Viikonlopun koirailua

Viikonloppu meni enemmän ja vähemmän koira-touhuissa. Chican kanssa käytiin ensimmäistä kertaa kokeilemassa pelastuskoira-harjoituksia, kun taas Vinski pääsi jälleen agility-esteiden pariin. Itse kokeilin ensimmäistä kertaa ohjaamista, lainakoira Nipillä tosin, ja yllättäen paljastuin luonnonlahjakkuudeksi, hiphei! Sen verran osasin toista ohjailla, että mua pyydettiin josko haluaisin ruveta treenaamaan kyseistä koiraa (ja ehkä enemmän itseäni), ihan kilpailumielessä. Nähtäväksi siis jää tuleeko tuolla kentällä tulevaisuudessa vietettyä enemmänkin aikaa.

Chican kanssa ollaan lähetty ihan perusteista, ja niissä tässä vasta mennäänkin. Istumisen ja ylipäätään kuuntelun opettelu on tällä hetkellä prioriteettina, sen lisäksi että yritän tehdä itsestäni mielettömän kiinnostavan tämän silmissä. Tällä hetkellä kun koiran päästää irti, menee muutama sekuntti ja sitten näkyy vain hännänpää toisesta. Luoksetulo on 50/50, eli tulee jos huvittaa. Näissä onkin aikuisen koiran kanssa treenaamista ihan pidemmäksi aikaa.. Varsinkin kun kyseessä on jäynäilijä-Chiquitita.

Lähempää tuttavuutta kanssani sen sijaan teki naapurin leskipappa, oikein useamman kerran viikonlopun aikana. Parina ensimmäisenä kertana pappa rupesi huutelemaan ollessaan kylpemässä uima-altaassaan, (onkohan sillä edes suihkua sisällä?) ja toisella kertaa pappa seistä pönötti ilkosen alasti altaan reunalla ja selitti että Chica on ihana vaikka haukkuukin. Toisella kertaa hän hyppäsi kirjaimellisesti puskasta kun oltiin palaamassa harjoittelulenkiltä Chican kanssa. Tällä kertaa, ensimmäistä kertaa viikonlopun aikana, hänellä jopa oli vaatteet päällä kun tuli haastamaan töistäni, perheestäni sekä eläimistä. Tulipahan myös ulkoinen olemukseni ja silmäni kehuttua kauniiksi. Olisikohan nyt oikea aika laittaa siihen aitaan ne suojakankaat, sen verran hyvin pappa tiesi aamuiset töihin lähtöaikani ja miehen puutteeni kun kyseli miksi asun yksin.. Tai ehkä lainaan jotain miestä viikonlopuksi, että hän näkee että olen enemmän nuorempiin päin! Ei vaan, täällä ihmiset on niin paljon avoimempia (ja ilmeisesti estottomampia) sekä kiinnostuneita naapureistaan, toisin kuin Suomessa, jossa kukaan ei ole koskaan (muistaakseni) tullut esittäytymään. Täällä minulle on esittäytynyt jo kauempanakin asuvat naapurit vaikka yhteistä kieltäkään ei edes ole. Jokainen papparainen ja vuohipaimenkin tunnollisesti aina hymyilevät ja heiluttavat kättään kun huristelen heidän sekä vuohien ohi.

 

Vinski poseeraa leskipapalle Speedon katolla

 

Muutkin kuin minä inhoavat aikaisia herätyksiä

Tosinaiset rakentaa kaniaitaukset itse, vaikka vammoilta ei vältytty

Valmis kaniaitaus, ruma se on mutta parempaan ei näillä tarvikkeilla päästy :) Morvokki seuraa tarkkana touhua

 

Kuivumassa ollut pyykkikori oli viikonloppuna kissojen ykköslelu



Lyhyen taistelun jälkeen saatiin kori yhteistuumin "hengiltä"