Ensimmäinen suomalaisaalto on saapunut Villa Rosaan ja jos tarkkoja ollaan, niin myös ehditty jo palauttaa takaisin Helsingin koneeseen. Syy blogi-hiljaisuuteen oli siis ensimmäisen suomalaisen vieraan eli ystäväni saapuminen luokseni viikoksi. Ehdittiin viikon aikana muuan muassa testailla paikallisen marketin punaviini-valikoimaa, käydä Espanjan eteläisimmässä pisteessä ja tanssia pimeässä baarissa.
Ensimmäisenä kuvapommi Benalmadenan perhoslandiasta eli virallisesti Mariposario de Benalmadenasta. Upea paikka jossa taisi olla yli 1000 perhosta trooppisissa oloissa ja ihmiset sitten siellä kävellä köpöttelivät niiden keskellä.
 |
| Ihanat värit! |
 |
| Ruokintapaikka |
 |
| Läpinäkyvä yksilö |
 |
Nää oli älyttömän kauniita, ja vaikeita kuvata varsinki puhelimella..
|
Perhoslandiassa oli myös pari iguaania, joista toisesta tuli välittömästi mun kaveri. Meillä oli jonkinlainen omituinen sielujen sympatia kun käytiin, kirjaimellisesti, vuoropuhelua - minä ääneen puhuen ja Igor (juu ehdin nimetä sen jo mielessäni) päätään puolelta toiselle kääntäen, ihan takuuvarmasti ymmärtäen!
 |
| Igor istuskeli oksalla |
 |
| Ilmeikäs heppu |
 |
| Komeus |
 |
| Igorin tyttöystävä, Magdalena makoili lattialla |
Tämän lisäksi ehdin viikon aikana rakastua, kahdesti vieläpä. Ensimmäinen rakkaus oli perhoslandiassa oleva wallaby (mitäs ihmettä nää nyt on suomeks..?) nimeltään Wally. Wally oli siis vapaana tuolla, ja törmäsinkin siihen melkein kirjaimellisesti kun kyykin puskassa ottamassa perhosesta lähikuvaa. Aivan yltiömäisen söpö tapaus!
 |
| Wally <3 |
Toinen rakkaudenkohteeni oli Espanjan, ja samalla Euroopan eteläisin piste eli Tarifa. Tästä pienestä kylästä/kaupungista tuli saman tien hyvä fiilis kun isommalta tieltä sille käännyin. Uskomattoman hienoa hiekkaa kilometritolkulla, ystävällisiä ihmisiä ja tietty Atlantti - suuri rakkauteni, johon jälleen pääsin aaltojen kanssa telmimään pienen tauon jälkeen. Eikä tietoakaan aurinkorannikon suomibaareista tai mölyävistä briteistä, vain rannalla telmimiä iloisia koiria, palloa potkivia nuoria ja muutama lapsiperhe.
 |
| Atlantti |
 |
| Mun paratiisi |
 |
| Kisajuoma |
 |
| Todistetusti paikalla |
 |
| Rannalla oli myös linna |
 |
| Aallonmurtaja/penger/mikälie erotti Atlantin ja Välimeren puolet toisistaan |
 |
| Välimeren puoli |
Käytiin myös El Chorro-nimisessä paikassa Àloran lähellä, joka on kuuluisa kiipeilymahiksistaan ja trekkailureiteistään. Omia kuvia ei valitettavasti ole kun piti ajaa pientä mutkittelevaa vuoristotietä, milloin ylös ja milloin alas, rystyset valkoisena rattia puristaen. Maisemat on joka tapauksessa ihan uskomattomat ja tuolloin ei tuolla ollut edes ryysistä, eli ihan rauhassa sai nauttia luonnosta.
Benalmadenan perhosparkin vierestä löytyi myös vahingossa Stupa, eli buddhalaisten meditaatiolle pyhitetty rakennus. Benalmadenan Enlightenment stupa on Euroopan suurin noustessaan 33 metrin korkeuteen. Sijainti on tosi makea, korkeahkolla vuoren reunalla kohti merta katsellen. Tuolla järjestetään 2 kertaa viikossa avoin ohjattu meditaatio, ja päätinkin että heti kun seuraavat vieraani lähtevät käyn kokeilemassa josko saisin uusia mahdollisuuksia tuota kautta. Perhoskeikan yhteydessä en halunnut mennä sisälle asti ollessani pukeutunut vähemmän soveliaasti ajatellen perhosten trooppisia olotiloja, joten sisätilat jäävätkin myöhemmin tarkistettavaksi.
 |
| Maisema merelle |
 |
| Itse stupa |
 |
| Huipulla tuulee |
 |
| "Etuovi" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti