keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Nothing really happens

Hirveästi ei oikein ole raportoitavaa mistään, tai sitten vain mun univajeesta kärsivät aivoni eivät osaa muuttaa mitään tietoa mielenkiintoiseksi. Kohta viikon jatkunut päänsärky on tehnyt aivoistani mössöä, ja pääsiäisenä onkin urakka yrittää saada niskat hoidettua kuntoon jotta tästä pirullisesta vaivasta päästäisiin. Ylipäätään sairastelun jälkeinen paluu töihin on ollut jokseenkin tahmeaa, eikä asiaa auta työpaikkojemme tapahtumat, joista mm. palkanmaksupäivää siirrettiin mitään kysymättä.. Meille siis alustavasti kerrottiin että palkanmaksu olisi ennen pääsiäistä, ja tokihan samana iltana menin ystäväni kanssa kahville, sillä olisinhan saamassa rahaa muutaman päivän kuluttua. Osan viimeisistä rahoistani juotuani (kiltisti vain teetä ja kaakaota), meille seuraavana päivänä kerrottiin että palkanmaksu siirtyykin ensi viikolle, pääsiäisen jälkeen. Nappisuoritus Firma! Tässä vaiheessa myös on käynyt ilmi että meille ei ole maksettu TES:n vaatimia kielilisiä ollenkaan sekä viikkotyöaikamme on myöskin enemmän kuin pitäisi, samalla palkalla tietty.. Ei varmaan tarvitse erikseen selitellä miksei työmotivaatio ole korkeimmillaan, ja itse asiassa uuden työpaikan katselu/haistelu kuumeisesti meneillään.
 
Vauvat senkun kasvaa porskuttavat. Vajaan viikon jälkeen synnytyksestä, Nekku on uskaltautunut jopa itse poistumaan pentulaatikosta, mutta ainoastaan jos minä olen houkuttelemassa ulos. Muutoin hän hoitaa suurella hellyydellä mönkiviä otuksia. Kävimme maanantaina kontrollissa klinikalla, jossa Nekun tikit poistettiin kun haava oli umpeutunut. Eläinlääkäri kuitenkin liian tomerasti puhdisti umpeutunutta haavaa, joka sitten hieman avautui uudestaan ja näin ollen jouduttiin nitomaan kiinni. Lauantaina seuraavan kerran vaellamme klinikalle, jälleen kerran auton sisustaa Nekun oksennuksella (todennäköisesti) kuorruttaen.
 
Love
Siskot
Seuraavaa etappia eli silmien avautumista odotellen..
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti