Odottaminen

Olen pakosta joutunut opettelemaan odottamista, mikä kuulostaa ihan typerältä. Kuka täysijärkinen opettelisi odottamaan? Siinä vaiheessa kun odotus kestää pitkään, sitä tekee monia eri huomioita koskien odottamista. Oma elämä tuntuu olevan jonkinlaisella hidastuksella tai joku on kääntänyt elämän kaukosäätimestä pause-napin pohjaan. Kun on tarpeeksi kauan odottanut sitä tajuaa ettei voi vain antaa elämän mennä ohitse kun itse keskittyy miettimään tulevaa tuntia, seuraavaa päivää ja joskus jopa kuluvia viikkoja. Pitää siis opetella odottamaan, tai ehkä paremmin sanottuna opetella elämään samalla kun odottaa.

 

Kuva täältä

 

Mulla odotus ei ole ihan vielä kestänyt niin kauan että rupeaisin muumioitumaan terassilleni, mutta jokseenkin pitkään. Ainakin omalla mittapuullani, jolla aiemmin "pitkä odottaminen" tarkoitti noin viikkoa. Kuinka lukemattomia tunteja olenkaan kuluttanut miettimällä "joko nyt, joko nyt" koska pahinta odottamisessa on se, ettei sitä tiedä milloin se loppuu. Armollisempaa olisi tietää päämäärä, jolloin voi kuluttaa tunteja laskien jäljellä olevia minuutteja ja jopa sekunteja. Onneksi elämässä on useita yhtä aikaisia odotuksia, ja suurimmalla osalla niistä on jokin päivämäärä. Olenkin siis käyttänyt tehokasta työaikaani laskemalla milloin tapaan seuraavan kerran erinäisiä ystäviäni, kummityttöni sekä muita satunnaisia ihmisiä. Tästä voi päätellä että joko työni on supermotivoivaa ja kiireistä tai sitten olen huono odottaja.

 

Hyvä odottaja osaa elää omaa elämäänsä samalla kun odottaa. Minä joudun tietoisesti muistuttamaan itseäni välillä että elämästä pitää nauttia ja tehdä kivoja asioita. Vielä vaikeampaa on komentaa itseään nauttimaan odottamisesta, siitä tunteesta että jotain on tulossa edessä päin. Let's face it, kun yksi odotus loppuu, tulee toinen tilalle ja jos ei tule, ihminen kyllä luo itselleen sellaisen. Odottaminen on kaksijakoinen asia, niin ihanaa mutta yhtä aikaa kamalaa. Odottamisesta nauttiminen on yhtä vaikeaa kuin meditoinnissa mielen tyhjentäminen. Parhaimmillaan siinä onnistuessaan, välillä kovalla työllä ja välillä lähes itsestään, siitä saa upean fiiliksen. Hetkenä jona et odota mitään (tai et muista odottaa) otat sen hetken ja elämän sellaisenaan, siitä tulee elämisen hyvä fiilis. Hassusti selitetty, mutta kai jokainen on joskus yrittänyt löytää pienistä asioista iloa? Tämä fiilis on sellainen kun istut omalla pihalla lämpimässä ja koet iloa vaikkapa omista eläinriiviöistä, vaikka nämä ei mitään uutta tai erikoista juuri silloin tekisikään. Elät arkea, ja pysyt onnellisena siinä hetkessä.

 

 

 

Olen ainakin joskus osanut elää hetkessä todistettavasti

 

Sama kirja tällä hetkellä lukusessa, sama olotila tavoitteena

 

Espanjassa asuessa mua on auttanut suuresti meditaatio, pilates, agility ja aerobic. Noiden neljän asian aikana, olen lähes poikkeuksetta päässyt pois odottamisesta sekä sen ajattelusta, ja keskittynyt vain siihen hetkeen. Lähes poikkeuksetta olen näiden jälkeen ollut mitä parhaimmalla fiiliksellä ja hymyilen kuin hangon keksi. Jälleen tänään lähdenkin oletettuja vatsalihaksiani rutistamaan ja jalkoja heiluttelemaan. Saan taas ainakin hetken elää tätä hetkeä.

 

 

"Odottaminen on surullista. Surullisempaa jos ei odota ketään" Eeva-Liisa Manner
kuva täältä

 

Tämä on muuten loistava biisi odotuksesta, olen sitä vuosia jo kuunnellut eli on julkaistu varmaan vuonna nakki ja kirves. Toimii myös silloin kun ei mitään odotettavaa ole

 

 

Youtubeen kuuntelemaan täältä

Ainiin, tj tänään 17 ja 26 päivää ❤