Kello on vähän yli yksi yöllä, mikä on oman mittapuuni mukaan törkeän myöhäinen arki-illaksi, minun välillä käydessä lakanoiden väliin kahdeksan aikoihin. Olen viimeiset pari yötä kärsinyt mega-luokan insomniasta, mikä on todella harvinaista. Vaikka lämpötila Espanjassa on noussut uusiin sfääreihin, olen saanut kämpän pidettyä kivan viileänä mutta silti nukkumatti loistaa poissaolollaan. Toivottavasti tilapäinen häiriö käpylisäkkeessä, mikäli se nyt sitä unta sääteli - vai liittyiköhän se johonkin aivan muuhun..
En saanut viikonloppuna juuri mitään aikaiseksi, mikä on toisaalta piristävää vaihtelua ainaisen tee-sitä, tee-tätä suhailun sijaan. Silti tuntuu kuin ajelehtisin jonkinlaisessa sumussa, lamaantuneena omaan kroppaani ja ajatuksiini. Ajatukset joihin ei ole mitään kontrollia tai valtaa, vellovat aivojen sähköbaanoja pitkin.
Tekstistä huomaa että on yö ja olen ollut omien ajatusteni vankina, taas. Taidan hakea vähän niska- ja särkylääkettä, ja koittaa tainnuttaa itseni uneen pienten karvakuonojen seuraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti