Starting from a scratch

Näin ikään, sain ihka ensimmäisen blogini pystyyn. Päätös Espanjaan muutosta on siis tehty, joten ajattelin että olisi kivaa saada ajatuksiaan tallennettua ja mahdollisesti niistä voisi olla apua toisille ulkomaille muuttaville (jos tätä nyt ikinä kukaan lukee). Palasin juuri Espanjasta, tarkemmin sanottuna Malagan alueelta viikon "lomalta", jos sen nyt niin voi muotoilla. Lähdin tuntemattomien ihmisten luo "pelastamaan" kodittomia koiria. Laitan aina tuon pelastamisen heittomerkkeihin, sillä se on jotenkin todella kornin kuuloista, pelastaminen kun ei aina tarkoita sitä että hamstrataan kaikki kuolevat omaan kotiinn. Pelastamista kun voi olla niin monenlaista, välillä paljon vaikeammin selitettävää. Joka tapauksessa, olin viikon ennestään tuntemattomien ihmisten luona, jotka ottivat minut tästä huolimatta, avosylin vastaan. He tekevät yhteistyötä erään Suomalaisen yhdistyksen kanssa, joka tuo Suomeen koiria adoptoitavaksi. Heillä on kotihoidossa vaihteleva määrä koiria, jotka eivät selviä, syystä tai toisesta (kipeitä, arkoja tms.) espanjalaisilla koiratarhoilla. Koko viikon minulla oli tunne kuin olisin tullut kotiin. Olen aina viihtynyt välimerellä, olen siellä useampaan otteeseen aiemmin ollut töissäkin, eri maassa tosin. Periaatteessa päätös tuli siinä vaiheessa kun astuin koneesta ulos Tampereella n. 10 asteen lämpöön ja vesisateeseen.

Minulla ei ole mitään Suomessa, joka minua pidättelisi. Avomieheni jätti minut kesällä ja muutti pois. Vanhempani asuvat 6 tunnin automatkan päässä, lentäen Espanjasta menee 4 tuntia.. Ystäviä en ollut uudessa kaupungissa ehtinyt kuin pienen kourallisen kerätä, ja oikeat ystävyydet kyllä kestävät välimatkat. Siitä minulla on todisteita jo aiemmista lähdöistäni. Koska olen luonteeltani eläinrakas, lähtisi eläinlaumani mukaan Espanjaan. Kanipariskunta, joista kummatkin on pelastettuja, pääsee mukaan. Samoin kuin vajaan vuoden ikäinen nahkakoirani, pieni ja höpsö italianvinttikoirapoika. Ainoat ketä eivät tälle seikkailulle lähde on harjasgekkopariskuntani. Toinen kunnioitettavassa 12 vuoden iässä, puoliksi sokeana sekä hänen kaverinsa muutaman vuoden nuorempi uros, jolla on ollut poikasesta asti kiero selkäranka. Liskojen vaivat eivät ole heitä mitenkään vaivanneet, terveydentilaa on tarkkailtu vuosia. Tulin kuitenkin siihen raskaaseen tulokseen että heidän kuntonsa tuskin kestäisi lentomatkoja, uuteen ilmastoon sopeutumista sekä uuden bakteerikannan kohtaamista, välimerellä kun elelee omat gekkolajinsa. Eteenpäin en halua heitä enää antaa noin pitkällä iällä, ja omituislaatuisten ulkonäköjensä perusteella. Raskain päätös tätä matkaa kohtaan onkin heidän aikansa päättyminen. Se, missä ja milloin tämä tapahtuu en tiedä, ainoa fakta on että se tulee olemaan vaikeaa niin monen yhteisen vuoden perusteella. Kummankin luonne on puhdasta kultaa.

Uusin laumamme jäsen, joka tällä hetkellä vielä tosin on Espanjassa, on kunnalliselta tappotarhalta pelastamani pinseri-mäyräkoira-podenco-mix (?) tyttö nimeltään Chica. Chica asuu kotihoidossa samaisen perheen luona, jossa lomailin. Samalta tarhalta Chican kanssa lähti 4 muuta koiraa, joille on koti etsinnässä, tosin yksi on jo varattuna. Chica tulee näillä näkymin lokakuussa Suomeen lentokummin avulla. Mikäli kummia ei löydy, luulen että Chica saa odottaa marraskuuhun, joka on todennäköisesti se kuukausi kun me muutamme. Mikäli työpaikka vain järjestyy.



Chica kunnallisella koiratarhalla, etummaisena

Olen siitä hyvässä asemassa että puhun useaa eri pohjoismaista kieltä sekä sujuvasti englantia. Espanjan taitoni on tällä hetkellä se mihin minun pitäisi yrittää panostaa, tosin uskon sen paranevan käytössä, samoin kuten kävi ruotsini kanssa. Sain lomani aikana useita hyviä kontakteja, erittäin mukavien ja ystävällisten ihmisten luota, joiden kautta aloitan työn hakemisen. Väliaikainen asunto minulle on jo luvattu heidän luotaan, oman talon / villan saan etsiä kunhan pääsen paikan päälle.

Tässä siis pikaisena lähtökohta mistä ollaan aloittamassa. Yritän siis kuvata koko muuttoprosessia, kaikkine ihanuuksineen ja kamaluuksineen - varsinkin kun mukana kuvioissa lisämausteena on eläimet.