Helteinen juhannus Madridissa

Alkuviikon kaaos alkaa jo vähän seljetä, vedenpaisumuksen loppuessa ja jopa veden palautuessa hanoihin. Vuokraisäntä on edelleen tosin sairaalassa tiedottomassa tilassa, ilmeisesti aivohalvauksen tai vastaavan saaneena eli vähän jännittää mitä tulevaisuudessa tapahtuu esim. talon osalta. Palataan kuitenkin juhannukseen ja Madridiin.

 

Matka taittui ajatusvirheen ja yhteisen aivokooman takia Cordoban kautta, sen sijaan että oltaisiin koukattu Granadasta ja Ojénin kautta - kaiken lisäksi vielä kumpaankin suuntaan. Onneksi tästä ei tullut kuin vajaa tunti lisäajoa ja pääsin samalla kurkistamaan ohimennen yhteen Espanjan kuumimmista paikoista eli Cordobaan. Paluumatkalla kyseisessä paikassa oli vielä iltakahdeksen jälkeen auton mittarin mukaan 37.5 astetta ja kättä ulos ikkunasta tunkiessa oli kuin olisi sen hiustenkuivaajan eteen laittanut.

 

Auton ilmastointi tuolla säällä oli enemmän kuin lahja taivaasta

 

Ajettiin tosiaan suoraan Malagasta oman agilitykerhomme tiloille Madridin eteläpuolelle Morata de Tajuñan alueelle, missä oli viimeiset harjoitukset ennen kisoja ja tapasimme viikonlopun isäntämme Ivanin. Ivan on saavuttanut agilityssa, luoja ties kaiken mahdollisen kisaten aina maailman kisoissa asti menestyksekkäästi. Oli siis jännä päästä saamaan häneltä vinkkejä ja ohjeita, joista muutama olikin sellainen että pystyin ne ottamaan heti käyttöön. Loput metodit sitten vain sekottivatkin pienen ja väsyneen matkailjan päätä.

 

Odotellessa juhannus-fiilistä tuomaan, kokonainen 1 siideri!

Haluan ton talon tuolta jyrkänteen päältä..

koirien kuljetusta luxus-tyyliin

 Harjoituksissa meni luvattoman myöhään, ja illallinen Ivanin luona Arganda del Reyn kaupunginosassa oli niinkin aikaisin kuin puoli 1 yöllä. Onneksi seuraavana aamuna kisat alkaisivat vasta kolmen kieppeillä joten saimme ruhtinaallisesti nukkua huikeat 7 tuntia ennen kuin oli noustava ylös siirtämään autoa auringosta varjoon.

 

Kisat olivat aiemmin mainitsemani Soto del Realin alueella pohjois-Madridissa, jonne ajoi n. tunnin Madridin eteläpuolelta moottoriteitä pitkin. Toki vaunu hidastaa jonkin verran matkaa, mutta aika hyvän kuvan kaupungin laajuudesta sai. Myös maaston ulkonäkö muuttui tasaisesta ja ruskeasta Pohjanmaasta (♥) jylhiin lumihuippuisiin vuoriin noin lyhyen matkan aikana.

 

 

 

Matkalla Malagasta Madridiin, olin jostain syystä bongaillut vain omituisia maamerkkejä/nähtävyyksiä kuten metallisia jättiaaseja ja -härkiä, bordelleja ja vankiloita, mikä varmaan kertonee osittain kuinka jännittäviä nähtävyyksiä/maisemia matkalla oli. Soto del Real ei myöskään pettänyt, ja päädyin siis kuvailemaan vauhdista tätä hyvin tunnettua vankilaa. Ehkä voisin hankkia uuden uran matkailujournalistina, joka tutkii ja kuvaa eri maiden vankiloita.

 

Kuvan laatu kännykällä otettuna ei ihan päätä huimaa

 

Itse kisoista jäi sekalaiset fiilikset koska suurin osa kaikista 4:stä radasta olin ihan sekaisin jostain käsittämättömästä syystä, samoin kuin koira. Lopputuloksena oli siis upeat hylkäykset kaikista radoista, mutta paljon naurua ja rusketusta raajoihin. Ainoastaan yhden radan videon kehtaan tähän linkata, jos sitä ei joku jo ole fb:ssä nähnyt. Ignooraattehan huutoni videolla, väitän sen edelleen  olevan ainoa keino saada höyryjunana kulkeva koira kuuntelemaan kun tämä on lukinnut seuraavan (väärän) esteen silmiinsä kuin torpedo kohteensa konsanaan. Tässä siis linkki ainoaan rataan, jonka kehtaan sanoa olevan ok ja näyttävän edes läheisesti siltä mitä osaamme.

 

Johanna y TomTom @ Madrid (Pura Vida) 22.6.2013

Paikka oli mukavasti maalla (campolla), ja lähistöllä meni pieni joki, jonne mentiin aina koirien kanssa kävelylle ja viilentymään. Chica ja Vinski ehkä vähän laskemaan energiakierroksiaan.

Chica kahlailee

Tohelo ja torvelo tutkii heinikkoa



 

Kukaan ei varmaan usko ilman todisteita kun sanon että Vinski meni ensimmäisenä päivänä, itse - omasta vapaasta tahdostaan kokonaan kastelemaan itsensä tonkiessaan joen pohjaa. Ennemmin olisin voinut kuvitella tuon kävelevän kahdella jalalla pari kilometriä.

Paluumatka tuntui tuhottoman pitkältä ja olinkin kotona aivan törkeän myöhään/aikaisin, miten sen haluaa laskea. Paluumatkalla nähtiin mystinen leijailija, joka hetken näytti siltä että se laskeutuu suoraan automme päälle. En edelleenkään tiedä mikä kyseessä oli, kenties jokin rantakirppu joka oli laskuvarjoon kiinnitetty? Suoraan "Matka maailman ympäri 80 päivässä"-sarjasta se vempele kuitenkin oli.

  

Kaikkien onneksi lentävä rantakirppu laskeutui meidän ylitsemme viereiselle pellolle.