Urgenciaa ja neuloja

Viimeiset pari päivää ovat sitten kuluneet sängyn pohjalla ja vaihtoehtoisesti vessassa istuen. Tästä kuvauksesta jokainen voikin sitten päätellä mitä olen potenut, ilman että tarvitsee laittaa tarkempaa taudinkuvausta.. Koska kroppani sai päähänsä alkaa temppuilemaan keskellä viikkoa, tarkoitti tämä myöskin sitä että jouduin etsiytymään päivystykseen, saadakseni tarvittavia todisteita työnantajalleni, ilman että joudun lähettämään hänelle karseaa kuvamateriaali (no hyi yök..!) Edelleenkään en ole saanut aikaiseksi ottaa asioiden hoitovapaata ja mennä kirjautumaan Coiniin virastoon x, jossa he ottaisivat tietoni (mm. nominassa eli palkkakuitissa olevan social securidad numeroni) ylös. Tästä sitten jatkaisin nykyisen asuinkaupunkini puolelle Alhaurin El Grandeen rekisteröimään itseni virallisesti ja saamaan omalääkärin. Vasta tässä vaiheessa oikeasti pystyisin jäämään sairaslomalle, ja saisin kaikki työnantajan vaatimat paperit (sairaslomatodistuksen ja todistuksen siitä että olen jälleen terve - kuinka loogista ja espanjalaista!) Kun en ollut tätä vielä toteuttanut jouduin keskiviikkona tosiaan karauttamaan urgenciaan eli sairaalaan päivystykseen..



..Piikillä

Jonotusta päivystyksessä

Luojalle kiitos espanjankielen taitoisesta ystävästä! Olisin nimittäin ollut erittäin pulassa kun jo neuvoa antavassa numerossa huokaistiin kovin epätoivoisen kuuloisena, että toivottavasti olen saapumassa jonkun henkilön kanssa, joka osaa espanjaa. Lopulta tämä osoittautui oikein hyväksi neuvoksi, sillä olin ihan riittävän kipeä ja siinä vaiheessa kun vastaanottotäti tankkaa kysymyksiä espanjaksi, olivat aivoni niin mössöä, etten lähes osannut omaa puhelinnumeroani tavata, puhumattakaan että olisin ymmärtänyt lääketiede-sanastoa. Odottelua oli reipas 20 minuuttia, mikä oman mittapuuni mukaan on erittäin nopeaa kun puhutaan sairaalan päivystyksestä. Kivasti lääkäri kyseli liudan kysymyksiä, paineli vatsan ja lopulta ehdotti että laitettaisiin mahan lihaksia rentouttava piikki persauksiin. No mikäs siinä, laitetaan vaan, kuulemma nopeuttaa paranemista. Viimeksi penskana on taidettu takapuolta pistellä, jos nyt ei tatuoinnin tekoa lasketa joka suht lähellä kyseistä aluetta viilettää. Joka tapauksessa, miksi neulalla pistäminen sattuu aina enemmän kuin esim. se tatuoinnin teko? Omaa isoa tatuointia Bangkokissa tehdessä loppuajasta toki sattui ihan törkeän paljon, mutta se lähinnä johtui siitä että iho oli niin kosketusarka 5 tunnin session jälkeen. En sentään parkunut ääneen kun muuten mukava hoitaja tämän järkyttävän suuren (ainakin puolimetrisen!) neulan kankkuuni iski. Toimivaa tavaraa joka tapauksessa oli sillä maha on lakannut kokonaan toimimasta tuon jälkeen, mutta hei, eipä ole ollut paha olo eikä varpusparvia näkynyt!

 

Neljän tunnin jälkeen ei enää naurattanut Bangkokissa (11/2010)

Samalla kun olen sairastellut olen yrittänyt jaotellani päässäni mitä kaikkea täytyy suorittaa ennen lähestyvää Suomen visiittiäni. Tärkein on toki hoitaa eläimille hoitaja, joka on alustavasti suunniteltu niin että työkaverini asuisi talossani tämän ajan jolloin asia hoituisi helpoiten. Katsotaan järkyttyykö hän eläintarhastani kun tulee ensi viikolla visiitille. Lisäksi pitäisi koittaa hoitaa wc kuntoon, tällä hetkellä se kun liplattelee vettä non-stop 24/7, mistä varmaan saa mukavan vesilaskun aikaiseksi. Onneksi vuokraisäntä kävi sen jo tsekkaamassa ja putkimies on tilattu kunhan saadaan sopiva aika jolloin olisin myös itse kotona enkä a) tiimipalaverissa töissä b) Ikeassa auttamassa ystävää c) hakemassa Malagasta omia autopapereitani  d) hoitamassa velkojani eli siivoamassa e) hankkimassa kaasulämmitintä Alorasta. Tuossa vain muutama esimerkki mitä pitäisi saada hoidettua ennen lähtöäni, puhumattakaan tuliaisista ja eläinten ruokien hamstraamisesta.

 

Toivon mukaan Negrita, eli naapurin pikkumusta tyttökoira ei rupea tekemään pentuja mun poissaollessani, jolloin työkaverilleni jäisi tämäkin sotku hoidettavaksi. Mikään ei tosin takaa että hän pentunsa tekisi lähelle taloanikaan, mutta yönsä sohvallani viettäneenä ja pihalleni "murtautuneena", en yhtään yllättyisi jos hän ne haluaisi jonnekin lähelle putkauttaa. Negritalla ei virallisesti ole nimeä kuten selvisi tiistaina, kun tyttö oli tosiaan murtautunut aidan ulkopuolelta terassilleni nukkumaan. Chica tietty käytti uuden reiän hyväkseen ja otti jalat alleen minun viipottaessa perässä vatsaani pidellen. Sain kettutytön kiinni naapurin puolella, jossa naapurin mummo rupesi selittämään linnuistaan ja siitä kuinka Chica niitä on aiemmin ahdistellut.. Onneksi hän ei vihainen ollut, tosin suurin osa puheesta meni täysin ohi kun en vain yksinkertaisesti ymmärtänyt. Kysyin häneltä kuitenkin koirien nimiä ja ainoastaan takkutukalla oli nimi, jonka hän kykeni muistamaan. Takkutukka onkin siis nykyään Johnny :) Otin siis oikeuden omiin käsiini ja kun Tanjushka ei suuhuni oikein luonnistunut, päädyin mustan söpöliinin nimeämään Negritaksi. Kysyin myös Negritan pennuista, mummo sanoi että juu pentuja on tulossa ja isä on kuulemma joku lähialueella asuva koira.. Hyvin tiedostavaa touhua, ja niiiiin espanjalaista kuin vain voi olla! Takkuileva keskustelumme naapurin mummon kanssa keskeytyi kun huomattiin että Muhis oli löytänyt Negritan tekemän reiän ja oli päättänyt tulla katsomaan mitä ihmettä pällistelimme. Koira toiseen kainaloon ja kissa toiseen kainaloon ja kohti omaa taloa. Kuinka ihminen voikaan välillä hävetä omien eläintensä käytöstä..

 

Vinski pitää huolta kirputtamalla tulevaa mammaa

Ainiin, lisätään vielä loppuun edellisestä postauksesta unohtamani kaksi Suomi-himoa..

Sushia <3 mieluiten Itiksen all you can eat-konsepti, josta saa 110 % varmuudella puolitappavan ähkyn

Kotipizzan Parmiamo (extrana punasipulia, nams!!)