Ensimmäinen epäröinti

Ensimmäiset "mitä jos"-ajatukset ovat livahtaneet ajatuksiini. Tiesin onneksi etukäteen niiden tulevan jossain vaiheessa, joten en sentään kastellut pöksyjäni kun ensimmäisen kerran ajattelin että "mitä hittoa olen tekemässä?!" Syyksi paljastui täysin jotain muuta kuin etukäteen uumoilemani "Apua, mulla ei oo työpaikkaa ja olen persaukinen!" En halua liikaa muiden ihmisten yksityisasioita jakaa, mutta sanotaan sen verran että perheellä, joka minut alustavasti majoittaa, on ollut eläinten kanssa vastoinkäymisiä lähipäivinä ja stressi näiden kautta on kasvanut suureksi. Minä sitten pienessä päässäni käänsin tämän niin että he ovat paluumuuttamassa takaisin Suomeen, mihin he tosin vastasivat ettei se ole tällä hetkellä ensimmäinen vaihtoehto. Olen kuitenkin henkisesti varautunut että jos näin käy (ennemmin tai myöhemmin) niin pitäisin silti lähtöaikeistani kiinni. Minulla on siellä muitakin tuttavia, ja olen suht avoin ihminen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. Onhan se silti vähän pelottava ajatus, ettei paikan päällä olisi ystäviä, vaan ainoastaan tuttavia (joista tosin tiedän että he ovat valmiita auttamaan minua saman tien jos tilanne vaatii). Olen luonteeltani hyvin paljon ihmisten kanssa viihtyvä, ja pahimmissa painajaisissani istunkin yksin omassa talossa keskitalvella pimeässä kaikki illat - ja päivät olen töissä..



Lohduttavaa että Suomessakin on pimeitä ja yksinäisiä iltoja, täällä ne vaan ovat pirun kylmiäkin!

Tiedän että on ihan normaalia jännittää ja pohtia mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos minkäänlaista epäröintiä ei olisi havaittavissa, olisin luultavasti joko oikein hyvällä lääkityksellä tai sitten totaalisesti järkeni menettänyt pakkopaita-kamaa oleva kuolaava ihmisraato. Jos hieman liioitellaan.. :) Vaikka pieni pupu on hiipinyt pöksyihin, on myös pöksyt sen verran innoissaan että liekö siellä pupun kaverina jokin siiseli tai orava. Olen nimittäin nähnyt nyt monta yötä putkeen unia, joissa jo asun Espanjassa. Nämä unet ovat olleet positiivisia, joten innostus lähtöön ei kyllä ole vielä minnekään hävinnyt.

Huonekalujen osalta viikko on mitä mainioin. Sänky muutti uuteen kotiinsa tiistaina, lauantaina lähtevät kirjahyllyt ja pesukone. Pikkuhiljaa rupeaa huoneissa kaikumaan, ja minä ja Vinski ollaan jouduttu sohva-majoitukseen. Positiivista on että kanit ovat saaneet kokonaan oman huoneen makuuhuoneesta, ja nyt on tilaa rällätä ympäriinsä. Ensi viikolla onkin Chispa-koira tulossa Espanjasta luokseni pariksi päivää ennen kuin sen uusi omistaja tulee koiran noutamaan. Chispa on keskikokoinen, ja erittäin innokas poika, joten saa nähdä miten hän tulee pakkaamme sekoittamaan :)

Tässä vielä kuva Vinskin uudesta lentoasusta, joka tosin paljasti että mulla on robottikoira, joka ampuu silmistään lasersäteitä..