Viikonloppu lusittiin jälleen kerran liian nopeasti, ja suurin osa ajasta menikin muualla kuin kotona voimia kerätessä (mikä ei olisi ollenkaan ollut pahasta.) Perjantai-illan yritin epätoivoisesti korjata porttiani, sillä Chica oli edellispäivänä jälleen keksinyt uuden reitin karata. Tällä kertaa karkureissu vaan meinasi päättyä huonosti sillä Chica oli suunnannut naapurin kanalaan (mitä en edes tiennyt olevan olemassa), ja päätyi naapurin huutojen säestyksellä juoskemaan takaisin kotiin suu täynnä kanan höyhemiä.. Koska naapuri ei vaatinut rahoja, tai edes ollut älyttömän vihainen tilanteen huomioon ottaen (ehkä mun silmien räpsyttely ja huonolla espanjalla anteeksi pyytelyni auttoivat) oletan että kanat jäivät henkiin. Tästä viisastuneena käytinkin siis perjantai-illasta 2 tuntia portin korjaamiseen. Lopputulos oli tämä
 |
| Katu-uskottavaa laastaria |
Vetaisin siis portilla makoisan haavan käteeni, joka vuoti vielä maanantainakin. Kaiken lisäksi neiti Chiquitita keksi lauantai-aamuna tavan ohittaa mun 2 tuntia puurtamani korjaus aitaan.. Meni herne nenään ja pinosin tiilistä muurin portin eteen, ja kas kummaa neiti pikkukettu on pysynyt ainakin sunnuntain aitojen sisäpuolella, hurraa!
Mun naapurit on aika ihania, vaikka osaltaankin ovat omituista väkeä pitämällä koiria asumassa palstalla, jossa eivät itse asu. Torstain kana-episodista huolimatta naapurin setä toi perjantaina mulle laatikollisen appelsiineja kun se oli aiemmin tiedustellut mitä puita mulla kasvaa (toistaiseksi ainoastaan sitruunoita on saatavilla). Lisäksi toinen naapuri kävi esittelemässä tämän rauhallisemman hevosen mulle, niiden sukulaispojan ollessa selässä (joka myös kovasti kehui heppaa). Nyt enää pitäisi uskaltaa lähteä ratsaille, vähän jänskättää kun nää näiden hevoset tuppaa olemaan vähän säpäkämpiä, jopa ne rauhallisemmiksikin tituleeratut.
 |
| Naapurin tuomat appelsiinit |
Muuten viikonloppu kuluikin ystäväni luona kun siirryin lunastamaan lupaustani auttaa häntä siivoamaan/järjestämään talonsa vastineeksi siitä, että hän uskomattomana fairy godmotherina, pystyi lainaamaan minulle kipeästi tarvitsemani takuuvuokran. Oli siis aika kääriä hihat ja ruveta heilumaan uima-altaalla haavien kanssa. Olin ilmeisen vakuuttava allaspoika, sillä ystäväni naapuritkin tulivat työni jälkeä kehumaan tai vaihtoehtoisesti välttelemään omia hommiaan eli ruohon leikkuuta. Joka tapauksessa sain hyvän alun velkani maksamiselle, vaikka laiskana ihmisenä olisi tietysti ollut mukavampi lölliä kotona auringossa. Tosin sunnuntaina sain todistettavasti aurinkoa 4 tunnin agility-riehunnan aikana, sillä mulle on ilmestynyt, joka keväinen ilmiö (yleensä tosin vasta toukokuussa Suomessa ollessa) nenäpisamat! :) Ensi viikonloppu onkin viimeinen viikonloppu ennen Suomen reissua, ja tulevaa konemusa-pippalointia Serenassa - eli viimeinen mahdollisuus yrittää värittää maidon valkeaa alaruumistani edes vähän täsmäämään kasvojen ja käsivarsien väriin.
 |
| nti. Pisamanenä |
 |
| Tinka osaa myös nauttia auringosta |
 |
| Vinski on päässyt kirputuksen makuun |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti