Elämä viimein voitti torstai-aamuna kun huomasin heränneeni ilman kuumetta, ainoastaan pään ollessa täynnä räkää ja keuhkojen pyrkiessä purkautumaan ulos suuni kautta. Nukuin poikkeuksellisen pitkään näistä huolimatta, sillä yön aikana oli ollut ihan järkyttävä ukkosmyräkkä monen, monen tunnin ajan. Pahimmillaan tuntui kuin taivas olisi kirjaimellisesti revennyt tai joku vääntänyt jättikokoista peltiä rikki korvan juuressa. Yllättävää kyllä vielä pahempaa oli kun ukkonen oli hieman kauempana, jolloin ukkonen kuului enemmän normaalina tykkijyrinänä - tämä jyrinä sen sijaan aiheutti ikkunoihin ihan järkyttävät tärinät ja jossain vaiheessa olin varma että koko ikkuna hajoaa. Jo toistamiseen palasi mieleeni Vang Viengin myrsky Laosissa. Koirat osottautuivat ukkosen kestäviksi, kukaan neljästä ei ruvennut huutamaan tai vaihtelemaan paikkaansa vaan tyytyväisesti kuorsasivat. Minä, joka aiemmin olen ollut arka yksin ollessani ukkosella, olin enemmänkin ärsyyntynyt kun en saanut rauhassa nukkua. Ehkä jotain kehitystä on siis tapahtunut rohkeudelleni kun en enää pelkää pimeää, ukkosta tai yksin asumista maalla omassa talossa. Vau mikä saavutus 26-vuotiaalle.. Myrsky oli tuonut lähialueen vuorien huipuille valkoisen lumikerroksen ekan kerran tälle talvea, valitettavasti kuvat ei anna oikeutta sille kuinka hieno tuo näky paikan päällä oli.
Mietin tuliaisia ostaessani että hassua miten minulla on samanlainen odottava fiilis kuin aiemmin Suomessa oli ulkomaille lähtiessä. Tarkoittaako tämä siis sitä että pidän Espanjaa kotimaanani ja Suomi on kuin onkin mulle nyt enemmän lomakohde kuin maa johon tuntisin palaavani kotiin (mikä ei siis yleensä ole ollut näin innostavaa - Suomeen palaaminen)? Mielenkiintoisia juttuja, eikai sitä pakko ole rajoittaa omaa kotimaataan vain yhteen maahan, joten tyydyn vain toteamaan että "my home is where my heart is". Onko kukaan muuten sattunut näkemään kyseistä verta pumpaavaa elintäni? Olisi kiva tietää missä se vaeltelee. Tällä hetkellä home on Alhaurin de la Torressa, ystävän luona vierasmakkarissa. Ja vaikka olen pitkästä aikaa ollut koko päivän menossa ja pystyssä, sängyssä kuolemisen sijaan, ei uni meinaa tulla silmään. Voiko mua oikeasti jännittää 10 päivän Suomen loma, kun ennen Aasian reppureissaustakin nukuin kuin tukki ilman minkään maailman ajatuksia tulevasta reissusta. Mystistä.
 |
| Lunta vuoren huipulla, tuolla jossain.. |
 |
| Vinski on tätä mieltä mun Suomeen lähdöstä, aika vakavana.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti