Eläintarhaan flunssassa

En usko että kovinkaan moni haluaa lähteä flunssassa eläintarhaan, puhumattakaan että pitäisi mennä eläintarhassa apinalauman keskelle. Koko show alkoi kun lähdettiin Muhiksen (oikealta nimeltään Mohammed) kanssa töistä kotia kohti tapaamaan loppujengiä. Kissat tunnetusti rakastavat autoilua, Muhis ei tässäkään tapauksessa ollut poikkeus. Loppumaton "mau - mau - mau"-konsertti, kasvatti hurjaa sarvea ottaan, samalla kun yritin jaksaa kurvata vuoritietä ylös liian pienitehoisella Speedollani. Speedo on toki joka päivä yhtä tehoton, tuolloin se vain tuntui normaalia kurjemmalta kun halusin nopeasti kotiin ja sohvalle peittojen alle lepäämään Otrivin-purkin kanssa.
Yllättäen, pääsin kotiin asti, ilman että hermoni olisivat katkenneet ja minä olisin suunnannut Speedon nenän jyrkänteeltä alas.
Osasin toki etukäteen uumoilla ettei sopeutuminen koirien seuraan tulisi olemaan Muhikselle yhtä helppoa kuin se Tinkan kanssa oli. Muhis on vanhempi ja muutenkin yleisesti ottaen ujompi luonteeltaan kuin Tinka. Luuloni osoittautui todeksi mutta vielä sillä lisämausteella että Muhis ei sulattanut edes Tinkaa, vaan murisee ja sähisee tällekin. Onneksi Vinski ja Chica ovat loistavia koiria ja uskovat jos toinen kieltää tulemasta lähemmäksi, näin ollen oletan että loppujengi saa pitää silmänsä ehjänä ainakin toistaiseksi *kopkop* ja Muhis hallinnoi alamaisiaan joko keittiön pöydältä tai makuuhuoneessa sängyn päältä.
Flunssaisena kodin ylläpitäminen on suoraan sieltä mistä varpuset huonona päivänä tulevat. Tulet väsyneenä töistä kotiin, päästät koko päivän voimia keränneet öttiäiset ulos (= sama asia kuin lehmien ulos pääsy ensimmäistä kertaa keväällä), ja alat siivota talon sisältöä. Kissat ovat sisäsiistejä, koirat silloin kun olet itse kotona ja osaat katsoa ovelle tarpeeksi usein että milloin tyypeillä on hätä (miksei asiasta voisi ilmoittaa äänellä, kuten jokaisesta portin ohi kulkijasta?) Tämän jälkeen ruokitaan lapsilauma, ja näin talvella alkaa möksän lämmittäminen (= käytännössä savustus, kiitos liian isoina paloina ostettujen oliivipuiden). Kun väsyneenä olet saanut muut ruokittua ja möksän muutettua savusaunaksi (miksi oliivipuiden ylipäätään pitää savuttaa enemmän kuin itsessään palaa?) voit ruveta miettimään josko itse saisit jotain sapuskaa. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa ettet käynyt kaupassa ja näin ollen yrittää syödä eilisiä rääppeitä ja muita jämiä kuten Lidlin kumikarkkeja ja kovettuneen patongin loput.
Tämän jälkeen ei ole ihme että kun sohvalle rojahtaessa kolmen kopla juoksee vuorotellen ylitsesi, ja Muhis sähisee keittiön pöydältä rallille, tekee mieli purskahtaa itkuun ja piiloutua maailmalta komeroon, sanotaanko vaikka viikoksi. Onneksi jotain aivotoimintaa oli vielä toistaiseksi jäljellä ja tajusin olotilan johtuvan flunssasta sekä väsymyksestä,  ja asian olevan ratkaistavissa yhdellä yksinkertaisella toiminnolla, eli nukkumalla. Vähemmän väsyneenä, ja jääkaappi (sekä oma kupu) täynnä ruokaa, maailma näyttää taas kummasti kirkkaammalta. Ainoastaan aika näyttää mahtuuko Muhis tiiviiseen kolmen koplaan mukaan, tai ylipäätään ehtiikö tämä sopeutua ennen kuin uusi lopullinen koti pojalle löytyy.