Onnistuin tämän viikonlopun aikana käräyttämään mm. nenäni, poskipääni, olkapääni ja hieman jopa sääriäni, joten ulkomuotoni on tällä hetkellä mitä upein! Viikonloppu oli kuitenkin sen arvoinen, ja ainahan pieni väri on poikaa tällaiseen suomalaiseen hipiään. Puhutaan siitä sitten myöhemmin että se väri oli tosiaan punainen, toivon mukaan myöhemmin somaksi rusketukseksi muuttuen.
Vietin siis koko viikonlopun ulkona agilitykisoissa auttelemassa, sään suosiessa paikalla olleita. Paikalla oli oikein kivasti porukkaa, mm. Sevillasta asti saapuneita. Kisojen tuijottaminen nosti oman agility-kisaamisen (jota en siis ole edes vielä aloittanut..) motivaation ihan taivaisiin ja nyt en meinaa malttaa odottaa ensi sunnuntain omia harjoituksiani. Oma opettajani sai 1-luokassa maxi-kokoisilla upean kolmoisvoiton kaikilla siihen ilmoittamillaan koirilla, sekä vielä mini-luokassa 3. sijan italiaanon kanssa. Huikean 3. voiton ansiosta allekirjoittanutkin pääsi palkintokorokkeelle pitelemään yhtä koirista, Eva toki valikoi minulle Tompan, jonka kanssa harjoittelen - mikä siis tarkoitti korkeimmalle pallille kapuamista. Noloa kun en edes kisoihin osallistunut.. Yleisesti ottaenhan "rakastan" olla valokuvattavana, kuten minut tuntevat ihmiset tietävät - sen siis enää kruunasi kärähtänyt lärvi. Lopputulos tässä
 |
| Kiusaantunut ilme jo ennen palkintopallia.. |
 |
| ..Ja kiusaantunut ilme palkintokorokkeella, 1. Tomtom 2. Noita 3. Lee-Ann. Itse ohjaaja Eva, poseeraa Noidan kanssa |
Viikonloppu meni todella nopeasti, ja paluu arkeen onkin jälleen ollut aika puisevaa. Saanpahan potkua etsiä parempi palkkaista (ja toivottavasti kivempaa ja motivoimampaa) työtä nopeammin. Yksi mahdollisuus mistä minulle vinkattiin olisi osa-aikaista työtä eläinten parissa, joka siis olisi jo puolikas voitto jota voisin tehdä tässä tämän ohella. Pitää vain enää ottaa yhteyttä ja pitää sormet ristissä että he nimenomaan haluavat palkallisen työntekijän, vapaaehtoisen sijaan..
Viikonloppuna oli siis upeat ilmat, ennen sitä kuitenkin ehdin törppöillä oikein urakalla vesisateessa, nimittäin olin parkkeerannut autoni n. 20 cm pysäköintikieltomerkin alueelle. Mitäpäs siinä muutakaan kun töistä lähtiessäni huomasin että autoni oli hinattu pois. Koko päivä töissä oli ollut mitä hirvein laitteiden hajottua ja koko päivän oltua tosi raskas, niin tämä se oikein kruunasi päivän. Ensin jouduin etsimään poliisiaseman, ja varmistamaan että autoni oli hinattu eikä varastettu. Toki poliisiasema oli täysin eri suunnalla kuin hinauspaikka, joten olen tarponut enemmän ja vähemmän reilun tunnin ajan kaatosateessa ennen kuin sain käydä lunastamassa autoni 68 €.. Tyhmästä ja huonomuistisesta päästä kärsii lompakko. Kruunua vielä kiillotti vuokranantajani joka lykkäsi parin kuukauden sähkölaskun kouraani 80 €. Hänelle joudun valitettavasti kertomaan etten pysty parin päivän sisällä tuollaista summaa taikomaan, ellei taivaalta tipu rahaa.
 |
| Perjantai alkoi aika nuivasti vesisateessa.. |
 |
| Lauantai-aamuna oli näin nättiä |
 |
| Sateesta ja lämmöstä johtuen puskat on alkaneet kukkia |
Seikka jota en ole halunnut/muistanut täällä mainita liittyy noihin samoihin aitoihin mitä yllä kuvasin. Naapurini tuli toissaviikolla, mikäli en väärin muista, kertomaan että hänen taloon oli yritetty 2 kertaa murtautua viikon sisällä. Toisella kertaa he olivat olleet paikalla ja toisella kertaa varkaat oli pysäyttänyt heidän iso mastiffinsa, se samainen josta omistaja aiemmin varoitteli että jos Chica sinne eksyy tulee siitä kaunis talja. Ilmeisesti varkaat olivat tilalla olevian kalliiden ja hienojen hevosten perässä, mutta toistaiseksi varkaudet olivat jääneet yrityksen asteelle. Heille oltiin siis menty meidän yhteisten aitojen ylitse, ja hän pienesti myös minua varoitteli asiasta ja käski pitämään öisin valoja päällä. Tuon sähkölaskun saatuani tyydyn totemaan että kirves ja räkyttävä koiralauma saa luvan riittää. Naapuri myös antoi puhelinnumeronsa että soitan hänelle jos hänen koiransa rupeaa mekkaloimaan, eli jos taas varkaat ovat mestoilla. Hänellä kuulemma on tuttuja Alhaurin el Granden poliisissa ja näin ollen he tulisivat nopeammin paikalle. Asiaa vain hankaloittaa se fakta että kyseinen koira haukkuu aina ja joka yö, enkä minä enää erota yhtään milloin pitäisi soittaa. Enhän ollut aiemminkaan varkaiden puuhailuihin herännyt. Onneksi olen niin törkeän köyhä ettei multa löydy varastettavaa.
