Kaduilla tosiaan tuulee ja tuulikin oikein mojovasti viikonloppuna ja vielä viime yönäkin. Oma ja leskipapan välinen iso metalliaita oli päätynyt yön aikana katkeamaan keskeltä kahtia ja jäänyt roikkumaan epäämääräisesti ilmaan. Lauantaina saimme myös ystäväni kanssa hoitaa aloittelut pimeässä talossa, sähköjen mentyä useammaksi tunniksi kaikilta lähitienoolta aina Alhaurin El Grandeen asti. Toisaalta oli ihan tunnelmallista olla kynttilöiden valossa kun ulkona tuulee 32 m/s parhaimmillaan. Meikkaaminen ja tukan laittaminen sen sijaan ei ollut niin mukavaa touhua tässä valossa suorittaa. Onneksi näistä suoriuduttiin, vain jotta päästiin toteamaan että Coinissa ei yökerhot ole auki jos ulkona tuulee/sataa vettä.. Kuinka Espanjalaista! Pienen harhailun ja ohikulkijoiden ahdistelun jälkeen löydettiin auki oleva juottola, jonka asiakaskunta koostui lähes 90 prosenttisesti reilusti alle 18-vuotiaista teinilapsosista.. Onneks ei annettu tämän häiritä vaan vallattiin tanssilattia lähes koko illaksi, paikallisten teinien tuijottaessa vieressä. Ilta oli ihan huippu, päästiin vielä toiseen kuppilaankin, jossa oli aavistuksen vanhempaa kävijäkuntaa ja ystäväni ottaessa "power napit" seinää vasten torkkuen päädyin jälleen tanssimaan perinteisiä (?) espanjalaisia kansantansseja. Tämä on jo toinen kerta kun päädyn käsiäni läpsyttelemään ja pyörimään ympyrää milloin mihinkin suuntaan, edellisen kerran ollessa uutena vuotena. Tällä menolla päädyn ammattilaiseksi ja osaan tanssit paremmin kuin letkajenkan, hiphei!
Jälleen kerran tosin sunnuntaina muistin, miksi en ole täällä ollessani juurikaan harrastanut juopumista, sillä koti-ikävä on taattu aina seuraavana päivänä. Jo Suomessa Helsingissä asuessani tämä merkillinen tunneilmiö päätyi ihastuttamaan dagen efter-päiviäni, jolloin tietysti ikävöin Vaasan ystäviä ja vanhempiani. Hyvin ilmeisesti sitä muuttuu tunteellisemmaksi ja vielä enemmän pehmoiseksi vaahtokarkkimössöksi, mitä aikuisemmaksi tulee. Ainakin minä muutun. Onneksi ystäväni oli suuren osan päivästä viettämässä lepopäivää ennen paluuta kotiinsa, joten en ihan koko päivää käyttänyt märehtimiseen ja murehtimiseen. Eläimetkin osasivat ottaa rennosti sunnuntaina, Muhiskin veti sikeitä tassut taivasta kohti kuorsaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti