Intoa täynnä

Olen ollut ihan täpinöissäni lippujen varaamisesta asti, ja tuntuu että lähtöpäivään on ikuisuus. Läksiäiset on jo suunniteltu, ja näillä näkymin kaikki tärkeät ystäväni ympäri Suomen ovat pääsemässä paikalle, mikä on ihan uskomatonta!! Tiedän jo etukäteen että päivästä/illasta tulee tunteellinen ja varmasti vuodatan monet kyyneleet kun ajattelen että joudun jättämään heidät Suomeen. Pitäisi yrittää kuitenkin ajatella että muutan vain Espanjaan, n. 4 tunnin lentomatkan päähän - se ei ole mikään maailmaa kaatava matka verrattuna vaikka Australiassa asuvaan ystävääni. Juttelin myös veljeni avovaimon, eli kummityttöni äidin kanssa eilen, ja hän mainitsikin että joulu on tulossa, ja materiaalisten lahjojen sijaan saankin lahjaksi tästä lähtien lentolippuja! Ihana ajatus, ja vielä enemmän minua ilahduttaa ajatus hänestä ja maailman ihanimmasta pienestä kummitytöstäni vierailemassa Espanjassa luonani <3 He ovat erittäin rakkaita minulle, ja surettaa kyllä kieltämättä kovin etten ole näkemässä pienen tytön isoksi kasvua - he kun tuossa parin vuoden iässä kasvavat ihan älytöntä vauhtia. Taattua itkua on siis luvassa kun kummityttö soittaa ja sanoo puhelimeen "täti".



Eläinrakas heti pienestä pitäen kuten kummitätinsä

Se mistä kuitenkin olen enemmän kuin innoissani, on tuleva kodittomien koirien auttaminen. Olen ollut vapaaehtoistoiminnassa mukana vasta lyhyen aikaa, jos ei lasketa noita kanien pelastamisia sellaiseksi. Olen täällä Suomen päässä auttanut lentokentällä vastaanottaen saapuvia koiria tuleville omistajilleen, ja jälleen ensi viikolla olen menossa yöllä kentälle vastaan. Työ on äärimmäisen palkitsevaa, sitä tunnetta on vaikea kuvailla kun kauan odotettu koiraa saapuu kentälle ja uusi omistaja saa koiran lentoboksista syliinsä ensimmäistä kertaa. Välillä tämä työ on rankkaa kun joutuu heräämään keskellä yötä ja silti aamulla menemään normaalisti toimistoaikoihin töihin.

Espanjan päässä vapaaehtoistyö tulee olemaan saman tapaista, koirien viemistä lentokentälle, eläinlääkäriin ja traces-tarkastukseen. Lisäksi olen ajatellut ottaa kotihoitoon tilanteen niin vaatiessa, ja tulevan asuntoni niin salliessa, pienen määrän koiria. Vinski italiaanon ja Chican koko ja luonne hieman rajoittavat, tulevia koiria mutta uskon että minusta on hyötyä myös siellä päässä. Ilmasto ainakin Vinskille ja minulle on suotuisampi :) Lisäksi pursuan ideoita tämän isomman kotihoitopaikan varojenkeräystä varten. Fakta on että 38 koiraa syövät valtavasti muonaa. Tällä hetkellä kotihoitopaikka siis tekeekin suurta osaa työstä täysin omasta pussistaan 24/7 ja tämän vuoksi varojenkeräys-kampanjat ovat enemmän kuin tervetulleita. Fuengirolan laaja suomalaiskanta taas tarkoittaa sitä että pystymme järjestämään hyväntekeväisyys match showta tai gaalaillallisia joiden tuotto ohjataan kotihoitopaikan koirien auttamiseksi. Enää siis pitää päästä paikan päälle ja ruveta toteuttamaan loputonta idea-valikoimaa!


 
Eilen Espanjalaisella koiratarhalle tuotu pieni ja aliravittu galgo-pentu

Yllä olevassa kuvassa eilen espanajalaiselle koiratarhalle tuotu aliravittu galgo-pentu (espanjalainen vinttikoira) joka sulatti sydämeni. Jos olisin jo Espanjassa asumassa olisin käynyt tämän pitkäkoiven hakemassa hoitooni. Tunnen suurta sympatiaa ja rakkautta kaikkia vinttikoiria kohtaan. Espanjassa varsin huonossa asemassa ovat juuri nämä erittäin ihmisystävälliset ja omistajauskolliset galgot. Googlettamalla löytää ihan järkyttävää materiaalia siitä mitä nämä erittäin hyväluonteiset koirat joutuvat kokemaan. En suosittele että herkimmät edes harkitsevat googlettavansa.