Stressiä!

Olen kateellinen niille ihmisille, ketkä ammentavat stressistä energiaa toteuttaa kaiken suunnitellun. Mulle pitkäkestonen stressi aiheuttaa aina ihan hillittömän lamaantumisen, ja lamaantumisen jälkeen tulee paniikki kun en ole saanut tärkeitä asioita hoidettua. Töissä kestän stressiä ihan eri tavalla kuin vapaa-ajalla, työstressit kun yleensä jäävät töihin kun ovesta poistuu klo 16.00. Vapaa-ajan stressiä ei meinaa päästä pakoon minnekään, varsinkaan kun kyseessä on stressi mm. rahasta. Tajusin eilisen aikana että olen menossa kohti lamaantumista kun tiuskin ihan turhaan ja huokailin kassajonossa kuin olisin siinä odotellut ikuisuuden. Todellisuus paljasti minun olleen n. 2 minuuttia paikoillani. Tänään kamelinselkä katkesi kun tuli viime kuun palkka ja piti maksaa laskuja - "Tätä vartenko minä käyn töissä? Että saan maksaa laskuja ja silti tilille ei käytännössä jää mitään?" Tulin johtopäätökseen että yritän nyt kahta kauheammin saada myytyä loput tavarani, että saan viimeisetkin laskut maksettua ja Espanjassa saan keskittyä olennaiseen ilman että tarvitsee miettiä että onko kaikki laskut tulleet perille NetPostiin ja että mistä on vielä eriä maksamatta.



Ystävä lisäsi tämän kuvan Fb:ssä, sopii näköjään meihin kumpaankin..

Tänään, itse asiassa juurikin parhaillaan pitäisi olla sängyn ostajaehdokkaan olla paikalla katsomassa sänkyä. Toivottavasti saisin sen myytyä, se on isoin myytävä tällä hetkellä, terraarion ollessa seuraavana. Mikähän siinä on että jokainen ostajani on ollut myöhässä tänne tullessaan? Eikö nykyaikana arvosteta toisen aikaa sen vertaa että oltaisiin edes ajoissa? Hmph.. Joka tapauksessa huomenna on tulossa jo pleikkarini ostanut heppu katsomaan tv-tason ja sälekaihtimieni tilanteen..