Speedolle kyytiä ja erävoitto

Se on viimein virallista, nimittäin sain mun residencian, huraa!! Parin kuukauden taistelun jälkeen sain viimein mun työtodistuksen, tuon puuttuvan palasen residencian anomiseen. Todistuksen saamisen jälkeen pyysin töistä asioiden hoitovapaan saman tien ja jäin jännittämään Speedolla kruisailua pitkin jättimäistä Malagaa. Loppujen lopuksi ajaminen ei ollutkaan niin kamalaa, huolimatta 8-kaistaisesta tiestä ja siitä ettei mulla ollut hajuakaan minne mennä ja mistä kääntyä. Comisaria Provincial de Malaga, kuitenkin löytyi saman tien ison tien "poskesta", ja parkkipaikkakin löytyi vaivaisen 20 minuutin etsinnän jälkeen. Siitä hilpaisin nätisti pankkiin maksamaan tämän lomakkeen:

Vähän ku lottokuponki, veikkaa ja voita



Tuon lomakkeen lisäksi piti täyttää toinen lomake, sekä viedä riisiarkillinen paperia mukana

 

Olin varustautunut henkisesti siihen että kaikesta paperimäärästä huolimatta, minulta puuttuisi jokin dokumentti (jalan koosta tai äitini synnynpaikkakunnasta näin esimerkiksi) tai että vähintäänkin joutuisin tekemään toisen reissun erikseen noutamaan residenciaani kuten NIE:n kohdalla olin joutunut tekemään. Siinä vaiheessa kun täti rupesi kyselemään osoitteestani (jota minulla ei siis oikeasti ole), olin varma, että viimeistään nyt on peli pelattu, enkä tule koskaan saamaan vihreää pientä lappusta hyppysiini. Sen sijaan täti yllätti, ja uskoi kun kerroin asuvani maalla, jossa taloille ei osoitteita ole. Vielä enemmän hämmästyin kun seuraavaksi näin että täti kaivoi laatikostaan vihreän paperin residenciaa varten, ja rupesi tekemään tuota kyseistä korttia minulle saman tien! Koko toimitukseen meni kokonaisuudessaan ehkä 5 minuuttia ja sen jälkeen minulla oli hyppysissäni tämä niin suuresti odotettu residencia:

Mun residencia <3

Avoimesta ilahtuneisuudestani ehkä ärsyyntyneenä täti päätti kuitenkin todeta ettei tämä oikeasti ole residencia vaan rekisteröinti jotain varten.. Joka tapauksessa tiesin saaneeni sen lippusen mitä tulin hakemaan, ettei tädin yritykset saada itseäni masentumaan onnistuneet <3 Nyt saisin siis viimein vaihdettua puhelinliittymäni rajattomaan nettiin, halleluja! Mitä siitä vaikka Fuengirolaan töihin päin yrittäessäni lähteä eksyin pari kertaa aika huolella, meinaten päätyä Cordobaan. Sainpahan seikkailla Malagan lähiöissä ja pitää hätävilkkuja päällä, tukkien puolet tiestä yrittäessäni saada navigaattoria toimimaan ja ohjaamaan minut takaisin edes oikeaan ilmansuuntaan.

Torstai-iltana meinasi Speedolle sen sijaan käydä köpelösti. Tai ehkä lähinnä minulle. Olin mennyt joka tiistaiselle ja torstaiselle pilates&aerobic-tunneilleni, ja hirveässä kiireessä locutoriosta sännätessäni yritin jättää auton mahdollisimman lähelle ovea, minne siis en yleensä Speedoa jätä. Tällä kertaa parkkikohteekseni sattui rakennustyömaan piha, joka näin jälkikäteen ajateltuna oli yllättävän autio, muuten katujen ollessa täynnä parkissa olevia autoja. Viimein aerobic-tuntieni jälkeen, hikisenä sekä kaikki lihakset kipeänä, löntystelin kohti Speedoa tajuten vain n. 100 metriä ennen parkkipaikkaa, että Speedo on pistetty lukkojen taakse. Rakennustyömaa oli sitten mennyt sulkemaan porttinsa yöksi, jättäen rakkaan kulkuneuvoni pimeään (mahdollisten) rottien keskelle. Ensimmäinen ajatukseni oli että millä hitolla saan mun pienen raasun lukkojen takaa pois? Toisena ajatuksena millä ilveellä pääsen kotiin ja seuraavana päivänä Malagaan? Samalla kun ehdin nämä ajatukset ajatella, kaarsi paikalle pakettiauto jonka kyljessä luki jotain construciones-tyylistä, ja luojan kiitos, setä joka pakulla ajoi, oli tämän työmaan vastaava. Hän oli kuulemma yrittänyt usean tunnin ajan tavoittaa minua (ei ainakaan puhelimitse koska mitään ei ollut tullut), ja oli jopa soittanut poliisille selvittääkseen Speedon omistajan tiedot. Ainoa tieto mitä poliiseilla ilmeisesti oli minusta ollut, oli osoitteeni (muahahahaa, joka ei edelleenkään ole osoite eikä kukaan tiedä missä se on). Pahoiteltuani n. 100 kertaa sekä kiiteltyäni ainakin yhtä monta kertaa, pääsin kaartamaan Speedolla pois lukkojen takaa. Hmm.. tiedän ainakin ensi tiistaina minne en autoani jätä! Tosin tästä kokemuksesta (sekä residencian hausta) huomasin että espanjani on oikeasti jo ihan välttävällä tasolla, ymmärrän puhetta (/sanoja) jo aika hyvin, - sen sijaan oma puhumiseni on tyyliin sanoja sanojen perään ilman taivuttamista, ja välillä jopa ilman verbejä. Mutta ainakin ymmärrän espanjaa! <3 Illalla juhlistan tätä jollain lailla, ehkä lämmitän möksää pidemmän kaavan kautta ja juon vähän halpaa tinto veranoa kylpyammeessa!