Ei paljon Espanjalaiseen itsenäisyyspäivään kuulunut tuntemattomat sotilaat ja linnan juhlat (suurimmat skandaalit voin onneksi tarkistaa IS:n sivuilta alle 10 minuutissa sen sijaan että istuin telkkarin äärellä 6 tuntia). Tuntematon on ihan hyvä pätkä, mutta ehkä selviän yhden vuoden ilman sitä. Noiden sijaan sain keskittyä hoitamaan rästihommia kotona pois alta, ja sain aikaa pysähtyä fiilistelemään omaa taloa ja pihaani. Olen nyt reilun viikon siinä asunut, mutta vasta eilen tajusin kuinka paljon siitä ihan oikeasti pidänkään. Harvassa asumassani talossa on tämä rakastuminen käynyt näin nopeasti, poikkeuksena ikuisesti rakastamani Asemakadun talo. Yhteistä näille kahdelle on niiden maanläheisyys ja käytetyn puun määrä. Tästä oppineena mikäli joskus pystyn asettumaan aloilleni, tiedän tarkalleen millaisen talon haluan. Onpahan tulevaisuudessa eläimillä pureskeltavaa :)
Työpaikkani tosiaan noudattaa Suomen kalenteria, koska palvelummekin menee Suomeen. Sattumoisin Espanjassakin oli nyt myös pyhäpäivä, mikä tarkoitti käytännössä sitä että en saanut keskiviikkona hankittua pankkitiliä, koska onhan loogista että päivää ennen pyhäpäivää on vähemmän henkilökuntaa kuin normaalisti. Espanjalaisilla on sattumoisin pyhäpäivä myös lauantaina, mikä tarkoittaa sitä että parhaimmat tapaukset ovat poissa keskiviikosta maanantaihin. Ihana logiikka!
Loppuun muutama kuva meidän itsenäisyyspäivän vietosta, joka sisälsi mm. Twilightin espanjaksi (tällä menolla osaan kohta sujuvasti jenkkikomedia sanaston kun kaikki on dubattu espanjaksi eikä muita kanavia ole!) Ja pari hassua kuvaa, jotka yrittävät selittää miksi rakastan taloani sen puutteista huolimatta.
Katsohan pahusta, "pesässä" näyttää olevan tungosta. Mites, nukkuvatko kaikki samassa pesässä, siis kaksi koiraa ja yksi kissa. Yhtä aikaa siis....?
VastaaPoistaEiväthän aivan kaikki asiat ole Suomessa paremmin kuin muualla, mutta pankkitilin saaminen sentään onnistuu, ainakin suurimmalta osalta, melkoisen nopeasti ja kevyesti. Ehkä Espanjassa maan tapa on se syy, miksi niin paljon jää veroviranomaisilta näkemättä ja kulkeutuu käteisenä taskusta toiseen, mene ja tiedä. Eiköhän tuo suomalaisella sisulla selviä arkipäivien koittaessa, toivotaan ainakin. Ihania nelijalkaisia kakaroita, suorastaan syötäviä tapauksia...:)
Nukkuvat, viikonloppuna sain todistusaineistoa eli pitää laittaa se seuraavaan postaukseen mukaan :)
VastaaPoistaKakarat kiittävät kehuista, ja pörhistelevät mielihyvästä. Enpä noista kyllä enää luopuisi, on sen verran mainioita tapauksia, ja tulevat toimeen ihan ku Hupu, Tupu ja Lupu :) Vinski kirputtaa Chican ja Tinkan turkit ja pesee korvat