Kaikki 14 jalkaa Espanjassa

Ensimmäinen viikko Espanjassa on lähtenyt nopeasti käyntiin. Koirien hoidossa auttaminen vie suurimman osan päivästä, mutta olemme ehtineet käydä katsomassa mulle jo useampaa asuntoakin pitkin Alhaurin El Grandea ja Coinia. Tällä hetkellä tilanne on se, että on löytynyt 2 kivaa asuntoa, joista toinen on valitettavasti liian kallis ellei omistaja suostu alentamaan hintaa, ja toinen on suht pieni (mutta aika idyllinen "mökki") omalla uima-altaalla ja isolla pihalla oliivipuineen, mutta hieman huonommalla sijainnilla kuin ensimmäinen. Pääsen huomenna katsomaan toistamiseen tuota pienempää asuntoa, ja voikin olla että se jää ensimmäiseksi kodikseni.

(Toivottavasti) tulevan asunnon portti

Kuvia olen ottanut ihan kivasti, mutta netin kanssa on tällä hetkellä se tilanne että yhtä kuvaa voi joutua lataamaan minimissään 5 minuuttia - ja tällöinkin on täysin epävarmaa latautuuko kuva vai keskeytyykö se jossain vaiheessa. Täytyykin siis toistaiseksi pitäytyä teksti-painotteisessa toiminnassa, ja katsoa jos lisään kuvia jälkikäteen. Taas siis yksi ero Suomeen ja 100 megan nettiin (20 €/kk jos taloyhtiössä valokuitu..). Ehkä otan pieneen mökkiini nopean netin (á 175 € asennus), ja säästän hermojeni kiristelyn vaikkapa koirien pelastamiseen.

Vinski oli aluksi isoon koiralaumaan tullessaan jokseenkin hämmentynyt ja peloissaan, mihin varmasti vaikutti lentokin. Pienentämällä ryhmän kokoa (osa ulkona, osa sisällä) kuitenkin Vinski tottui laumaan hyvin, ja uskaltaakin jo juosta komentamassa suurinta osaa porukasta :) Chicasta ja Vinskistä tuli myös ihan loistava pari. Pienet jalat juoksevat pitkin uima-allasaluetta ja rapaista pihaa - näin parin viikon putkeen tulleiden sateiden takia. Laumaamme on myös puolivahingossa vaeltanut ystäväni novascotiannoutaja-narttu Luna, joka on ilmeisesti kauan sitten pentuna ollessaan sairastanut penikkataudin. Tästä johtuen Lunan takajalat eivät ota vastaan aivojen hermoratoja pitkin lähettämiä käskyjä, ja näin ollen Luna ei aina hallitse takajalkojaan ja kulkeminen onkin usein aika hassun näköistä. Kipua tai kärsimystä tämä ei Lunalle kuitenkaan aiheuta olleenkaan eikä tuo tunnu haittaavaankaan hänen menoaan (tai edes hidasta vauhtia..)

Chica ja Vinski poseeraa

Mietin jonkin aikaa mitä tekisin Mörön ja Morvokin osalta, kunnes tulimme siihen päätökseen että kokeilemme yhdistää tämän pariskunnan, jo ystävieni luona asuvan tyttökanin kanssa. Yleensä kanit elävät ainoastaan pariskuntina, tai sisaruksina - mutta uskalsin ottaa riskin, sillä tiesin että Morvokki on mitä suvaitsevaisin kani, sekä ystäväni kani on myös suhteellisen nuori ja hyvänluonteinen. Olimme varautuneet isoihin tappeluihin paksujen hanskojen kanssa, mutta kävi kuten lopulta epäilinkin, ja kaksikko muuttui sulavasti trioksi. Tälläkin hetkellä kanit puhdistavat toistensa korvia, syövät yhdessä samasta ruokakupista ja asuvat samassa pesässä, johon Morvokki on tehnyt tunnelit.

Kani-jengi

Työrintamalla on ollut jokseenkin hiljaista. Olen laittanut alle 10 työhakemusta, kunnes sain keskiviikkona puhelun suomalaiselta yritykseltä, joka oli minua jo aiemmin haastatellut puhelimitse. Nyt sovittiinkin siis haastattelu paikan päälle ensi viikolle. Tämä työ ilmeisesti alkaisi vasta tammikuussa, joten siihen asti pitää koittaa keksiä jotain millä elättää itsensä, mutta olen varma että kaikki järjestyy kuten on tarkoitettu. 

Ensimmäisellä viikolla kävimme myös kunnallisella tappotarhalla, sillä siellä meitä oli (toivon mukaan) odottamassa eräs bodeguero-poika, jota aiemmin Espanjassa vierailleet "tytöt" olivat käyneet katsomassa ja ihastuneet. Kaikkien onneksi bode, oli edelleen paikalla ja pääsi matkaamme. Lisäksi tarhalta "tarttui mukaan" n. vuoden ikäinen cockerspanieliuros sekä 7-vuotias galgorouva. Cockerspanieli on tyypillinen nuori cockeri, joka juoksee ympyryää, kiskoo ja on kaikesta ihan älyttömän innoissaan. Bodeguero on samanlainen, varustettuna vielä erikoisuutenaan valtavalla pomppuvoimalla - poju nimittäin hyppii reilusti yli metrin korkeita loikkia neljällä jalalla paikoiltaan. Galgo-rouva on erittäin hyvä käytöksinen ja rauhallinen ihana galgo. Muutaman päivän kodissa olon jälkeen rupeaa rouvastakin paljastumaan vähän innokkuutta ja olenkin juossut sen kanssa pitkin pihaa useaan otteeseen "pukkilaukkaa" ja leikkinyt peppu pystyssä (=galgo peppu pystyssä - ei minun).

Onnellinen pelastettu cockeri-poika

pelastettu galgo-neiti

Lisäksi luoksemme tuli paikallinen "suomi-lehti", (Fuengirola-lehti,) tekemään toiminnasta artikkelin. Koko sivun mittainen juttu on myös luettavissa verkosta ilmaiseksi, mutta varoitetaan etukäteen että täällä on satanut useamman viikon putkeen, joten kuvissakaan minulla ei ole sitten puhtaita vaatteita! :) Sieltä siis muutama kuva muutamasta koirasta sekä meistä. Nyt nukkumaan että jaksaa käydä huomenna Triplellä katsomassa 250 koiraa, sekä asuntoa toistamiseen.