Matkalla maineeseen ja kunniaan..

Huh! Pitkä viikonloppu takana, ja mikään ei väsytä niin hyvin kuin ulkoilmassa hengailu yhdistettynä liikuntaan. Viime yönä tuli nukuttua reilut 9 tuntia, ja tuntuu silti vielä kuin pari tuntia olisi saanut olla lisää. Viikonloppu ylitti odotukseni, mutta edetääs tämä oikeassa aikajärjestyksessä..

 

Toistaiseksi tuntemattomasta syystä oli alkuviikon jännitykseni hävinnyt tuhkana tuuleen loppuviikosta, ja lauantaina olinkin vielä päivällä täysin rauhallinen. Hetkellisen verenpaineen purkauksen tosin aiheutti vuokraisäntäni säntäämälle paikalle ennen aamuseitsemää, tietysti mitään ilmoittamatta.. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, joten tällä kertaa hermoni eivät pitäneet ja säntäsin suoraan sängystä ulos kiukkuamaan huonolla espanjallani. Olen tähän asti ollut todella joustava ja ymmärtänyt jos hän on tullut ilmoittamatta esim. rappaamaan seiniä juuri sinä päivänä kun minun oli tarkoitus nukkua päiväunet edellisten yöunien jäätyä vähäisiksi ymv. Mutta että viikonloppuna, jolloin on ainoa mahdollisuuteni nukkua pidempään, ja vielä ennen tärkeitä kisoja - No way Mr! Herra sai kuulla kunniansa, ja varmasti huomata ettei yleensä niin seesteisiä suomalaisia kannata suututtaa. Toivon että tämä asia meni nyt kunnolla perille, sillä jos sama meno jatkuu hankin isoimman ja eniten ärisevän mastiffin pihaani vartioimaan. Toinen vaihtoehto on toki hakea treenikoirani Tomppa päivähoitoon, joka on kuulemma parempaakin parempi pihavahti..

 

Sain verenpaineeni alas (vieläkin mystistä että miten..) jonka jälkeen pakkasin tavarat ja koirat autoon ja suuntasin kohti Alhaurin de la Torrea josta lähtisimme matkaan kohti Algecirasta.

Auto & koiratraileri-yhdistelmässä meitä oli loppujen lopuksi mukana 2 ihmistä sekä 12 koiraa, joista kisaavia koiria oli ainoastaan 4. Itse toki jouduin ottamaan omani mukaan kun en niille hoitajaa saanut, ja ohjaajani otti mukaan italiaanopentunsa (3 kpl) sekä bordercolliepentunsa (2 kpl). Voin kertoa että meidän leirissä oli ainakin säpinää..

 

Koiratraileri, joka käsittää 4 boksia koirille sekä päällä olevan säilytystilan tavaroille, loistava keksintö!

 

Luulimme lähtevämme matkaan sen verran ajoissa että olisimme ensimmäisinä paikalla mutta se osoittautui utopistiseksi hourailuksi. Olimme perillä n. yhden maissa, ja jäljellä oli enää 1 riittävän iso paikka oli jonne köörimme mahtuisi. Aikaa kuitenkin oli runsaasti joten saimme kivasti leirin pystyyn, koirat lenkitettyä sekä hieman sapuskaa omaankin kupuun. Ensimmäisenä kisavuorossa oli 2-luokka, joten oma odotukseni jatkui alkuiltaan saakka.

 

Möksät kasassa

Perjantaista voidaan kertoa sen verran että sain kummankin koiran kanssa hylkäyksen, mikä ei tullut yllätyksenä sillä itse jännitin kovasti mikä kostautui liian nopean koiran kanssa ilman ylimääräisiä selittelyjä. Blues-italiaanon kanssa ongelmaksi muodostui nk. mammanpoika-syndrooma eli poju päätti kesken kummankin radan lähteä etsimään mammaansa aitojen vierustoilta, jonka takia jouduin käyttämään kaikki taitoni houkutellakseni sen takaisin hoitamaan homma loppuun. Sama temppu tuli vastaan sunnuntainkin kisassa, sillä erolla että Blues lähti kokonaan pois radalta aitojen välistä. Näin ollen saatiin vahvistus että on ehkä turha jatkaa tätä kokeilua meidän välillä ainakaan tässä vaiheessa. Harmi, sillä harjoituksissa Blues ja minä ollaan oltu täydellinen parivaljakko vaikka itse sanonkin, meidän vauhdit pelasi hyvin yhteen ja saatiin vaikeitakin teknisiä juttuja menemään putkeen.

 

Blues päätti myös karata kameran tieltä..

Sunnuntai olikin sitten yhtä onnistumisen juhlaa, ainakin henkilökohtaisesti! Se missä lauantaina Tomppa juoksi suoraan kontaktiesteiden yli liian innostuneena, hän tällä kertaa pysähtyi ja jopa kuunteli minua. Ylitin itseni jo pelkästään siinä että kumpanakin päivänä osasin radat hyvin, enkä unohtanut reittejä kertaakaan. Toinen onnistuminen tapahtui kun pystyin pysymään Tompan vauhdissa mukana, huolimatta siitä että varsinkin viimeinen sunnuntain rata oli rakennettu neljäksi suoraksi autobaanaksi, mitkä on aina vaikeita nopean koiran kanssa. Sunnuntaina saimme kummastakin radasta 2 kieltäytymisvirhettä ja yhden virheen, mikä tarkoittaa 15 virhepistettä/rata sekä arvosanan "Muy Bueno". Näillä tuloksilla tulimme kummallakin radalla sijalle 4. ja kokonaistuloksissa sijalle 4. jihuu !!

 

1. rata tulokset

 

Kokonaistulokset sijoituksineen

 

Täytyy antaa extra-pisteitä Algecirasin agilitykerholle siitä että varmaan ensimmäistä kertaa joku Espanjassa (ja Suomessakin..) osaa kirjoittaa mun etunimen JA sukunimen oikein.

 

Sunnuntain tähti TomTom eli "Tomppa"

 

Kisafiiliksiä

 

Loppusummauksena kisoista jäi todella hyvä fiilis ja motivaatio kohdilleen. Tompalla on kirjoissaan tällä hetkellä ainoastaan 1 kpl 0-tuloksia (tarkoittaen puhdasta rataa ilman virheitä) vaikka poika on kilpauransa aloittanut jo vuonna 2008. Kertoo siis kuinka helppoa noita on saada.. Agilitykoirana Tomppa ihan loistava, siltä löytyy enemmän kuin riittävästi nopeutta ja intoa päästäkseen huipulle - suurin haaste onkin saada minusta ohjaajana tarpeeksi nopea että niitä nollatuloksia päästäisiin kahmimaan.. Haaste ei ainakaan liian matalalla ole :) Puhumattakaan siitä kun ekan kerran saan Vinskin ja Chican radalle..

 

Harjoitukset on omienkin osalta koko ajan käynnissä. Oma jengini viihtyikin viikonlopun mukana oikein mainiosti, varsinkin Chica ja Vinski jotka pääsivät tutustumaan toisiin koiriin ja peuhaamaan näiden kanssa. Nekku sen sijaan keräsi rohkeutta uusien paikkojen ja koirien tutkimiseen, ja teki uuden ennätyksen olemalla oksentamatta koko meno/paluumatkalla! Kaikki olivatkin sunnuntaina kotiin palatessa ennätyksellisen rauhallisia sohvaperunoita.