(Matka)kuumetta ja lisää urgenciaa

Ensimmäistä kertaa viimeisen neljän päivän aikana jaksan edes istua ja paneutua tämän tekstin kirjoittamiseen. Todennäköisesti tästäkin tulee sekavaa mutta haluaisin edes jotenkin pitää tämän ajan tasalla. Mahataudin jälkeen kävi niin että sunnuntaina rupesi agility-harkoissa pikkasen tuntumaan ettei oikein aivot ja kroppa kohtaa, ja lopulta päädyin kentän laidalle istumaan ja miettimään kun en jaksanut enää seistä. Lopulta olotila huononi niin paljon että päädyin raahustamaan kotiin ja mittaamaan kuumeen, ja kappas 39.1 näytti kuumemittari. Sinänsä harvinaista, koska mulla ei ole oikeastaan koskaan kuumetta. Tosin sitten kun se tulee, niin se tulee sitten kanssa voimalla eikä mitään pientä 37.6 pelleilyä.. Sunnuntaista lähtien olen ollut enemmän ja vähemmän taju kankaalla, kuumeen noustessa ylös ja alas, minun rampatessa välillä urgenciassa hakemassa Buranaa (näköjään muuallakin kuin Suomessa parannetaan vaiva kuin vaiva Buranalla..) Olotila ei ottanut kohotakseen, joten tänään olen viimeisen kerran käynyt urgenciassa hakemassa antibiootit akuuttiin poskiontelontulehdukseen. Ainiin, muistutinko jo että olen lentämässä ylihuomenna 2 eri lentoa, ja viettämässä kentillä ja muualla yhteensä 14 tuntia? Mahtaa tehdä nannaa mun korville ja muulle kropalle, joka on siis tosiaan niin heikossa hapessa mahataudista ja kuumeesta, etten jaksa seistä puolta tuntia kauempaa. Istumalla jaksaa jokusen tunnin. Suomeen joka tapauksessa rehaan ruumiini, Helsingin kautta helliin äidin käsiin - saapahan paapoa mua välillä mun kummitytön sijaan *hih*. Mun ruokavaliooni on kuulunu viimeisten 4 päivän aikana n. 6 mansikkaa, n. 5 kaurakeksiä, suolakurkku, serranokinkun pala ja paaaaljon colaa. Ihme ettei voimat ole kovinkaan hääppöiset. Minkäs teet kun olo on huono enkä enää aio palata halailemaan kaakelipönttöä.

Perjantaina oli vielä mukavaa Malagan Ikeassa, sain kaurakeksejäkin!

Lauantaina oli tyyntä myrskyn edellä (lähinnä siis mun kuumeen, ei oikean myrskyn) Sateenkaaria oli joka puolella

Sitten päästiinkin jo asiaan, eli ystävääni kuumemittariin

Kovia kokenut portti

palliton herra tötteröpää

Kaiken kuumeen ja sekavan olotilan tosiaan sitten kruunasi myös Muhiksen alkanut libido. Herra päätti sunnuntaina toteuttaa seksuaalisia mielihalujaan, ja käytännössä otti väkisin murisevan ja huutavan Tinkan keskellä pihaa. Olipahan naapureilla taas nähtävää ja kuultavaa! Joka tapauksessa Muhis lähti pikana pallien poisto leikkaukseen maanantaina, jotta tyyppi ehtisi jokseenkin parantua ennen lähtöäni Suomeen. Ja miten hienosti ja nopeasti toinen onkaan palannut normaaliksi! Antibiootit tämä ottaa innolla vastaan, lähes tulkoon hyökkää pipetin kimppuun kun kaivan sen esille. Tötterökään ei tunnu haittavaan, vaan komea herra senkun löntystää leijonamaisesti päätään heilutellen. Kontrolli olisi lähtöni jälkeen, ja onneksi eläintenhoitajani lupasi siellä toista myös käyttää.

Maanantain pallien poisto opetaarion jälkeen päätin antaa kisuille vapaan yön naapurin koirista, mikä tarkoitti käytännössä sitä että ne joutuivat viettämään yönsä ulkona portin ulkopuolella Muhiksen toipuessa nukutuksestaan. Virhe... Heräsin tiistaina siihen että kummatkin koirat olivat terassilla - ja olivat käytännössä repineet koko portin auki niin että sieltä olisi pienet hevosetkin karanneet. Ei muuta kuin kanin verkkoa esiin, ja jälleen askartelemaan kuumeessa.. Josko tällä kertaa se olisi koiran pitävä? Niin että koirat siis pysyisivät tarvittaessa ulkopuolella.. Kerron myöhemmin episodi-vessan korjauksesta, joka siis saatiin korjattua mutta ajoittui juuri näihin aikoihin ja oli melkoinen farssi. Tällä hetkellä en ole hyvissä puheväleissä hieman vajaan vuokranantajani kanssa, ja miten mielelläni olenkaan poissa Suomessa hetken ajan ettei tarvitse kuunnella hänen jankkaustaan samasta asiasta. Me kaikki kun emme ole niin yksinkertaisia että kaikki pitää toistaa vähintään 3-4 kertaa.. Anteeksi pahat sanani, mutta kerron vain totuuden tällä erää.