Ensimmäinen koti-ikävä nosti päätään kun täytin vuosia (enää tässä vaiheessa niitä ei enää kannata numeromuodossa julkaista..) ja sain puheluita ja viestejä Suomesta. Ensimmäinen ja yksi tärkeimmistä tuli jo yöllä ja pisti pallon vyörymään. Olin etukäteen varautunut tähän fiilikseen ja tiesin että jossain vaiheessa se iskee yleisen syyttäjän lailla päälle, mutta aina sen kurjuus tulee kuitenkin yllätyksenä. Kamelin selän tosiaan katkaisi naisten hormoonitoiminta (mikäs muukaan) yhdistettynä riehuviin eläimiin ja väsymykseen, eli siis täydellinen kombinaatio saada hermoromahdus töiden jälkeen kotona. Talo oli kylmä ja koirat riehuneet sisällä paikat mullin mallin, enkä saanut olla sekuntiakaan rauhassa vaan kaikki halusivat huomiota saman aikaisesti. Onneks asun omassa talossa eikä kukaan (kai) kuullu möykkäämistäni.. Onneksi reilun tunnin viiveellä olin saanut mökin lämpimäksi, itselleni ruokaa ja eläimet rauhoittumaan sohvalle seurakseni. Silti isosta halauksesta ja kainalopaikasta, oikeilta henkilöiltä tietty, olisin sillä hetkellä maksanut kuukauden palkkani.
Viikonloppuna työpaikan pikkujouluista sain ihan kivasti uusia ystäviä, kaikki vain asuvat poikkeuksetta Fuengirolassa joten akuuttia juttukaveria hakiessa sitä tuntee olevansa välillä yksin. Ei pitäisi sinänsä valittaa sillä juuri viime viikolla naapurin naapuri tuli esittelemään itsensä ja kutsui mukaan joogaan tai espanjan keskusteluryhmään mukanaan lähikaupungin kahvilaan. Samoin kuin vuokranantajani sisko, samaa ikäluokkaa kanssani, kutsui luokseen opettelemaan espanjaa. Suomalaiselle vain kynnys lähteä noin vain on hieman korkeampi, tosin olen huomannut että täällä ollessa kynnys asiaan kuin asiaan on laskenut (vieraan kielen puhuminen, vieraassa paikassa autolla ajaminen yms..) Pitäisi siis vain joku päivä kaivautua viltin alta ja mennä, tosin ennen sitä pitäisi portti muokata koiravarmaksi, opetella käyttämään pyykinpesukonetta (tai korjauttaa se, fiksuna tyttönä en tiedä kumpaa).
Lisätään vielä että akuutein koti-ikävä on nyt onneksi (ainakin hetkeksi) väistynyt. Silti en pistäisi pahakseni ollenkaan muutaman erityisen tyypin vierailuja <3
Pirskatin vaikea sanoa yhtään mitään, mutta aina se ikävä vain pääsee yllättämään, vaikka siitä tietäisikin etukäteen. Ei muuta kuin tsemppiä ja ikävänselätyskeinot käyttöön...:)
VastaaPoistaPaluu suklaaseen on tullut monen vuoden erossa olon jälkeen
VastaaPoista