Negritan ja pentujen kohtalo ?

Piti vielä toinenkin postaus kirjottaa sillä sain aavistuksen veret seisauttavan puhelun Espanjasta. Siellä on ollut hieman alkuvaikeuksia avainten katkeillessa oviin ja varaston vesiputkien räjähtäessä paineesta. Näistä onneksi urhea eläintenhoitajani on selvinnyt toisen ystäväni avulla, mutta se mikä pysäytti viimein minutkin oli uutinen Negritasta. Negritahan on siis se naapurin pieni musta koira, joka odottaa pentuja. Tähän asti Negrita on vaikuttanut normaalilta koiralta, joka odottaa pentujaan, vaan kuinkas kävikään.. Tänä aamuna Negrita ei ollutkaan enää jaksanut liikahtaa terassiltani/sisällä olevalta koiranpediltä, vaan oli vain hiljaa tärissyt. Luojalle kiitos eläinrakkaista ystävistä, olivat he vieneet kaiken tämän avain ja vesikaaoksen keskellä koiran eläinlääkärin pakeille. Eläinlääkäriltä tuli raju tulos, koira on vakavasti aneminen, aliravittu ja kuoleman partaalla. Tässä vaiheessa puhelua en olisi voinut enempää tiputtaa korviani, sillä lähtiessäni koira oli ollut pirteä, iloinen ja pyöreä ilman näkyä esim. kylkiluista. Kuva n. viikon takaa, Vinski on jälleen auttavaisena kirputtamassa toista takapuolesta..

Negrita

Hetken aikaa itseäni mielessä sätittyäni, "miksi en ollut huomannut että toinen näkee nälkää silmieni alla, miksei se ollut mennyt omien koirien kupillekaan vaikka se maassa välillä oli?" Joka tapauksessa, onni oli että tämä todettiin nyt eikä siinä vaiheessa kun olisin toisen raukan löytänyt henkensä heittäneenä terassiltani. Negritalla on mahassaan poikkeuksellisen iso lukumäärä pentuja, mikä kuulemma on selittänyt tämän pyöreyden - ilman pentuja koira olisi ollut pelkkää karvaa ja luuta ja jokainen ulkopuolinenkin olisi huomannut tilanteen. Eläinlääkäri antoi koiralle mukaan pinkallisen lääkkeitä ja erikoisruokaa, ja ystävällinen eläintenhoitajani sai jälleen yhden hoidettavan poissaoloni ajaksi lisää. Olen niin uskomattoman kiitollinen tälle kyseiselle henkilölle etten osaa edes kertoakaan. Sanoin että tekevät kaikkensa koiran eteen, minä kaivan jostain rahat sen hoitoon. Sanoin myös että vierasmakkarini saa pyhittää hänelle yksin, saa rauhassa levätä ja syödä ilman muita häiritsemässä. Lekurissa myös varmistettiin jo tietämäni tieto, ettei koiralla ole sirua, joten sillä ei ole virallisia omistajiakaan. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa jossa ystäväni ja eläintenhoitajani sanoivat menevänsä juttelemaan naapureideni kanssa mitä Negritalle tehdään ja että se on ollut eläinlääkärissä jne.. Hoitavatko he eläimen asiallisesti kuntoon (epätodennäköisesti) - ja samalla vähän kuin tiedustellen että voiko koira jäädä pysyvästi minulle, jolloin hoitaisin sen kuntoon. Pyysin samaan syssyyn kysymään myös Johnnyn puolesta, sillä ei hänelläkään asiat tätä paremmin voi olla koska kimpassa aina kulkevat ja ilmeisesti vähäiset ruokansa etsivät (?) Minä ja luuloni että naapurit olisivat näitä oikeasti ruokkineet.. PRKL.

Vaikeampi kysymys koskee pentuja. Olenko valmis seuraavat 2 kuukautta hoitamaan 6-x määrää pentuja, ruokkimaan, madottamaan ja lopulta etsimään ja löytämään niille kodit? Teoreettisena tämä kuulostaa hullun touhulta, ja tällä hetkellä vielä olisi mahdollista että Negritalle tehtäisiin abortti ja samalla se steriloitaisiin. Se voisi myös auttaa sitä itseään paranemaan nopeammin. Jokin pieni ääni silti sisälläni ei ole varma. Toisaalta kaikki pennut eivät välttämättä syntyisi terveinä/elossa, heidän sydämen rytminsä oli liian nopea eläinlääkärin mukaan, joten määrä olisikin mahdollisesti pienempi mutta aina on mahdollisuus siihen että jaloissa pyörisikin kymmenenkin pientä taaperoa. Aiemmin Chican kohdalla olin varma että kun sterilisaation yhteydessä pennut löytyivät, tiesin heti etten niitä pidä, vaan ne abortoitiin ja Chica sterkattiin loppuun suunnitellusti. Mikä sitten nyt saa mieleni epäröimään? Ei mitään hajua, mutta sen tiedän että päätöksiä pitäisi pikkuhiljaa tehdä, ja pitäisi yrittää tasapainotella järjen ja intuition kanssa..