 |
| Vähän huono kuva meidän välisestä aidasta, josta menty yli |
Vähän positiivisempia uutisia sen sijaan, pienten söpöliinien silmät ovat nimittäin auenneet! En vielä ole ehtinyt kunnon kuvia ottaa, joten tässä yksi heilahtanut kuva Almasta :) Näiden mukuloiden kuvaaminen muuten vaikeutuu päivä päivältä kun tyypit mönkivät ja heiluvat, syövät sormea yms..
 |
| Almalla vasta toinen silmä auennut ❤ |
Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kommentointini blogissasi. Eläimet tuntuvat lisääntyvän vauhdilla, isoja ja pienempiä palleroita, kaikki kerrassaan ihania.
VastaaPoistaTuo vuokralaissysteemi taitaa olla hivenen mielenkiintoinen Epsanjassa, mielenkiintoista vuokraisännistä ja naapureista puhumattakaan.
Agility, ulkopuolisen silmissä se näyttää koirien nautiskelureissulta, miten sitten hihnan toisessa päässä, sitä en tiedä.
Luulisi muuten ison eläinlauman tosiaan pitävän huolta siitä, että murtovarkaat pysyisivät loitolla. Ja mitä varkaat oikein voisivat varastaa, koiranruokasäkkejäkö?
Miten kolmen palleroisen kohdalla tapahtuu, jäävätkö laumasi jatkeeksi vai onko tiedossa kunnon koteja.?
Näin tv:ssä jonkun ohjelman espanjalaiselta eläintarhalta ja vuositasolla hylättävien eläinten luku oli suorastaan kammottava.
Teet upeaa pelastustyötä henkilökohtaisella ruohonjuuritasolla, ja se syö varmasti kukkaroa pohjia myöten. Pidän pirskatisti peukkuja, että saisit paremman työpaikan, rivien välistä lukemani kertoo oman tarinansa ja sitä suuremmalla syyllä pidän peukkuja pystyssä kramppiin saakka.
Suojakertoimesta en tiedä, mutta oliiviöljy on pahuksen hyvää nahalle ja kuulemma noin puoli tuntia ennen aurinkoon menoa sen levittäminen nahalle kannattaa. Hmm, siellä sitä aurinkoa riittää, joten tarvitsetkohan jonkun saavin, jonne upottautua joka aamu ja useasti päivän aikana.
Blogiasi on mukava seurata, pidän kuvistasi ja rennosta sekä luontevasta kirjoitustavastasi...:)
Täällä on ihan sattuman kauppaa saatko hyvän vuokranantajan, naapurit, kiinteistönvälittäjän jne.. Sama toki myös Suomessa, mutta täällä ainakin naapurit ja vuokranantajat ovat enemmän yhteydessä vuokralaiseen/naapuriin, jolloin niiden laadulla on enemmän merkitystä :)
PoistaMulla ei tosiaan mitään varastettavaa ole, arvokkain taitaa, jos paperilla katsoo, olla Vinski :D Sitä ei kyllä ihan kuka tahansa saa varastettua, varsinkaan tämän lauman keskeltä.
3 palleroa etsivät kaikki uusia koteja, samoin kuin mamma. Tein viime viikolla tuonne sivun oikeaan laitaan linkit kaikille öttiäisille, ja niissä jo lukee kuka on siis kotia hakemassa :) Kuvia ja tietoja päivitellään lisää, jahka keritään. Oma lauma siis pysyy saman numeroisena, hoitolaisten numero vain vaihtelee.
Nyt kun saisi nämä maailmalle niin voisi auttaa taas seuraavia - kuten sanoit lukumäärä on oikeasti ihan järkyttävä, varsinkin Andalucian alueella. Joka päivä näkee kaduilla/teillä vaeltelevia koiria, joilla osalla on toki koti ja ne ovat "itsenäisellä lenkillä", mutta suurella osalla ei. Lähelläni asuu hieman iäkkäämpi podenco-uros, puun alla makoillen, oli sitten helle tai kaatosade. Hieman ujo, mutta uskon että kun mahdollisuus itselleni tulee, pystyn voittamaan sen luottamuksen ja auttamaan sille kodin. Toistaiseksi voin vain kuljettaa hänelle vettä, ja silloin kun muut eivät, niin myös hieman ruokaa.
Agility on ihan hirveän hauskaa sekä koirien että omistajan mielestä :) Vinski ja Chica rakastavat tutkia uusia esteitä, estehypyt on (yllättäen) Vinskin suosikkeja kun taas Chica pitää tunneleista. Voi sitä riemua kun parivaljakko tajuaa autossa tulleensa agility kentän parkkipaikalle..
Kohta pitää lähteä oliiviöljy-tynnyriä etsimään, onnistuin eilen polttamaan reiteni, missäs muuallakaan kuin agilitykentällä. Nyt rupeaa olemaan niin hillittömät lämpötilat auringossa, että vaatteet eivät enää ole vaihtoehto ellet halua näyttää uitetulta rotalta. Aurinkosuoja olisi fiksu veto, mutta paikallisessa marketissa pieni puteli maksoi lähes 15 €, jolloin päädyin toistaiseksi käräyttämään hipiääni kunnes löydän hieman huojemman hinta-laatusuhteen. Tai pyydän ihmisiä tuomaan Suomesta, jos ei muu auta..