänyt viimeiset järjen rippeeni käkikellojen kanssa ;)