Alóra roadtrip

Perjantai-iltana päädyin lähtemään pikaiselle roadtripille Aloraan ystäväni sekä hänen ystävänsä kanssa. Ystäväni edesmennyt äiti omisti hienon talon korkealla vuoristossa, jota ystäväni on (epäonnisesti) vuokrannut lyhyen aikaa kahdelle britti-naiselle ja epäonnesta johtuen oli pakollinen autoajelu edessä töiden jälkeen. Pikaisena huomautuksena tähän väliin, Espanjassa asuessa eniten ihmisiä (mukaan lukien minua ja ystäviäni) ovat britit kusettaneet, ja tämä on useamman henkilön kautta todettu fakta. Pahinta tässä on se että ensin he käyttäytyvät ja esiintyvät ystävinäsi ja kun rupeaa taloudellisesti menemään huonosti, on heillä pokkaa yrittää kusettaa jopa ystäviään. Suomalaisena periaatteen ihmisenä tällainen käytös nostattaa mulla käsikarvat pystyyn, enkä oman kusetus-yritykseni jälkeen ole vilkaissutkaan tähän henkilöön päin. Jotain rotia sillä kusetetaanko ventovieraita vai omia ystäviä! Joka tapauksessa maisemat Alórassa olivat huikeat, vaikka tie perille olikin pitkähkö ja kuoppainen.

Joen pohjalta lähdettiin kipuamaan ylöspäin

Pikkasen jo korkeammalla

Ihana talo, rakastuin :)

Näkymä talolta kun aurinko laski vuorten taa

Pakolliset asiat saatiin hoidettua ja pimeän laskeuduttua pääsimme myös pienellä poppoollamme takaisin Coiniin. Lopun viikonlopusta kulutinkin pyrkien purkamaan loput tavarat oikeille paikoilleen ja taltuttamaan massiivista pyykkivuorta. Naapurin takkutukka-koira pääsi myös saksien alle, raukalla kun oli lähes koko turkki takkuuntunut ja huopaantunut ihan ihoon kiinni. Leikkauksen ja pesun jälkeen kuoriutui nuoresta koirasta ihan uusi kaveri, joka leikki Vinskin ja Chican kanssa täysiä pitkin pihaa juosten :) Kuvia tästä herrasta on hankala saada samasta syystä kuin Muhiksesta, saman tien kun kumarrut kuvaa ottamaan säntää herraa kohti hakemaan rapsutuksia.

Takku-vapaa herra Takkutukka

Tietysti n. tunti sen jälkeen kun oltiin herra Takkutukka kynitty lähes kaljuksi ja pesty puhtaaksi muiden koirien kera, ilmestyi herra Takkutukan ja Tanjushkan omistaja, ensimmäistä kertaa omalle tontilleen - ainakin niin että näin heidät. Selvisi että koirat kuuluvat hänelle/heille, ja että he eivät asu tontilla missä koirat asustelevat. Käyvät siellä epäsäännöllisin väliajoin - mitä tähän sanoisi, espanjalaiset.. Jos koirat olisivat laihassa kunnossa olisin varmaan asiasta huomauttaunut, mutta nämä kaksi kaverusta ovat kuitenkin ihan hyvässä lihassa (varsinkin Tanjuhska ilmeisten mahassa olevien pentujensa kanssa) että päädyin vain toteamaan että leikattiin karvat ja pestiin kun oli huonossa kunnossa toisen turkki. Ei kuulemma haitannut ja appelsiinejakin saisin tulla poimimaan jos haluaisin. Naapuri myös kertoi että aiemmin taloa, jossa nyt asun, oli kuulemma vuokrannut vanhempi mummeli, jonka kanssa koirat viettivät suurimman osan ajastaan. Ei siis mikään ihme, että vaikka mummeli muutti pois, palaavat koirat samalle talolle kun huomasivat että uusi vuokralainenkin on kiltti ja antaa rapsutuksia.. Joka tapauksessa, en ainakaan vielä voi näille tyypeille uusia koteja etsiä, päästän heidät kuitenkin päivällä leikkimään Vinskin ja Chican kanssa, ja kylmimpinä öinä olen ottanut heidät olkkariini nukkumaan. Muuten saisivat jäädä terassille mutta Tanjushka räkyttää öisin niin pahasti etten saa nukuttua, sen sijaan olohuoneessa he ovat hiirenhiljaa. Fiksuja kavereita täytyy myöntää ;) Tanjushkan mahdollisille tuleville pennuille aion etsiä kodin suomalaisen yhdistyksen kautta, kunhan nyt ensin maailmaan putkahtavat. Jännä nähdä minkä näköisiä herra Takkutukan ja Tanjushkan lapsosista tulee..

 

Tanjushka viettää siestaa

Vinskin ja Tinkan siesta