Tämän jälkeen pelastettiin sammakoita viekkailta pedoilta (lue Muhikselta)
 |
| Tyylikäs sammakonpelastaja työssään |
 |
| Pelastuksen kohde, Saku Sammakko |
Näin saatiinkiin purkkiin perjantai, hurjan villiä tämä elämä Espanjassa aina välillä!
Lauantaille olin sopinut työkaverini perheensä kanssa vierailun luokseni katsomaan Bobbya. Hän oli kuullut ruokatunnilla sivulauseen jossa olin puhunut Bobbyn etsivän kotia, ja tällä perheellä oli ollut jo pidemmän aikaa hakusessa toinen espanjanvesikoira heidän oman vesikoiratyttönsä seuraksi. Perhe tuli katsomaan Bobbya, ja kaikki rakastuivat puolin ja toisin saman tien. Eipä siinä sen kummempaa, Bobby lähti häntä heiluen uusien omistajiensa matkaan, aivan kuin olisi aina siihen kuulunutkin. Käytin heitä omassa eläinlääkärissä hankkimassa sirut ja tarvittavat rokotukset ja sitten olikin jo aika sanoa heipat tälle karvakasalle ja pentujen isälle.
 |
| iloinen Bobby |
En ollut vielä ehtinyt hämmästyksestä ja shokista toipua kun Annan eli Leylan uudet omistajat tulivat käymään mukanaan irkkupariskunta, joka oli tullut heidän koiriaan hoitamaan loman ajaksi. Pariskunta rakastui silminnähden Negritaan ja alkoivat saman tien jarrutteluistani huolimatta suunnitella Nekun vientiä irkkuihin. Heidän lähdettyään aivoni kävivät ylikierroksilla kaikesta tapahtuneesta ja rupesinkin tosissani pohtimaan Nekun kohtaloa. Nekkuhan arkailee uusia ihmisiä, ja aina kyyristyy maahan tai jopa heittäytyy selälleen alistuen, ilmeisesti peläten että joku häntä taas pahoinpitelee. Tämä yhdessä sen seikan kanssa että Nekku on sulautunut laumaani uskomattoman hyvin saivat minut pohtimaan pidemmän kaavan kautta, olisiko minun järkeä pitää Nekku itse vai antaa sen lähteä etsimään uutta kotia. Mielipiteitä useammalta henkilöltä kysyttyäni, tulin siihen tulokseen etten halua ottaa riskiä jossa Nekku ei enää sopeutuisi uuteen kotiin ja näin ollen päätyisi ties mihin jälleen hylätyksi. Päätös tuli tehtyä, ja pieni Negrita onkin nyt pysyvästi oman laumani jäsen :)
 |
| 2 huonosti poseeraavaa linssiludea |
Tässä vaiheessa lauantai oli vasta alkuvaiheessa, sillä olin lähdössä Fuengirolaan ystäväni tupareihin. Tupareissa tapasin paljon uusia tyyppejä, mm. erään tytön joka kiinnostui Muhiksesta kovin. Hänellä oli aiemmin ollut kissoja, jotka hän oli joutunut päästämään paremmille hiirimaille kisujen ollessa kunnioitettavassa 17 vuoden iässä. Näin ollen uudelle kisulle olisi paikka vapaana, ja jäimme tilanteeseen jossa selvitän matkasta tulevat kulut hänelle. Lentopaikka hänelle olisi mahdollisesti jo vapaana sillä seuraavan kerran saan Suomesta vieraita elokuun alussa, rakkaan ystäväni saapuessa minua ilahduttamaan ❤ Mikäli saisin Muhikselle varmistettua kodin, voisin käydä erään pizzerian pihalta noukkimassa yhden pienen mustavalkoisen kieroon katsovan söpöläisen hoiviini..
 |
| Muhis poseeraa |
Itse juhlinta Fuengirolassa olikin sitten taas oma juttunsa. Kiersimme useamman paikan läpi, ja välillä kun jonotit muutaman parimetrisen transvestiitin välissä vessaan, tuli kyllä sekä äitiä että Coinia ikävä.. Loppuillasta löytyi kuitenkin helmi. Paikka jossa on (kuulemma) aina livebändi, ja jossa soitetaan reggaetonin ja salsan sijaan rockia. Pidän toki salsan ja muiden tanssimisesta, ja niitä tanssinkin kyseisenä iltana, mutta vasta tuonne baariin mentyämme tuli minulle olo kuin olisin kotiin tullut. Ihmiset näyttivät tutuilta, kuulostivat tutuilta ja olivat ystävällisiä kaikki jammaillen yhdessä. Poissa oli lihatiski-efekti ja jatkuva tarkkailun kohteena oleminen. Sopivan rupuinen paikka minulle ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti