Baby, baby!

Viimein on 3 tervettä tyttöstä saapunut tähän maailmaan! Ilman vaikeuksia tämä ei kuitenkaan tapahtunut joten alotetaan ihan alusta asti..

1 vaalea, 1 musta ja 1 rotikan värinen (musta ruskeilla merkeillä)

Asiat lähtivät liikkeelle keskiviikko-aamuna kun töissä jälleen kerran mulle tuli huono olo. Etova pala kurkussa, joka ajautui siihen tilanteeseen asti että jouduin juosta oksentamaan vessaan. Kaikki tämä siis aamupalan eli yhden voileivän jälkeen. Esimies sitten päätti viisaudessaan lähettää minut haamunkalpean ihmisraunion kotiin. Ajelin yskien ja pahaa oloa köhien kotiin, vain huomatakseni että vuokraisäntäni oli hoitamassa puutarhaa. Vuokraisäntäni on oikein mukava, mutta hieman rasittava tapaus ja tälläkin kertaa hän päätyi istumaan terassilleni ja kertomaan kuinka voisin keittää meille kahvit. Kun kerroin ettei kahvia ollut, päätyi hän tyytymään teehen. Eikä muuta kuin kipeänä keittelemään teetä.. Näytin myös vuokraisännälleni jälleen oikuttelevan vessan, joka siis valutti vettä non-stop, luoden mulle valtavaa vesilaskua, jota en onneksi vielä ole saanut. Siinä vaiheessa kun putkimies ilmestyi paikalle, päätin etten ole saamassa lepoa huonoon olooni joten voin aivan hyvin viedä Nekun eläinlääkäriin tarkastukseen mikä oli tiistaina lykkääntynyt Coinissa olleen juhlapäivän takia. Nekku autoon ja menoksi. Sanomattakin on selvää että jälleen Nekku oksensi autooni, ja nyt siellä ei enää puhdasta kangaspintaa löydy lainkaan..

Eläinlääkärissä Nekulle tehtiin kliininen tutkimus, joka osoitti että pimu oli kokonaan avautunut ja valmis pukkaamaan beibit ulos. Lisäksi klinikka antoi (jälleen) lahjoituksena ilmaisen röntgenkuvan, jotta pystyttiin pohtimaan syytä miksei synnytys ollut jo käynnistynyt. Röntgenistä kävi ilmi että pentuja olikin aiemman neljän sijaan kolme, joista varsinkin yksi oli valtavan kokoinen. Valtavan kokoisen pennun rintakehä oli reilusti isompi kuin Nekun lantio, joten sain isot neuvot tulevaan synnytykseen, jossa siis todennäköisesti joutuisin auttamaan että kaikki saataisiin hengissä ulos. Nekku sai supistuksia lisäävän pistoksen, sekä samaa ainetta tabletti-muodossa, joita hänelle piti antaa säännöllisin väliajoin. Mikäli pentuja ei olisi kuulunut seuraavan päivän aamukymmeneen mennessä, tulisi minun tulla klinikalle uudemman kerran.

Koko Nekun raskaus, sen mitä Nekku minulla on ollut hoidossa, on ollut jokseenkin aivan kuin sitä ei olisi olemassakaan. Nekku on leikkinyt muiden koirien kanssa, juossut pitkin pihoja ja portaita sekä ollut hyvän tuulinen valtavasta pallomahastaan huolimatta. Ei siis liene tullut yllätyksenä että valvotun yön (ainoastaan minun osaltani, Nekku nukkui oikein tyytyväisenä) jälkeen jouduimme palaamaan klinikalle. Edessä olisi keisarinleikkaus á 200 €. Eläinlääkäri oli jälleen uskomaton ja teki tämän leikkauksen itse ilmaiseksi, eli vähensi oman työnsä palkkion 70 € kokonaan tuosta. Ei minulla jälleen sanat riittäneet kertomaan kuinka paljon tätä arvostan ja kuinka kiitollinen olin. Lopulta myös äitini päätyi pelastamaan minut ja maksamaan koko Nekun leikkauksen, ilman että minä jouduin tekemään erillisiä velkajärjestelyä klinikan kanssa. Siinä toinen uskomaton ihminen, joka enemmän halusi auttaa Nekkua kuin minua <3 

yhdessä kasassa

Sillä välin kun Nekku jäi operoitavaksi, lähdin minä hoitamaan omaa asiaani Alhaurin El Granden urgenciaan. Olin varustautunut samoilla papereilla ja opettelemalla sanat, joita tarvin selittääkseni asiani. Sen sijaan että olisin päässyt tutkittavaksi asti, matka tyssäsi jo ilmoittautumistiskille, jossa tyly nainen, virne naamallaan kertoi että minulla pitäisi olla kopiot asiakirjoista x, y ja z. Yritin kovasti kertoa että olen aiemmin jo ollut täällä, ja että nämä asiakirjat löytyvät teiltä mutta ei, ei kelvannut rouvalle. Tässä vaiheessa tuli minulla raja vastaan kaiken paskan ja suoranaisen vittuilun keskeltä, ja tein jotain mitä harvoin teen. Naisen jatkaessa virnistelyä haistatin hänelle pitkät paskat, toivotin jopa helvettiin ja kirosin hänet sairastamaan kutisevaa syyhykuppaa. Ilmekään ei naisella värähtänyt, sen sijaan muilla odottelijoilla naamat oli kuin nauriilla kun kuuntelivat mun suomenkielistä kiroamistani. Suomi on siitä loistava kieli että kun sillä kielellä kiroilet, jokainen taatusti tietää mistä on kyse..

Hermot riekaleina lähdin kodin kautta takaisin Coiniin kahvilaan odottelemaan ystäväni kanssa Nekun operaation valmistumista. Viimein soitto tuli, 3 tervettä tyttöä oli tullut maailmaan ja sekä pennut että mamma voivat hyvin!

Klinikalla meille tuotiin esille maailman suloisimmat tyttöpennut! Joku ehkä sanoisi että samanlaisia ruttunaamoja kaikki, mutta jostain syystä ne "omat" ovat aina kaikista suloisimpia, ja näin ollen oma sydämeni sulikin mössöksi klinikan lattialle. Tässä vaiheessa Nekku oli vielä aika töttöröö anestesian jäljiltä, ja meidän kaikkien yllätykseksi, pelkäsikin omia pentujaan. Sain ohjeeksi että joutuisin 2 tunnin välein pitämään Nekkua aloillaan ja auttamaan pennut syömään.. Ai miten niin kolmas käsi olisi ollut tässä vaiheessa erittäin kätevä?

"apua, mitä nää olennot on?"

Nekku ja pennut kotiutuivat, ja meni iltaan saakka, kunnes Nekku hoksasi mistä koko jutussa oli kyse. Sitä ennen jouduin kuin jouduinkin pitelemään häntä aloillaan että uudet tulokkaat saivat appeensa. Yhden pennun kerrallaan kun siirsin hänelle tutkittavaksi, hän lopulta hyväksyi kaikki ja rupesi syöttämään näitä ilman apukäsiä. Heräsin ensimmäisenä yönä myöskin siihen kun Nekku kaikella tarmollaan ja hellyydellään pesi pentujaan, tässä vaiheessa uudelleen löytämäni sydän, suli uudelleen lattialle mössöksi. Tällä hetkellä tilanne on se että, Nekku ei enää suostu poistumaan pentuboksista, vaan joudun kantamaan hänet ulos tarpeilleen sekä syömään, ja tämänkin jälkeen hän kiiruhtaa eeerittäin nopeasti takaisin pentujen luo :)

.. yksi kerrallaan

Mitä tulee omaan olotilaani, tiistain jälkeen en ole oikeaa ateriaa syönyt. Perjantaina luulin olevani paremmassa kunnossa ja tein virheen syömällä ruisleipää. Virhe kostautui reilu tunti myöhemmin huonolla ololla, ja loppupäivän ruokasaldo olikin 3 kaurakeksiä ja 2 porkkanaa. Näin, mahani on siis anorektinen - ja jotenkin se pitäisi saada korjattua ennen maanantaita että pääsen töihin.

Söpöimmät IKINÄ

<3