keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Unettomia öitä

Tällä kertaa unettomia öitä ei aiheuttanutkaan tuleva muutto vaan hund karusellen, eli koirakaruselli. Chispa saapui eilen Espanjasta tuoden lisää vauhtia ja "vaarallisia" tilanteita mukanaan. Alku ei ollut mitä aurinkoisin, sillä lentokentältä lähtiessämme tuli sopivasti kaatosade-kuuro, jonka aikana yritin pakata innostunutta koiraa ja järkyttävän isoa lentoboksia pienehköön henkilöautooni, samalla kun revin auton konepellin päällä olevaa suojaa irti (tiedoksi siis että autoni on tämän kesän jälkeen päättänyt ettei käynnisty kostealla/sateisella säällä, tästä johtuvat epätoivoiset kuivana pitämis-yritykseni). Auto, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä käynnistyi, mutta seuraava vastoinkäyminen koitti portilla kun yritin päästä parkkialueelta ulos. Olin maksanut lipun kuten tapoihin kuuluu, ja jopa ottanut kuitin, mutta syystä x tämä herjasi että en ole sitä maksanut. Muutaman lisäminuutin vesisateessa seisottuani (rakkaassa henkilöautossanihan ei voi avata kuskin puoleista ikkunaa, tai se jämähtää alas - taas yksi erilainen lisäominaisuus) ja asiakaspalvelun kanssa keskusteltuani portti viimein aukeni ja päästiin matkaan. Pienelle, tai ei enää niin pienelle matkalaiselle koitti väsy saman tien.

  

Kotona sitten odottikin enemmän liekeissä oleva Vinski. Vinskihän rakastaa yli kaiken muita koiria, ja kun uusi leikkikaveri tuli ei riemulla ollut rajaa. Kuvista sitä ei tosin varmaan huomaa, koska on ihan mahdotonta ottaa kännykällä (vaikka 12 megapixelinen onkin) kuvaa kahdesta jatkuvasti liikkuvasta elohiirestä.

"Mikset sä leiki mun kaa vaikka heilutan peppua sun naaman edessä?"








Pallo meni sohvan/sängyn alle piiloon


Vinski tarkkailee kumikanan tappoa




Viimein tuli väsy, paitsi lattialla vaanivalle robotti-koiralle


Yö sujui hyvin siis klo 3.20 asti, kunnes ensin Chispa päätti että on aika herätä, ja tästä n. 5 sekuntia myöhemmin Vinski myös nousi ylös riehumaan. Voin kertoa että lähes tyhjässä asunnossa kaikuu ihan älyttömän hyvin esim. kynsien rapina laminaatilla, jättikokoisten korvien heilutus/läpsytys sekä muut yölliset koiran äänet. Tunnin tätä kuunneltua kaivoin korvatulpat esiin, ja käskin koirien suksia kuuseen. Jännä kyllä, nekin rauhottuivat ja heräsivät vasta aamulla kellon pirinään. Sanomattakin selvää että koirat jäivät aamulla nukkumaan kun minä lähdin töihin..

2 kommenttia:

  1. Voihan vispilä, melkoisen riemastuttava tarina. Täytyy vain todeta, että kaiken muutto- ja järjestelykiireen keskellä jaksat upeasti vielä huolehtia kaukaisesta vieraastasi ja kestät myös hulivilihetkien aiheuttaman kakofonian. Ja vielä ihan selväjärkisenä. Nostan ponihäntääni ja heilauttelen pitsejäni. Monelta olisi ehkä palanut pinna moneen kertaan.

    Pahuksen mukavaa teksiä lukea ja kuvat epätarkkuuksineen kertovat todellisesta tilanteesta enemmän kuin tarkkaan harkitut ja moneen kertaan manipuloidut kuvat...:)

    VastaaPoista
  2. Selväjärkisenä tai ei :D Pinna on palanut useamman kerran, kun kyseinen Vispilä on erittäin rajojaan kokeileva ja pomottava koira. Viime yönä piti käydä minut herättämässä parin tunnin välein, ihan vain tarkistaakseen että joko sillä kertaa pääsisi sänkyyn.. Ja mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä - eli Vinskihän toki teki saman joka kerralla, ja hänet pitää aina peitellä omaan petiin, varsinkin nyt kipeänä. Hyvät univelat saatiin kerättyä, hyvän mielen lisäksi (ei tätä kukaan hullu muuten jaksaisi!) :)

    VastaaPoista