NIE ja Espanjan ihana byrokratia

Tein tänään ensimmäisen yritykseni hankkia NIE, eli espanjalainen henkilönumero. Yllättäen kesän jälkeen käytäntö olikin muuttunut, ja sitä ei saanutkaan heti käteen suoritettuaan tarvittavat toimenpiteet, jotka taasen ovat vailla järjen hiventä.

Ensin jonotettiin poliisilaitokselle hakemaan lomake täytettäväksi, jota sen jälkeen piti käyttää pankissa, että sain kuitin siitä että olin maksanut NIE:stäni maksun. Tämän jälkeen jonotettiin uudelleen poliisiasemalla samaan paikkaan lomakkeen ja kuitin kanssa, jotta virkailija sai tiedot kirjattua ylös koneelle. Aiemmin tässä vaiheessa on kuulemma saanut NIE:n virkailijalta käteen, mutta ei enää. Joudun siis odottamaan NIE:tä ensi viikkoon, jonka jälkeen saan vielä anoa erikseen jotain pientä vihreää paperiläpyskää, jotta saan ostettua auton. "Parasta" tässä episodissa oli osio, eli vuokrasopimus, joka kuulemma piti olla että voi edes anoa NIE:tä. Vuokrasopimusta taas ei pitäisi saada tehtyä ilman NIE:tä - ai miten niin ristiriitaista?! Onneksi ystävällinen kiinteistönvälittäjäni suostui jeesimään ja antoi minulle vuokrasopimuksen ilman NIE:tä ja ilman vuokranantajan allekirjoitusta (koska sopimusta ei voi tehdä ennen kuin on maksanut ekan kuun vuokran - joka siis maksetaan kun ollaan muuttamassa eli joulukuun 1. päivä. Takuuvuokran maksoin, jotta asuntoa ei vuokrata eteenpäin ennen omaa muuttamistani).

Sain siis sähköpostitse blankon vuokrasopparin, joka minun piti tulostaa ennen poliisilaitokselle menoa, laittaa siihen oma allekirjoitukseni ja väärentää vuokranantajani nimmari (joka tiesi tästä kuviosta ja suostui siihen ystävällisesti). Keskiyön paikkeilla kun rupesimme tulostamaan vuokrasopimusta, loppui printteristä muste. Noh, ei hätää - Malagassahan on varmaan nettikahviloita, joka toisella nurkalla. Seuraavana päivänä siis suuntasin ystäväni kera Malagaan, jossa kulutimme ensimmäiset pari tuntia etsimällä nettikahvilaa, jossa saisin tulostettua vuokrasopimuksen. Arvata tietty saattoi että poliisivirasto oli kaaaukana rannan baareista ja kuppiloista ja nettikahvilan löytämiseen meni ikuisuus. Tästä vielä parempi osio oli kuitenkin se että kun menin anomaan NIE:täni, ei kyseistä paperia tarvittu ollenkaan.

Tässä siis lyhyesti kerrottuna ensimmäinen kosketus Espanjan byrokratiaan ja sen järjettömyyteen. Tiesin jo etukäteen ettei siinä paljoa järkeä ole, mutta silti otti hieman kupoliin ihmeellinen sähläys ja jonottelu vailla järkeä. Katsotaan sitten ensi viikolla mitä teen kun minulla pitäisi olla jo työsopimuskin esittää että saan sen vihreän paperin, jotta saan auton..