Ajattelin vielä eilen että kirjoitan tänä aamuna postauksen kuinka hyvä päivä mulla eilen oli. Sain viimein hankittua pankkitilin ja siihen nettipankkitunnukset käymällä pankissa ainoastaan 4 kertaa tätä varten, ja jonottamalla joka kerta 30 minuutista 45 minuuttiin. Syystäkin olin siis iloinen, vaikka edessä on vielä ainakin yksi vierailukerta edessä kun haen pankkikortin tililleni. Hyvin läpinäkyvästi pankkikortin saa vasta ensimmäisen palkan jälkeen.. Mutta sain silti tilin avattua hiphei!
Lisäksi hienoisen taistelun jälkeen sain eilen pitkään odottamani paketin kotoa. Paketti tosin ehti seikkailla Correoksella eli Espanjan postilla parikin kertaa kun ensin oli epäselvää pystyvätkö he toimittamaan sitä paikkaan jossa postilokeroni on. Ensimmäisellä kerralla he eivät jättäneet pakettia paikalle ja olinkin jo varautunut siihen että joudun taistelemaan eli jonottamaan paikallisessa postissa arviolta tunnin verran kesken työpäivän, täällä kun posti sulkee ovensa 14.30 mikä on aiemmin kuin oma työvuoroni ikinä loppuu. Oli siis iloinen yllätys kun eilen sain puhelun että pakettini oli tällä kertaa jätetty postilokeropaikkaani ja voisin noutaa työpäivän jälkeen. Ihan pienet itkut pääsi kun avasin pakettia kotona ja lakanoiden välistä löytyi ruisleipää ja hapankorppuja joulukortin kera. Lisäksi sain upouudet Ainot, joita nyt pidän parhaillaan töissä lämmittämässä räpylöitäni, kiitos Äiti - olet paras! <3
Kaiken tämän huipuksi tuli ilmoitus että voin noutaa uuden SIM-korttini paikallisesta liikkeestä ja että se olisi toiminnassa jo tänään. Uskomattoman hyvä päivä siis! Kunnes...
Siitä päästäänkin tähän aamuun, jolloin taas asiat alkoivat mennä pieleen. Aamulla huomasin alkuperäisen liittymäni lakanneen toimimasta kuten kuuluikin. Innosta hihkuen lähdin töihin että pääsisin vaihtamaan uuden SIM-korttini puhelimeen ja pääsisin testailemaan nettiä. Töissä innosta puhelinta räpeltämällä huomasin ettei puhelin tunnista korttia ollenkaan, lukuisista yrityksistä huolimatta. No mutta hei hienoa, kukaan ei pysty tavoittelemaan mua nyt ollenkaan! (aivan kuin muka mun puhelimeni nyt taukoamatta edes soisi..) Ajattelinkin siis että menen nettiin ja laitan ilmoituksen naamakirjaan että jos on asiaa, saa minut kiinni suomi-numerostani. Ai mutta kappas, jostain syystä työpaikan w-lan ei anna juuri tänään yhdistää kumpaakaan puhelintani verkkoon. Tervetuloa totaalinen netti- ja puhelinpimento! Tietoa siitä milloin tämän tekstin saan julkaistua ei siis ole, mutta pääsinpä purkamaan pahimman ketutuksen ennen kuin taas jälleen kerran käytän ruokatauon johonkin muuhun kuin syömiseen, eli lähden ravaamaan operaattorille riehumaan. Tieteellinen tutkimukseni on osoittanut että torstait ja tiistait ovat yleisesti ottaen ihan surkeita päiviä!
Loppuun mun mielialaa kuvaava kuva eiliseltä, pilvet olivat sen verran matalalla että olin loppuillasta taloine päivineni kirjaimellisesti pilvessä. Onneksi mulla ei ole tällä hetkellä yhtään S. Kingin kirjaa kesken, olis meinaan voinut illalla mennä pupu pöksyyn kun Chica haukkuu ikkunasta pimeään sumun/pilven keskelle jollekin.. Aiemmin päivällä sen sijaan näkymät oli aika huikeat
Muokkaus klo 9.42
Hiphei työpaikan netti toimii jälleen! Enää on liittymäongelma ratkaistavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti